Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Quantum of Solace, Mamma Mia ja muut ravihevoset

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 19.11.2008 08:20

Katsotuimpien elokuvien listat ilmestyivät lehtiin vasta kymmenisen vuotta sitten. Viikonlopun katsojaluvuista on kirjoitettu vasta aivan viime vuosina.

James Bond rikkoi Suomessa kolme ennätystä samana viikonloppuna, toistaa Aamulehti STT:n tiedotetta.

Uusi Bond-seikkailu taltutti taantuman ja rikkoi 007-ennätyksiä myös Yhdysvalloissa, kertoo Hesari.

Mutta Abba-elokuva Mamma Mia on silti vuoden katsotuin, muistuttivat taannoin kaikki tärkeimmät mediat.

”Quantum of Solace saavutti alan tähän asti suurimman viikonlopputuoton ilman ennakkonäytöksiä, suurimman viikonlopputuoton ennakkonäytökset mukaan laskien ja lisäksi suurimman päivätuoton”, julistaa tuo STT:n välittämä uutinen, johon ylempänä on linkki.

Eikö riitä, että Bond rikkoi viikonloppuennätyksen? Kenelle näillä kolmella erillisellä ”ennätyksellä” on merkitystä?

Eikö tuo ole jo naurettavaa?

Paras
maanantaitulos!

Nämä uutiset ovat peräisin tiedotteista, joita lähettävät levitysyhtiöt. Ne haluavat lisää julkisuutta elokuvilleen. Eikä siinä mitään, onhan hauska tietää, mitä kansa katsoo ja milloin jokin ennätys rikotaan.

Mutta jos joka kuussa rikotaan ”ennätyksiä”, on vaikea enää hahmottaa, milloin kyseessä on jotain oikeasti merkityksellistä ja milloin taas nämä saavutukset ovat pelkkää numeroiden luovaa pakottamista excel-taulukoissa. Uusi Bond on varmaankin tehnyt myös vuoden 2008 parhaan maanantaituloksen, vuoden parhaan keskiviikkoaamupäivän tuloksen sekä ehkäpä myös vuoden toiseksi parhaan tiistain ja perjantain yhdistetyn tuloksen, mutta who cares?

Elokuvien katsojatilastoista on tullut kilpailua, joka sopii vaikkapa ravitulosten rinnalle. Aina joku voittaa ja joku häviää, ja myydyt liput ovat laskettavissa yhden tarkkuudella. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi yleensä alkuviikosta viikonlopun leffassakäynneistä: mitä Suomessa katsottiin eniten, kuinka ensi-illat pärjäsivät.

Välillä touhusta puuttuu tyystin se olennaisin: lukujen suhteuttaminen paitsi toisiinsa myös itse elokuviin.

Kaikki Suomeen tuodut tai täällä tehdyt elokuvat eivät pyri samoihin katsojamääriin. Jollekin amerikkalaiselle komedialle riittää 30000katsojaa, joskus jonkin eurooppalaisen laatuelokuvan levittäjä on oikein tyytyväinen jo 5000 myytyyn lippuun. Toisaalta ennätyskalliiden bondien ja mannerheimien pitääkin saada sadat tuhannet suomalaiset kaivamaan kuvettaan, ennen kuin alueellinen tulos on edes siedettävä.

Mallia
USA:sta

Katsojaluvuista uutisoiminen on tullut meille tietenkin Yhdysvalloista. Siellä isot Hollywood-elokuvat saattavat saada ensimmäisenä viikonloppunaan jopa puolet koko elokuvateatterilevitysaikansa tuotosta. Niiden on aivan pakko. Vaihtuvuus on kovaa, kun puhutaan kertakäyttöviihteestä. Tämän viikon supersankarielokuva on kolmen viikon kuluttua jo aivan menneen talven lumia, kun ensi-iltaan on tullut uusi supersankarijatko-osa. Se on yhden pelin henki.

Nyt suomalaiset levittäjät saavat kuitenkin myös kärsiä pelin seurauksesta. Lehdet ovat ryhtyneet kirjoittamaan siitä, kuinka suomalaiset elokuvat menestyvät – etenkin silloin, kun ne eivät täytä tavoitteitaan. Tai niitä tavoitteita, joita toimituksissa on niille keksitty.

Syksyllä on kerrottu, että Päätaloavasi vaatimattomasti,Käsky floppasi ja Saunalla oli vaisu alku.

Ja näitä huonoja uutisia kerrotaan ainoastaan kotimaisista elokuvista – kukaan ei huomannut otsikoida Madonnan ohjaaman Filth and Wisdomin alle 300 katsojasta ensi-iltaviikonloppuna.

Kampanja
kotimaisia vastaan?

Kuulin eräillä tuotantofirman kekkereillä, että elokuva-alalla on jopa uumoiltu Ilta-Sanomilla olevan jonkinlainen kampanja suomalaista elokuvaa vastaan, kun ensi-iltaviikonloppujen keskinkertaisilla lipunmyynneillä on siellä niin kovasti mässäilty.

Se on vainoharhaisuutta. Ei sellaista kampanjaa ole. Elokuvakulttuurista ei vain oikein osata repiä uutisia (paitsi silloin kun jossain jenkkileffassa mainitaan Suomi). Elokuvien lipunmyynnit sentään ovat konkreettisia lukuja.

Tietenkin luvut ovat oikeassa rahan liikkumisen osalta. Päätalo on houkutellut eläkeläisyleisöään selvästi huonommin kuin odotettiin.

Eikä uuden Bondin huikeaa menestystä ole syytä epäillä. Se ei tarkoita, että Quantum of Solace olisi parempi elokuva kuin esimerkiksi edellinen Bond, joka teki hieman vähemmän kahisevaa.

Ei se ole. En ole tavannut ketään, jonka mielestä uutuus peittoaisi Casino Royalen, enkä ole lukenut yhtään arvostelua, jossa niin väitettäisiin.

Casino Royale vain herätti uutta kiinnostusta Bondiin, ja uusi Quantum of Solace korjaa nyt tätä satoa Finnkinon kassoilla ja muualla maailmassa.

Ennätyksistä puheen ollen, olen muuten kuullut, että Norjassa joku oli käynyt katsomassa Mamma mian 160 kertaa. Tällaista uutista lukiessa tuntuu, ettei kyse ei ole enää elokuvaan ja elokuvakulttuuriin liittyvästä saavutuksesta, vaan jostain ihan muusta, esimerkiksi lääketieteen piiriin kuuluvasta ongelmasta.

Kaikki Kuvien takaa -blogin merkinnät löydät täältä

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt