Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Quentin Tarantino tekee lännenelokuvan – spagettiwesternin Djangosta

Blogit Kuvien takaa 3.5.2011 07:15
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Uransa toistaiseksi suurimman menestyselokuvan, sotaseikkailun Kunniattomat paskiaiset jälkeen Quentin Tarantino haluaa leikkiä toisella tutulla genrellä. Hänen seuraavan elokuvansa nimi on Django Unchained. Mutta kuka tai mikä on Django?

Tarantinon lännenelokuva on jonkinlainen spagettiwestern-pastissi. Vaikka moni ajattelee italolänkkärien olevan yhtä kuin Sergio Leonen kuuluisimmat elokuvat, on totuus toinen. Italiassa tehtiin (no, useimmat kuvattiin Espanjan Almeriassa) vuosien 1963 ja 1980 välillä jopa kuusi sataa lännenelokuvaa.

Jotkut niistä ovat erinomaisia. Sergio Corbuccin loistava Suuri hiljaisuus on nähty Suomen televisiossa useita kertoja. Oma suosikkini Corbuccilta taitaa kuitenkin olla Petturit hirteen, Companeros. Kolmas suuri Sergio on Sollima, joka vieraili Sodankylän elokuvajuhlilla muutama vuosi sitten. Hänen elokuvansa ovat hankalampia löytää, mutta Luodin laki nyt ainakin on mestariteos. Kyllä, Ennio Morricone sävelsi näiden kaikkien musiikit.

Yksi suosituimmista sankareista oli Django, jota Franco Nero näytteli vuonna 1966 valmistuneessa samannimisessä elokuvassa. Salaperäinen revolverisankari raahaa perässään ruumisarkkua, johon on kätketty konekivääri. Ennen loppuhuipennusta Djangon sormet murskataan, ja hän joutuu opettelemaan uuden ampumistekniikan.

Corbuccin ohjaaman elokuvan sankarin nimi viittaa tietysti kitaristi Django Reinhardtiin, joka oli virtuoosi sormivammastaan huolimatta.

”Sattumoisin” viime vuonna Venetsian elokuvajuhlilla oli Tarantinon kuratoima kahden elokuvan Corbucci-miniretro ja paneelikeskustelu, joista bloggasinkin tuolloin: Sergio Corbucci elää.

Django sai muinoin kymmeniä jatko-osia, yhtä lukuunottamatta kaikki epävirallisia. Saksassa Django oli niin suosittu, että mitä tahansa länkkäreitä uudelleennimettiin huoletta Djangoiksi. Ja tekihän japanilainen Takeshi Miike muutama vuosi sitten spagupastissin Sukiyaki Western Django – jossa Tarantinolla oli höhlä cameo-rooli.

Siinä missä Kunniattomat paskiaiset lainasi räväkän englanninkielisen nimensä 1970-luvun italialaiselta sotaelokuvalta Inglorious Bastards, mutta oli sisällöltään täysin originaali – ei remake – on myös Tarantinon Django ihan oma virityksensä.

Slashfilmin eiliseen artikkeliin on koottu suunnilleen kaikki, mitä elokuvasta nyt tiedetään. Hollywoodin sisäpiirin uutisia välittävä Deadline on myös kertonut tarkempia yksityiskohtia tuotannon bisnespuolesta.

Tarantinon Django-hahmo on vapautettu orja, joka etsii kostoa. Vaikutteita lienee siis blaxploitaatioelokuvista, joita Tarantino jo Jackie Brownissa päivitti. Hyvin spaguvaikutteisella kohtauksella alkaneen Paskiaisten natsivenkula Christoph Waltz on ensimmäinen elokuvaan kiinnitetty näyttelijä, ja hän esittää saksalaista palkkionmetsästäjää – hyvin spagumainen elementti. Kun haastattelin Tarantinoa edellisen elokuvan tiimoilta, hän mainitsi ajatuksen tehdä southern, Etelävaltioihin sijoittuva western-muunnelma ja juuri sitähän tämä nyt näyttää olevan.

Kuulostaa hyvältä! Ensi-iltaa tuskin kannattaa vielä ainakaan vuoteen odottaa – käsikirjoitustakin Tarantino aikoo hioa vielä kaksi kuukautta.

Oletko tutustunut muihin spagettiwesterneihin kuin Dollari-trilogiaan ja Huuliharppukostajaan? Mitkä ovat parhaat spagettiwesternit?