Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Pornoelokuvat eivät pilanneet Pihalla-tähti Sibel Kekillin uraa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 22.10.2009 12:04

Huomenna ensi-iltansa saavan Pihalla-elokuvan naispääosassa Mikko Leppilammen vastanäyttelijänä on Sibel Kekilli, jonka filmografiassa on enemmän hardcore-pornoa kuin näytelmäelokuvanimikkeitä.

Saksanturkkilainen Kekilli teki parikymppisenä yhdeksän pornoelokuvaa. Sitten hänet keksittiin näyttelijäksi Fatih Akinin draamaan Suoraan seinään, joka voitti Berliinin elokuvajuhlilla pääpalkinnon 2004.

Kekillin pornotaustan paljasti skandaalilehti Bild. Kieltäminen ei ollut mahdollista, poksut olivat yhä kaupoissa ja netissä. Molemmat urat kattava filmografialistaus löytyy vaikkapa Kekillin englanninkieliseltä Wikipedia-sivulta.

Suomessa muiden muassa Helsingin Sanomat, MTV3.fi ja Ilta-Sanomat ovat uutisoineet asiasta. Hesarissa uutisesta alkoi merkillinen keskustelu, jossa melkein jokainen kirjoittaja tuntui olevan sitä mieltä, että tästä asiasta ei saa edes kirjoittaa, eikä se ole muka ihan tottakaan.

Onko pornossa esiintyminen niin kauhea asia, että siitä pitää vaieta?

On harvinaista, että kovaa pornoa tehneestä henkilöstä voi tulla arvostettu näyttelijä. Kekillin kaltaisia tapauksia ei juuri ole.

Joidenkin mielestä Traci Lords on pystynyt samaan, olhan hänellä kohtuullinen rooli esimerkiksi Wesley Snipesin rinnalla Bladessa, mutta ei hän oikein näytellä osaa.

Sitten on pornotähtiä, jotka ovat tehneet yhden tai pari kelpo elokuvaroolia, esimerkiksi Marilyn Chambers David Cronenbergin Rabidissa ja Sasha Grey tänä vuonna Steven Soderberghin The Girlfriend Experimentissä.

Tietysti isot pornotähdet ovat haluttuja kasvoja vaatteet päällä myös esimerkiksi huonon maun komediaelokuvissa.Crank: High Voltagessatällainen kuvio lyötiin riemukkaasti läskiksi kuljettamalla takaa-ajoa pornonäyttelijöiden lakkomielenosoituksen läpi. Ron Jeremyn ja Jenna Jamesonin kaltaiset pornojulkkikset ovat varmaankin tienanneet ihan kohtuullisesti vierailemalla sellaisissa, mutta näyttelijänurasta puhuminen on liioittelua.

Sikäli Kekillin kannattaisi olla ylpeä: hän on todellinen poikkeusyksilö.

Harmi vain, ettei ura ole vuoden 2004 läpimurron jälkeen lähtenyt mitenkään suurenmoiseen lentoon. Yksikään Kekillin muista leffoista ei ole Suomeen asti päätynyt. Ei liene kärjistys sanoa, että Kekilli itse puolestaan on päätynyt Suomeen, koska huomattavasti parempien näyttelijäpalkkioiden Saksassa ei ole tarpeeksi duunia. Siellä hän tekee nyt jotain televisioelokuvaa.

Pihalla-elokuvassakin kauniin Kekillin tehtävänä on lähinnä hymyillä. Tosin ei näin lässyn ja vetelän saippuaoopperaleffan perusteella voi kenenkään näyttelijäntaidoista antaa kummempaa lausuntoa.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Kysehän on seksin harrastamisesta kameran edessä. Nykyaikana ei taida olla kovinkaan maailmoja mullistava juttu.

Taisi olla pitkälti niin, että Kekilli sai aika lailla tarpeekseen, kun täydestä tuntemattomuudesta nousi ensin kehutuksi näyttelijäksi, ja saman tien alkoikin ryöpytys pornomenneisyydestä. Kekilli vetäytyi omiin oloihinsa, kun olisi varmaan markkinamiesten mielestä pitänyt takoa raudan ollessa kuumaa. Pikkuhiljaa sitten kaiketi kohu laantui, mutta samalla Kekilli menetti kiinnostavuuttaan, eikä hyviä tarjouksia välttämättä enää tullutkaan.

Samaan hengenvetoon täytyy mainita, että Suomen Kuvalehden ”arvio” Pihalla-elokuvasta on yksi surkeimmista koskaan lukemistani elokuva-arvosteluista. Täysin sisällötön purkaus, jossa ei ole perustelun perustelua eikä mitään tarttumapintaa. Olisiko ollut Lauri Lehtisen vai kenen oksennus.

