Presidentintekijät-dokumentti sai kireältä Tujuselta loistavan markkinointinosteen
Taru Tujunen teki emämokan yrittäessään estää Presidentintekijät -dokumentin levityksen. Syntyi kohua ja loistava mainoskampanja hieman keskinkertaista paremmalle dokumenttielokuvalle.
Tuukka Temosen ohjaama elokuva seuraa Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjan suunnittelua vuodenvaihteessa 2011-2012. Niinistöä itseään ei juuri nähdä, vain kuvia hänestä. Neljä viidesosaa dokumentista on kuvattu Kokoomuksen puoluetoimistolla, yhdessä neuvotteluhuoneessa.
Elokuva kertoo epävarmuudesta. Niinistön voittoa pidetään varmana, mutta kampanjatyöstä on yhteispeli ja ideat hakusessa.
Suurin epävarmuuden syy on kuitenkin Niinistö itse. Hän haluaa kontrolloida kampanjaa, muttei osallistu sen suunnitteluun.
”Meidän ehdokas ei anna lupaa mihinkään, koska se pelkää, että se häviää nää vaalit”, Tujunen pahoittelee.
Niinistöstä puhutaan ehdokkaana.
Puoluesihteeri Tujusesta tulee elokuvan päähenkilö. Niinistöä itseään ei nähdä kuin muutamia kertoja, sivusta.
Ehdokkaan ja tiimin välinen etäisyys tekee työstä hankalaa. Tilanne on pahin alkumatkasta, kun Niinistön tilaisuuksiin ei tule ihmisiä.
”Ehdokkaan psyyke ei kestä enää yhtään tilaisuutta, jossa on sali tyhjillään”, Tujunen toteaa vakavaan sävyyn.
Alkupuolella ”presidentintekijöillä” on neukkarissaan suorastaan tylsää. Vaalien lähestyessä Haaviston nousu hermostuttaa, kun omia ei saada aktivoitua somessa ja ehdokaskaan ei piristy.
”Jos Sauli vetää herneen nenään, se näkyy kilometrin päähän”, poliittinen neuvonantaja Jussi Kekkonen summaa Niinistön kyvyttömyyttä näytellä medialle. Sitä tarvittaisiin ensimmäisen kierroksen vaalivalvojaisissa.
”Jos se näkee tutun toimittajan, se menee sanomaan, että meni päin persettä.”
Niinistön mennessä Ylen tenttiin pohditaan, onko pahin puheenaihe Tanja Karpela, tsunami vai vaimon kuolema.
Neuvotteluhuoneen tunnelmasta tulee yhä viileämpi.
”Suvaitsevaiset vihreät ovat nyt todella profiloituneet tässä paskanheittäjinä”, Tujunen hermoilee toisen kierroksen alla.
Suurempia paljastuksia ei ole luvassa. Jännitteet katoavat elokuvasta sen kerronnan kannalta hankalassa paikassa, ennen vaaleja. Presidentintekijöiden loppupuoli on tylsä, koska ratkaisu on tiedossa.
Ilmeisesti Temonen päästettiin kameroineen paikoille, koska hänen kokoomuslaisena ajateltiin tekevät jotain yltiöpositiivista. Elokuvasta tuli neutraali ja sinänsä rehellisen oloinen tarina vaalityöstä, joka on lähinnä hakuammuntaa.
Kieltämättä Tujunen vaikuttaa elokuvassa kireähköltä pomolta, joka haukkuu toisten mielipiteitä ja tyrmää ehdotuksia, myös Niinistön ideoita.
Yrittäessään estää elokuvan levityksen Tujunen todistaa olevansa vallasta humaltunut änkyrä, tyyppi jollaisesta Temosen kuvat antoivat vain vihjeitä. Hyvin pelattu.