Quentin Tarantino lähtee maailmansotaan
Vihdoinkin: Quentin Tarantino tekee taas pitkää elokuvaa. Inglorious Bastardsia kuvataan Berliinissä lokakuun 13. päivä alkaen ja sen pitäisi saada maailmanensi-iltansa Cannesin festivaaleilla ensi vuoden toukokuussa.
Tiedossa on toiseen maailmansotaan sijoittuva rämäpäinen seikkailu, jossa sankarit hiippailevat natsilinjojen takana, päämääränään tappaa propagandaministeri Goebbels. Jonkinlaisena pohjana on Enzo G. Castellarin vuonna 1978 ohjaama, Likaisen tusinan inspiroima ja pitkään unohduksissa ollut italialainen B-sotaleffa, joka kulki aikoinaan samalla englanninkielisellä nimellä ja tuotiin Suomeen valkokankaalle nimellä Panssarijunalla helvettiin.
Tarantino on jo vuosien ajan harkinnut elokuvan uudelleenfilmaamista. Hän pälätti aiheesta haastatteluissa jo 1990-luvun lopulla. Näiden puheiden sivittämänä Castellarin hupaisa rymistely on päätynyt taannoin jopa Yle Teeman ohjelmistoon. Helsingin Sanomien televisioarvostelussa se sai yhden tähden.
Nyt Tarantino on kuitenkin sitä mieltä, ettei hänen Inglorious Bastardsinsa olekaan remake Castellarin elokuvasta, ainoastaan nimi on sama. (Castellarille ja kumppaneille on toki maksettu nimen käytöstä.) No, nimi onkin elokuvahistorian railakkaimpia, suomeksi siis suunnilleen Kunniattomat paskiaiset. Suoraan asiaan!
Iso osa elokuvasta kuvataan saksaksi ja ranskaksi, ja Yhdysvaltojen levityksessä näitä osuuksia ei dubata englanniksi vaan tekstitetään. Se on siinä maassa aina rohkea ratkaisu kaupallisesta näkökulmasta.
Riski ei silti ole suuren suuri, sillä näyttelijäkaarti on kova. Mukana ovat ainakin sankarikoplaa johtava Brad Pitt, koomikko Mike Myers saksalaisupseerina, nouseva brittitähti Simon Pegg ja Tarantinon ohjaajakaveri, Death Proofissakin pienen roolin tehnyt Eli Roth. Saksasta mukana ovat maan suosituin miesnäyttelijä Til Schweiger ja entinen supermalli Diane Krüger.
Jännittävintä on, tuleeko Inglorious Bastardsista jalat jotenkuten maassa pitävää tarantinorealismia Reservoir Dogsin ja Jackie Brownin tyyliin, vai onko se fantasiasävyinen elokuva joka tietää olevansa elokuva, kuten Kill Billit. Jo nimestä voi päätellä, että todennäköisesti suunta on jälkimmäinen. Mikäli nettiin vuotanut käsikirjoitus (New York Magazinen juttu) on oikea eikä feikki, kyseessä on kreisi sotasekoilu täynnä skalpeerauksia ja muuta hämmentävää. Ja Tarantinonkin mukaan Pittin roolihahmo Aldo Raine tempoo natseja kuonoon baseball-mailalla. Rainen nimikin on muuten kulttielokuvaviittaus – näyttelijä nimeltä Aldo Ray oli tuttu kasvo Hollywoodin sotaelokuvissa 1950-luvulla ja myöhemmin kaikenkarvaisissa halpiksissa.
Inglorious Bastards on Tarantinon ensimmäinen oikea, pitkäksi elokuvaksi tarkoitettu teos Kill Billien jälkeen. Viime vuoden Death Proof oli oikeastaan vain elokuvanpuolikas, Tarantinon alun perin tunnin pituiseksi suunniteltu osuus Grind House -episodielokuvaan. No, kaksituntiseksi venytettynäkin Death Proof peittosi yhdeksän kymmenestä uudesta Hollywood-elokuvasta. Ei, vaan ehkä neljäkymmentäyhdeksän viidestäkymmenestä. Taannoin huomasin katsovani sitä jo kolmatta kertaa ystävieni kanssa, ja kokemus oli yhtä vahva ja riemukas kuin ensimmäisellä kerralla.
Vinkki: Inglorious Bastardsiin koekuvataan statisteja Berliinissä Babelsbergin studioilla ensi lauantaina. Nyt olisi tarjolla siis ainutkertainen mahdollisuus esittää natsia Tarantino-elokuvassa.