Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Puhdistus-elokuva ei ole yleisömagneetti – veti vähemmän katsojia kuin Vares

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 10.9.2012 13:36

Puhdistus tuli elokuvateattereihin perjantaina. Poikkeuksellisesti jopa Ylen pääuutislähetys noteerasi ensi-illan. Elokuvasta oli kirjoitettu paljon, sen tähtiä sekä tekijöitä esiteltiin lehdissä niin glamourkuvissa kuin sisältönäkökulmista ja arvostelut olivat lähes yksimielisen kiittäviä. Silti katsojamäärä jäi yllättävän pieneksi: elokuva kiinnosti vähemmän kuin vaikkapa Jussi Vareksen seikkailut.

Puhdistuksen näki ensi-iltaviikonloppuna 31 151 suomalaista.

Luku ei ole sinänsä huono, mutta Puhdistukselle se on huono. Varsin huono.

Miksi?

Koska pohjana on puhutuin suomalainen romaani vuosikausiin, ellei vuosikymmeniin.

Koska tuotantoyhtiö on Solar Films, jonka aiemmat kirjoihin perustuvat konseptielokuvat, kuten Varekset, ovat olleet houkuttelevampia: Kaidan tien kulkijat yli 35 000, Pahan suudelma jopa yli 39 000. Rööperi sai yli 47 000.

Koska jopa Tie pohjoiseen sai 20% enemmän katsojia kaksi viikkoa sitten ensi-illassaan. Se on (Varesten tapaan) Puhdistukseen verrattuna halpis.

Koska elokuvaa esitetään peräti 102 valkokankaalla. Se on toiseksi suurin kotimainen avaus. Tosin täytyy muistaa digitalisoitumisen vaikutus: häntäpään lisäsalit ovat pieniä.

Asiaa selittää toki se, että tämä on myös aikuisyleisön elokuva, ei monien Solar-tuotantojen tai Iron Skyn tapaan ryntäysleffa. Samaan tapaan ennakkohypetetyn Iron Skyn näki ensi-iltaviikonloppuna yli 46 000 katsojaa (mutta sen ensi-ilta oli keskiviikkona, ja ke-su-katsojasumma oli peräti 76 000).

Samalla Puhdistus-elokuvan korkea ikäraja ja sisältö karsivat yleisöä. Alle 12-vuotiaat eivät pääse sitä katsomaan ja alle 16-vuotiaat vain vanhempien kanssa. Iäkkäämpiä taas saattavat ennalta kauhistuttaa raiskauskohtaukset, joita Ilta-Sanomat tänään oikein erikseen hehkutti. Romaanin sivuilta aivan yhtä karmeana tuttu väkivalta on kuvallisesti – lähinnä viitteellisenä – esitettäessä kai joka tapauksessa liikaa herkimmille katsojille. Etenkin, kun kieli on suomi.

Kenties joitain muitakin kuin allekirjoittanutta kuvottaa elokuvan markkinoinnin mahdottoman tökerö graafinen ilme. Juliste herättää oksennusreaktion.

Joka tapauksessa kuvittelin Puhdistuksesta väistämättä isoa hittiä, kun romaaniakin on Suomessa painettu jo 210 000 kappaletta.

Tänään uutisoitiin myös, että Puhdistus on valittu Pusanin elokuvajuhlille.

Sekin tuntuu lähinnä lohdutuspalkinnolta elokuvalle, jolla on Sofi Oksasen menestyksen myötä jo tilaus maailmalla.

Cannes ja Venetsia olivat sanoneet Puhdistukselle ei. En tiedä, yritettiinkö sitä marraskuiseen Roomaan, josta Venetsian tähden laskiessa on tulossa yksi Euroopan tärkeimmistä festareista.

Pusan saattaa olla Aasian tärkein festivaali, mutta länsimaissa sen media-arvo on olematon. Harva on siitä edes kuullut. Yksikään festaripiireistä tuntemani eurooppalainen toimittaja ei siellä käy.

Kansainvälisenä ensi-iltapaikkana Pusan – sääli. Puhdistus on hyvä elokuva ja kestää ulkomaalaisenkin katseen.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Elokuva on sinänsä hyvä, mutta graafinen sekuaalinen väkivalta, myös lapseen ja teiniin kohdistuva, ei mielestäni ole kerronnallisesti perusteltua ainakaan niin perusteellisesti kuvattuna. Kaikenlaista olen nähnyt, mutta elokuvasta jäi vaivaantunut olo. Onko kirjan kerronnalla ja elokuvan tyylillä jotain kosketuspintaa kirjailijan tunnustamaan kiinnostukseen sadomasokismia kohtaan? Onko kirjailijan oma sisäinen maailma vienyt hieman vinoon ns. normaalin väestön näkökulmasta katsottuna?

No hei, siellähän oli Suomi-Ranska samaan aikaan, ensi viikonloppuna tulee vielä paljon katsojia.

Aika yllättävä uutinen, olisin odottanut parempaa menestystä. Meidän kylällä sali oli sunnuntainäytöksessä lähes täysi, en muista milloin olisi ollut yhtä paljon paikallisessa elokuvateatterissa katsojia.

En ole lukenut Oksasen romaania, joten vertailujen tekeminen on mahdotonta. Itse elokuva oli mielestäni huono. Pituutta sillä näyttää olevan kaksi tuntia, mutta se tuntui ainakin neljältä. Kokonaisuus on kohtauksia kohtausten perään ilman sielua, yhdenkään elokuvassa nähdyn henkilön kohtalo ei koskettanut millään tavalla – tiedä sitten onko tämä tarkoitus, mutta vastaavan seikan olen huomannut monien muidenkin uusien suomalaiselokuvien kohdalla. Laura Birn ja Liisi Tandefelt ovat rooleissaan hyviä, muut ihan ok. Musiikin käyttö oli turhankin alleviivaavaa, muutamia komeita kuvia oli ”eksynyt” joukkoon.

