Puhdistus kääntyi onnistuneesti elokuvaksi - Sofi Oksanen saa olla ylpeä
Kirjoitin keväällä Puhdistus-elokuvan oudosta lehdistöstrategiasta. Jostain syystä elokuvasta ei haluttu arvosteluja kuin päivä- ja joihinkin viikkolehtiin. Se herätti kysymyksen: onko Puhdistus niin kelvoton, ettei sitä uskalleta näyttää? Ensimmäinen lehdistönäytös oli vasta eilen Tallinnassa, kun Suomen ensi-ilta on jo ensi viikon perjantaina.
Tuo blogimerkintä on tämän linkin takana: Näytetäänkö Puhdistus-elokuvaa Suomessa lainkaan lehdistölle?
Kuten tuolloin arvelin, Puhdistus näytetään ensi viikolla myös Suomessa kriitikoille, vaikka aluksi annettiin ymmärtää, että Tallinnan show olisi ainoa mahdollisuus nähdä se arvostelua varten.
Pääsin tuotantoyhtiö Solar Filmsin erityisluvalla näkemään Puhdistuksen ensimmäisten joukossa Cannesin elokuvajuhlilla, lehdistöltä muuten visusti suljettuun market-näytökseen. Esitys oli tarkoitettu ostajille, niille, jotka hankkivat leffoja levitykseen eri maihin. Kommentit piti kuitenkin pantata Tallina-show’hun asti.
Nyt lyhyesti: elokuva on onnistunut.
Antti J. Jokinen on tehnyt hyvää työtä. Hän on oppinut tehokasta kerrontaa Yhdysvalloissa ohjaamalla ykkösluokan popmuusikoiden musiikkivideoita. Puhdistus on eri luokkaa kuin kököhkö esikoispitkä The Resident.
Puhdistus on tyyliltään hyvällä tavalla amerikkalainen. Vaikka tarina on erilainen, vertauskohteeksi sopii ruotsalainen Miehet jotka vihaavat naisia -elokuva. (Yhteistä on tietysti naisiin kohdistuvan väkivallan paljastaminen.) Kuvat kulkevat kuin Hollywoodin paremmissa trillereissä, selkeä tarina on tärkeintä ja tunnelma kehittyy pakettiin pätevästi perässä. Kärjistäenhän voisi sanoa, että euroelokuvissa on enemmän ilmaa katsojan tulkinnalle. Tässä ei.
Jokinen rakentaa ulkoisten keinojen elokuvaa, mutta onnistunutta sellaista.
Puhdistuksesta on löydetty ytimeksi rikostarina. Se on Sofi Oksasen romaaninkin punainen lanka: kyseessä ei ole perinteinen dekkari, mutta kuori aukeaa kuin salapoliisikertomuksessa. Puhdistus ei ole draama, vaikka siinä näytellään tärkeät roolit vähintään tarpeeksi hyvin. Kaikki on alisteista tarinalle ja käänteille, jotka olivat elokuvaa katsoessa uudelleen yhtä iskeviä kuin aiemmin kirjaa lukiessa.
Puhdistus on varma hitti Suomessa. Vaikka K-16-ikäraja rajoittaa yleisöä, katsojamäärä noussee jopa 400 000:een. Otteen varmuus tekee tuotteesta kansainvälisestikin kiinnostavan ja houkuttelevan.
Nyt ymmärrän, miksi kummeksumani Solar Filmsin lehdistönäytöstemppu Tallinna-hassutteluineen kannatti.
Helsingin Sanomat julkaisi Puhdistuksen arvion peräti kulttuurisivuilla ja jo viikkoa ennen ensi-iltaa. Muutenhan kaikki elokuva-arvostelut ovat Hesarissa Nyt-liitteessä ja vasta ensi-iltapäivänä – siitä ei ole muistaakseni koskaan poikkeuksia tehty sen jälkeen kun liitteen julkaiseminen alkoi.
Moista nostoa Nyt-liitteen viihteestä oikein kulttuuriksi ei nyky-Hesarissa elokuvan kohdalle suotaisi, jos lehdistönäytökset olisi järjestetty normaaliin tyyliin.
Poks, elokuvasta tuli nyt mediassakin poikkeustapaus. Pisteet siitä Solarille, kyllä te hyvin vedätte. Ja ovelasti.
Puhdistus ensi-illassa 7.9.