Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Poimintoja Rakkautta & Anarkiaa 2013 -festivaalin ohjelmistosta, osa 2

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 16.9.2013 12:13

Rakkautta & Anarkiaa eli Helsingin elokuvafestivaali alkaa torstaina. Esittelen alla jo näkemieni elokuvien parhaimmistoa. Mukana on niin somalimerirosvoja ja pornokustantajia kuin surrealistista arkea indonesialaisten murhaajavanhusten tykönä.

Listasin perjantaina jo kymmenen kovaa Rakkautta & Anarkiaa -elokuvaa.

Sanoin listaavani viisi parasta, mutta tässä on tarkemmin laskettuna vielä kuusi nimikettä. Kun kaksi niistä on saman etevän britin ohjaamia, menkööt pakettina.

A Field in England ja Sightseers
Ben Wheatley tekee pienellä rahalla persoonallisia elokuvia, joissa genret sekoittuvat. A Field in Englandista kirjoitin heinäkuussa Karlovy Varysta. Viime vuonna Cannesissa maailmanensi-iltansa saanut Sightseers puolestaan on koominen rakkauselokuva moniongelmaisesta pariskunnasta, joka harrastaa ärsyttävien ihmisten murhaamista lomareissullaan pitkin ankeaa englantilaista maaseutua. Kumpikaan elokuva ei ole sitä, mitä odottaisi, mitä sitten odottaakaan.

A Hijacking
Tanskalaisvarustamon laiva kaapataan Somalian vesillä. Mitä sitten tapahtuu? Tanskalaisen Tobias Lindholmin erittäin tehokas elokuva tuo mieleen Paul Greengrassin totuuspohjaiset dokudraamat (United 93, Verinen sunnuntai). Pääosassa perheensä luo kaipaavana kokkina nouseva tähti Pilou Asbaek ja varustamon toimitusjohtajana samoin Lindholmin käsikirjoittamasta Vallan linnakkeesta tuttu Soren Malling.

Stories We Tell
Totuus ja valheet sekoittuvat, kun elokuvaohjaaja Sarah Polley etsii totuutta nuorena kuolleesta äidistään. Koskettava dokumentti on yhtä paljon essee tarinankerronnasta kuin kertomus oikeista ihmisistä – kumpaakin silti vahvasti ja kunniallisesti.

The Act of Killing – director’s cut
Indonesian vuosien 1965-1966 suuren puhdistuksen tappajat rehvastelevat kameran edessä, kunnes on aika katsoa peiliin. Millaiseen peiliin: joviaalit vanhat ukot näyttelevät Hollywood-henkisissä elokuvapastisseissa uudelleen hetkiä, joina surmasivat kymmeniä tai satoja naapureitaan ja kylänmiehiä hallituksen käskystä. Joshua Oppenheimerin 11 vuoden ajan tekemä dokumentti saattaa olla vuoden tärkein elokuva, sillä vasta se avasi Indonesiassa keskustelun kansanmurhaa muistuttavasta ajasta. Elokuva esitetään Ylellä marraskuussa, mutta R&A:ssa on nähtävillä pidempi versio. Ei ole vaikeaa arvioida, kumpi versioista on ohjaajan mieleen: kun haastattelin Oppenheimeria Berliinin elokuvajuhlilla, hän jatkuvasti viittasin kohtauksiin, ”jotka ovat vain pitkässä versiossa”. Pakkokatsottavaa.

The Look of Love
Rinnakkaisteos 24 Hour Party Peoplelle: ohjaaja Michael Winterbottom ja näyttelijä Steve Coogan nyt pehmopornoparoni Paul Raymondin tarinan kimpussa. Coogan vetäisi tällaisen omahyväisen nousukasveijarin roolin vaikka unissaan, mutta mukana on myös vahva traaginen vire. Nimi viittaa Bacharach-biisiin, ei ABC:n kasarihittiin, vaikka vuosikymmenistä eniten esillä on nimenomaan 1980-luku takatukkineen.

Lukuisia meillä ilman muuta valkokangaslevitystä jääviä mutta R&A:ssa nähtäviä elokuvia en ole vielä nähnyt. Ainakin pitäisi katsoa korealaisohjaaja Chan-wook Parkin (Oldboy) englanninkielinen ”vampyyrielokuva ilman vampyyreja” Stoker, Cannesin parhaimpien joukkoon monesti listattu ranskalainen gay-trilleri Stranger by the Lake, Takashi Miiken kehuttu For Love’s Sake, Danny Boylen mielipiteet jakanut ja giallomaiseksi kuvailtu Trance, James Francon tuottama pervoiludokkari Kink, tanskalaiset rikosdraamat Northwest ja The Keeper of Lost Causes.. sekä tietysti sellaisia, joista en ole vielä perillä.

Vinkkejä saa antaa! Nähdään elokuvissa.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Kiitos vinkeistä.

Tähänastisen festarin yksi ylitse muiden on ollut minulle Stoker. Mutta ilta on vasta nuori.

Näitä luetaan juuri nyt