Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Poimintoja Rakkautta ja Anarkiaa 2010 -elokuvafestivaalin ohjelmistosta, osa 2

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 19.9.2010 11:13

Tänä vuonna Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistossa on uniikkinäytösten ohella niin monta hyvää tulevaa ensi-iltaa, että katsaus niihin on lähellä syksyn parhaat elokuvat -listausta.

Mainitaan taas alkuun, että olen festarin ohjelmasuunnittelutiimissä, josta syystä voin olla jäävi suosittelemaan mitään.

Monta hyvää ja omintakeista pian levityksen saavaa leffaa on torstaina alkaneilla juhlilla jo nähty (mm. Gainsbourg, ensi-ilta 24.9., Haudattu, ensi-ilta 1.10. ja Tappaja sisälläni / Killer Inside Me, ensi-ilta 8.10.), mutta näihin tuleviin kannattaa kiinnittää huomio nyt tai sitten myöhemmin.

Armadillo (ensi-ilta 24.9.) on raju dokkari tanskalaissotilaista Afganistanissa.

The Kids Are All Right (ensi-ilta 24.9.) on suurenmoinen.

Mr. Nobody (ensi-ilta 1.10.) näyttää lomittain monta variaatiota ”Nemo Nobodyn” elämästä: 120-vuotias mies (Jared Leto) muistelee, mutta on kertojana mitä epäluotettavin. Vai onko? Jaco Van Dormaelin elokuva on draamaa, tavallaan fantasiaakin, ja kokeellisuudessaan ehdottoman suositeltava tapaus. Romantiikkaa rationalisteile.

Napapiirin sankarit (ensi-ilta 15.10.) oli jopa hauskempi kuin odotin. Dome Karukosken ja Pekko Pesosen yhteistyö on taas sellaista kotimaista elokuvaa, jota paitsi kehtaa, myös haluaa näyttää ulkomaisillekin katsojille. Uskon tämän tuhtiin kansainväliseen festarimenestykseen. Olin näkevinäni tässä myös mielettömän Sergio Leone -viittauksen, näkeeköhän kukaan muu (ei, en tarkoita vain erittäin tyylitajuisesti Morriconen suuntaan kallistuvaa musiikkia).

Cyrus (ensi-ilta 29.10.) on hauska ja freesi yhdistelmä indie-estetiikkaa ja hieman Apatow-tyyppistä komediaa. Kirjoitinkin siitä jo.

Ruotsalainen avioliitto (ensi-ilta 29.10) oli viime vuoden Venetsian festivaalin pirteimpiä yllätyksiä. Ruotsalaiskomedian rakennuspalikoina on lakoninen, mutta liki absurdi parisuhdeproblematiikka – käsikirjoittaja Jens Jonsson muistetaan King of Ping Pongin tekijänä.

Eikä tule unohtaa perjantaina 24.9. esitettävää yllätyselokuvaa. Tiedän mikä se on – varmasti harrrvinaisen suurella mielenkiinnolla odotettu uutuus – vaan en vielä kerro. Mutta allekirjoittaneellakin on näytökseen lippu.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Paras jäi ilman mainintaa: Rakkautta italialaisittain on todennäköisesti paras elokuva, joka tulee tänä vuonna elokuvateattereihin Suomessa. Etenkin upea loppu on melodramaattisuudessaan melkein koominen, mutta silti hämmentävän koskettava. Enter the Voidin ohella ainut elokuva, joka päättyessään sai fyysisen reaktion aikaiseksi.

Rakkautta italialaisittain on kieltämättä erinomainen, suomalaisesta nimestään huolimatta (se jäi mainitsematta ennen kaikkea koska näytös oli jo ollut).

Unohdin myös tyysti The Townin. Ben Affleck on erittäin lupaava ohjaaja.

Kalle näitkös Animal Kingdomia? Jos näit, niin millainen elokuva mielestäsi oli? Entä Cyrus ja Mr. Nobody?

Näitä luetaan juuri nyt