Kävin katsomassa PUHDISTUKSEN perjantai-iltana Tennari ykkösessä. Sali oli lähes täynnä, ja elokuvan lopussa oli poikkeuksellinen ilmiö. Olen usein ainoa paikalla oleva katsoja elokuvan lopputekstien päättyessä. Nyt lähes kaikki jäivät paikoilleen ja alkoivat vasta lopputekstien jälkeen hitaasti nousta lähteäkseen. Moni jäi pitkäksi ajaksi istumaan.

Teinielokuvat saavat suurmenestyksen välittömästi, mutta PUHDISTUS on crossover-elokuva, joka yhdistää monia sukupolvia ja kohdeyleisöjä eli sen suosio laajenee hitaammin. Veikkaan sille suuria katsojamääriä ja vuoden mittaista valkokangaselämää.

PUHDISTUS on oleellisesti naisten elokuva, ja siihen nähden seksuaalisen väkivallan korostaminen voi olla kaupallinen erehdys. Suuret menestyselokuvat ovat niitä, joita halutaan mennä katsomaan monta kertaa, mutta voi olla, että sadismi tekee sille tenkkapoon.

AA: ”Olen usein ainoa paikalla oleva katsoja elokuvan lopputekstien päättyessä. Nyt lähes kaikki jäivät paikoilleen ja alkoivat vasta lopputekstien jälkeen hitaasti nousta lähteäkseen. Moni jäi pitkäksi ajaksi istumaan.”

Kuulin näin olleen myös Kinopalatsin iltanäytöksessä lauantaina. Uskon, että Puhdistuksen suosio on tasainen ilmiö, kuten aikuisyleisölle suunnatuilla ja onnistuneilla elokuvilla muutenkin. Avaus ei kuitenkaan lainkaan häikäissyt.

Näin Puhdistuksen jo perjantaina klo 14.00 näytöksessä. Kiinnosti miten Jokinen pystyy tekemään pitkää elokuvaa. Ja pystyihän hän ja yllättävän hyvin. Alun rock-videotyyppisistä nopeista siirtymistä kun päästiin rauhllisempaan lentoon alkoi elokuva luistaa mallikkaasti. Juonta kuljetettiin selkeästi. Kuvaus oli komeaa. Näyttelijäsuoritukset osin hämmästyttävän hyviä (Birn, Tandefelt). Ainoa, jossa jokin mätti oli Franzenin Hans. Rooli oli epäuskottava ja vaikutti tragikoomiselta. Vika lienee käsikirjoituksessa, ei näyttelijässä.

Naisten alistaminen eikä niinkään politiikka nousi elokuvan kantavaksi teemaksi. Naisiin kohdistuva väkivalta, jota elokuvassa oli paljon ja rankkaa, oli motivoitua. Koston motiivinä oli torjuttu rakkaus, ei sen enempää eikä vähempää. Katsomisen arvoinen elokuva!

Ystäväni totesi, että elokuvan mahdollisen väkivaltaisuuden ja synkkyyden takia hän aprikoi, että uskaltaisiko mennä sitä katsomaan. Vareksia ja Vesku Loiria voi mennä katsomaan vailla huolta tällaisesta.

Puhdistuksen poikkeuksellinen kohderyhmä, tolkulliset ihmiset, ei ryntää ensimmäisenä viikonloppuna katsomaan leffaa, vaan katsojamäärä jakautuu niin kuin leffakatsojien pitäisi – pidemmälle aikavälille.

Kvartaaliajattelu on vallannut elokuvamaailmankin, kaikki heti mulle nyt ja ekana viikonloppuna…

Mutta kaikki eivät ole hätähousuja.

Ilmeisesti meillä tekijöiltä puuttuu uskallus ja itsetunto tehdä vain hyvää työtä ilman suurta hälyä. Samoin kvartaaliajattelu pilaa asioita.
Yle puffaa vitulla uutta ohjelmaa typerästi saadakseen edes hetkeksi huomiota ohjelmalleen. samoin tässä mässäillään väkivallalla koska siitä puhutaan ja saa uteliasta huomiota.

Hyvä elokuva kestää aikaa, kysyntä on tasaista, unohduksen karkea koura ei heitä laatuelokuvaa roskakoriin.

Viime aikoina on suomalaisessa mediassa alkanut näkyä ensimmäisiä varovaisia kommentteja siihen suuntaan, että tässä Sofi Oksas -ilmiössä taitaa olla mukana tietty annos tyhjää hypetystäkin.

Se, että Puhdistus-elokuva jää – ainakin tässä vaiheessa – näinkin alhaisiin katsojalukemiin, viittaa siihen että nuo kommentit taitavat kuvata kansan tuntoja vähän laajemminkin.

Kriitikot ja kulttuurieliitti taisivat sortua itsekin uskomaan omiin ylisanoihinsa, ja tästä sitten seurasi jonkinlainen kollektiivinen näköharha, jonka tuloksena Sofi Oksanen tuli vähintäänkin puolivirallisesti korotettua kaiken arvostelun yläpuolelle, omaan suvereeniseen ylhäisyyteensä. Nyt kun Puhdistus-elokuvan ”vaatimattomat” katsojaluvut eivät vastaakaan tämän haavemaailman korkeita standardeja, ollaan sitten kovasti ihmeissään…

Näitä luetaan juuri nyt