Selvää tosin on, että siinä mitassa, joka arvioille Suomen Kuvalehdessä ylipäätään annetaan, ei elokuvaa voi edes arvioida niin, että siitä lukija mitään irti saisi. Siinä mitassa jos pystyy vielä osoittamaan surkeutta, jota Pihalla-elokuvan arvio oli, on se jo melkoinen saavutus sinänsä.

Nilli: ”Samaan hengenvetoon täytyy mainita, että Suomen Kuvalehden ”arvio” Pihalla-elokuvasta on yksi surkeimmista koskaan lukemistani elokuva-arvosteluista. Täysin sisällötön purkaus, jossa ei ole perustelun perustelua eikä mitään tarttumapintaa.”

Jopas nyt. Arviossa kuvailtiin mielestäni sangen osuvasti, millainen tämä elokuva on: syvyydeltään ja uskottavuudeltaan Salatut elämät-tasoista draamaa 100 minuutin mittaan venytettynä, yhtenä täkynä pääosan esittäjän ulkomaalaisuus, toisena se että suomalaisetkin näyttelijät osaavat puhua eri kieliä, kolmantena täkynä tapahtumien sijoittuminen Tampereelle – joko houkuttelee? Eikö? Liekö vika arviossa vai elokuvassa?

Olisipa Pihalla-elokuvassa ollut tarttumapintaa, edes jonkinlaista. Sisältöä nyt en uskaltanut toivoakaan.

Olisinpa vähän konkreettisemmin eritellyt mikä arviossa minua nyppi, nyt ehdin jo pistää lehden kierrätykseen. Otetana nyt muistini pohjalta esimerkkinä tämän blogisi aihe, Sibel Kekilli.

Mikäli muistan oikein, niin ainakin hyvin lyhyestä arviosta oli jätetty kokonaan pois roolisuoritusten arviointi, mutta Kekillin pornotaustan esiintuomiseen oli tilaa. Jos leffa on salkkareita, niin eikö tällainen ole seiskaa? Mielestäni Kekillin taustaa käytettiin myös ikään kuin osoituksena hänen vähäpätöisyydestään näyttelijänä. Näin päättelin sanamuodoista, mutta vaikeahan sitä on varmasti sanoa, kun ei hänen roolisuoritustaan ja näyttelijänkykyjään sen enempää käsitelty. Tämä nyt siis yhtenä esimerkkinä, joka minua nyppi.

Pidän elokuva-arvioiden lukemisesta, jonka vuoksi pidän myös edelleen kiinni kannastani, että Suomen Kuvalehden arviot ovat liian lyhyitä. Jos Pihalla-elokuvankin arviolle olisi annettu sen verran tilaa, että kriitikko olisi voinut elokuvaa kunnolla käsitellä, niin tuskin minäkään täällä olisin itkemässä. Sen sijaan, että vaatisin potkuja Pihalla-arvion kirjoittajalle (olis sitten Lehtinen tai kuka lie), vaadinkin hänelle lisää palstatilaa.

Muuten, en ole Pihalla-elokuvaa nähnyt, eikä tarkoitukseni siis ollut osoittaa kritiikkiäni siihen, että arvio olisi ollut ”väärässä” elokuvan huonoudesta.

Olisinpa vähän konkreettisemmin eritellyt mikä arviossa minua nyppi, nyt ehdin jo pistää lehden kierrätykseen. Otetana nyt muistini pohjalta esimerkkinä tämän blogisi aihe, Sibel Kekilli.

Mikäli muistan oikein, niin ainakin hyvin lyhyestä arviosta oli jätetty kokonaan pois roolisuoritusten arviointi, mutta Kekillin pornotaustan esiintuomiseen oli tilaa. Jos leffa on salkkareita, niin eikö tällainen ole seiskaa? Mielestäni Kekillin taustaa käytettiin myös ikään kuin osoituksena hänen vähäpätöisyydestään näyttelijänä. Näin päättelin sanamuodoista, mutta vaikeahan sitä on varmasti sanoa, kun ei hänen roolisuoritustaan ja näyttelijänkykyjään sen enempää käsitelty. Tämä nyt siis yhtenä esimerkkinä, joka minua nyppi.

Pidän elokuva-arvioiden lukemisesta, jonka vuoksi pidän myös edelleen kiinni kannastani, että Suomen Kuvalehden arviot ovat liian lyhyitä. Jos Pihalla-elokuvankin arviolle olisi annettu sen verran tilaa, että kriitikko olisi voinut elokuvaa kunnolla käsitellä, niin tuskin minäkään täällä olisin itkemässä. Sen sijaan, että vaatisin potkuja Pihalla-arvion kirjoittajalle (olis sitten Lehtinen tai kuka lie), vaadinkin hänelle lisää palstatilaa.

Muuten, en ole Pihalla-elokuvaa nähnyt, eikä tarkoitukseni siis ollut osoittaa kritiikkiäni siihen, että arvio olisi ollut ”väärässä” elokuvan huonoudesta.