Räävitön noir-jännäri Killer Joe - liian kovaa peliä Teksasissa?

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

William Friedkinin ohjaama ja Tracy Lettsin näytelmään perustuva Killer Joe sai ensi-iltansa pari viikkoa sitten. Moni näki sen jo Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla. Tuttujeni reaktiot ovat olleet kahdenlaisia: toiset pitävät Friedkinin noir-revittelystä, toisille elokuva on yksinkertaisesti liikaa. No, se ei ole uutta Manaajan ja rikosklassikon Elää ja kuolla L.A.:ssa tekijältä.

Kyllä, kutsuin vuonna 1985 valmistunutta poliisielokuvaa klassikoksi. Sitä se on, ja allekirjoittaneen mielestä yksi parhaista. Elokuvista. Koskaan.

Kirjoitin Suomen Kuvalehden nettisivuille taannoin ison jutun Friedkinistä, jota pääsin haastattelemaan elokuvan maailmanensi-illan yhteydessä vuosi sitten. Ensivaikutelmia purin jo tuolloin Venetsiasta: Killer Joe on rautaa.

Friedkin on parhaimmillaan mestarillinen ohjaaja ja lähes aina jonkinasteinen provokaattori, joka hakee voimakkaita reaktioita eikä pelkää valtavirtayleisön torjuntaa. Lettsin tekstin (näytelmä ilmestyi 1993 ja se on Suomessakin tulkittu useissa teattereissa) hän antaa mennä todella pitkälle.

Killer Joeta on verrattu Coen-veljesten esikoiseen Blood Simple, joka oli samantapainen, ahneille paskaisia loppuja toivottava ja karmealla tavalla hauska moraalinäytelmä. Kaikki saavat mitä ansaitsevat, tavalla tai toisella.

Mutta loppukuviot. Nähdessäni Killer Joen toistamiseen tunsin kuin olisin katsonut sitä ensimmäistä kertaa. Olin antanut Gina Gershonin (ja Emile Hirschin) roolihahmojen koettelemusten laadun ja etenkin keston melkein unohtua. Ehkä se oli defenssi.

Yhdysvalloissa Killer Joe jäi tavallaan sensuurin uhriksi. Friedkin ja levitysyhtiö päättivät olla leikkaamatta sitä sikäläisen sensuurielimen MPAA:n käskystä, joten MPAA ei suostunut antamaan R-ikärajaa. Ilman sitä – Suomen vastine olisi K-16, mutta R tarkoittaa lapsilta kiellettyä niin, että täysi-ikäisen kanssa kaikenikäiset pääsevät katsomaan – mikä tahansa elokuva on USA:n suurten teatteriketjujen silmin kuin lainsuojaton, epäilyttävä ja vaarallinen, eikä sitä yksinkertaisesti oteta ohjelmistoon. (Usein ongelmien syy ei ole väkivalta vaan seksuaalisuus, kuten tapauksessa Brüno ja MPAA.)

Niinpä Killer Joella ei ollut edes mahdollisuuksia pärjätä USA:ssa.

Silti voisin kuvitella härnääjä-Friedkinin vain nauravan kuvaannolliseen partaansa. 77-vuotias, eikä yhtään pehmeämpi.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen