Poimintoja Rakkautta & Anarkiaa 2019 -festivaalin ohjelmistosta

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Perinne jatkuu: valitsin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistosta kymmenen uutuusteosta, jotka olen jo nähnyt eri festareilla ja joita rohkenen suositella.

Kuten näissä vuosittaisissa listoissa on ollut tapanani, en poimi mukaan elokuvia, jotka varmuudella tulevat Suomessa kaupalliseen levitykseen. Enkä ole nähnyt läheskään kaikkia festivaaliohjelmiston elokuvia, jotka voisivat olla tällä listalla.

Huomio: kuulun löyhästi festivaalin ohjelmasuunnitteluryhmään, joten saatan olla jäävi suosittelemaan mitään.

Deerskin Mies haluaa mokkatakin. Mokkatakki on mittaamattoman arvokas ja tärkeä – ehkä vain hänelle. Tämä on perusasetelma Quentin Dupieuxin aka Mr. Oizon toistaiseksi parhaassa elokuvassa, joka on tekijälleen tyypillinen omituisesta ajatusleikistä lähtevä, makaaberin puolelle kääntyvä komedia, josta saa halutessaan lukea satiirisuutta. Pakkomielteistä takkihemmoa – joka ryhtyy myös eräänlaiseksi snuff-elokuvantekijäksi – esittää Jean Dujardin. Adele Haenel on eri tavalla häikäilemätön rikoskumppani. Murhat ovat karmeita. Kaikki tässä ihanassa elokuvassa on ns. hykerryttävää.

https://www.youtube.com/watch?v=y6Jq7GYPn4E

The King Kiva päästä vihdoin kirjoittamaan tästä: The King on parhaita viime vuosina näkemiäni elokuvia. Se on kertomus Amerikasta nyt ja Elviksestä. Dokumentaristi Eugene Jarecki (mm. suurenmoinen Why We Fight) kiertää etelävaltioita Rolls Roycella, joka kerran kuului Elvis Presleylle. Tie-elokuvan muoto mahdollistaa tajunnanvirtamaisuuden, jota voinee kutsua myös ranskalaisen esseistisen elokuvan perinteeksi. Yhtä kaikki, rinnastukset ja ideat ovat vastaansanomattomia, sillä Jarecki rakastaa Elvistä, Amerikkaa ja hyviä argumentteja. Elviksen elämänvaiheiden kautta kuljetaan suurin amerikkalaisiin kysymyksiin enemmistöjen ja vähemmistöjen suhteista, Vietnamista, rikkaiden ihannoinnista, vallan keskittymisestä, showmiesten vetovoimasta ja tietysti Donald Trumpista. Lopulta kyse on Amerikasta. Elvis kuoli lääkkeiden yliannostukseen 42-vuotiaana. Hänestä oli tullut pysyvässä lääketokkurassa Las Vegasissa esiintyvä raakki. Amerikkalainen politiikka tuntuu olevan samassa vaiheessa kuin Elvis ennen kuolemaansa viimeisessä television livespesiaalissa, jossa tähden epäselvä puhe ja fyysisen ulkomuodon muuttuminen ihmetyttivät katsojia ja kauhistuttivat vanhoja ystäviä. Tai tehkää omat johtopäätöksenne.