Poimintoja Rakkautta & Anarkiaa -ohjelmistosta, osa 2: Peter von Baghin kätketty aarre Sosialismi

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin parhaiten varjeltu salaisuus on nimeltään Sosialismi. Peter von Baghin viimeisestä elokuvasta on yksi harvinainen näytös.

Dokumenttia ei voida esittää ”kaupallisesti”, koska sen sisältämien elokuva- ja musiikkiotteiden tekijänoikeuksiin liittyy ratkaisuttomia kysymyksiä. R&A:lla on Helsingin ensimmäinen festivaaliesitys elokuvasta. Jos sitä ei näe nyt, sitä ei välttämättä näe aikohin.

Viime vuoden Sodankylän festivaaleille valmistunut elokuva on puolitoistatuntinen synteesi siitä, mikä oli sosialismin nousun syy ja mikä oli sen lupaus. Kuten von Baghin hienoissa elokuvissa Helsinki, ikuisesti ja Muisteja, kuvia on yhtä lailla uutisfilmeistä kuin fiktioelokuvista. Niissä on suuria toiveita ja tunteita, kertojanäänissä ja rinnastuksissa myös kritiikkiä ja ironiaa.

Pintatasolla Sosialismi on erittäin nopeatempoinen tilinteko länsimaiden noin 150 viime vuodesta, yhteiskunnan kehityssuunnista ja arvojen muutoksesta. Se on vimmaista ja tulkitsevaa historiankirjoitusta elokuvalla, nimenomaan huikean tuntemuksen mukaan parhailla mahdollisilla (vs. ilmeisimmillä) elokuvanäytteillä, kuvataidenäytteillä, kirjallisuuslainauksilla ja lauluilla. Sille on mahdoton sanoa ei, silloinkin kun yksi kertojanäänistä ykskantaan päättelee, että ensimmäinen maailmansota oli luokkataistelujen luonnollinen jatke.

Mikään ei enää pitele kerrontaa: Pariisin kommuuni, Marx, Paul Robeson, John Steinbeck, jonka innoittamana ”jopa Hollywoodissa saatettiin puhua vähäväkisten asiaa”. Neuvostoliiton nousu teollisuusvallaksi, Dziga Vertov. Markkinoiden nousu ihmistä tärkeämmäksi, Pentti Haanpää, Joris Ivens, 1930-luvun suuri lama. Sointula, suuret puhdistukset Neuvostoliitossa, reaalisosialismi, kommunismin valtavat uhrimäärät, tapettujen unelmat.