Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Poimintoja Rakkautta & Anarkiaa 2013 -festivaalin ohjelmistosta, osa 1

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 13.9.2013 11:05

Suomen suurin elokuvajuhla Rakkautta & Anarkiaa avasi lipunmyynnin eilen. Festivaali käynnistyy ensi viikon torstaina Cannes-voittajalla Adelen elämä. Tässä kymmenen kovaa nimikettä, jotka olen jo nähnyt.

Laskin nähneeni ohjelmistosta etukäteen muilla maailman festivaaleilla 40 pitkää elokuvaa (mukaan ei ole laskettu niitä, jotka ovat jo saaneet Suomen ensi-iltansa).

Huomio: kuulun löyhästi R&A-festivaalin ohjelmasuunnitteluryhmään, joten saatan olla jäävi suosittelemaan mitään.

Listan koostin samaan tapaan kuin aiempina vuosina: poimin subjektiivisia suosikkejani ja huomiota ansaitseva elokuvia niistä, jotka olen jo nähnyt. Listalla ei ole niitä, jotka varmuudella tulevat Suomessa myöhemmin myös normaaliohjelmistoon.

The Attack
Tarantinon tiimissä 1990-luvulla mukana olleen Ziad Douerin ohjaus on yksi parhaista Lähi-itään sijoittuvista vakavista jännitystarinoista. Lainaan tökerösti itseäni, Filmihulluun Marrakechin festivaaleilata kirjoittamaani raporttia: ”Israelilaiseen yhteiskuntaan ja eliittiin sopeutuneesta keski-ikäisestä palestiinalaislääkäristä tulee ihmisraunio, kun hänen vaimonsa aivan yllättäen tekee itsemurhapommi-iskun. Valmiita vastauksia kaihtava draama on kiinnostavimpia palestiinalaisuutta käsitteleviä elokuvia vuosikausiin.”

Bastards
Claire Denisin antitrillerin päättyessä haukoin henkeäni. Haastattelin ohjaajaa Cannesissa ja juttu julkaistiin täällä Suomen Kuvalehden verkkosivuilla hieman ennen kuin hän kävi kesäkuussa Sodankylässä: Claire Denis: ”Mitä eurooppalaisuus on? Se on kulttuuria.

Blancanieves
Mykkä mustavalkoelokuva, joka sovittaa Lumikki-satua härkätaistelun maailmaan? Kun kävin katsomassa elokuvan elokuussa Espoo Cinéssä, valitsin istumapaikan, jolta olisin voinut luikkia pois mikäli elokuva on liirumlaarumia, kuten pelkäsin. Ei pelkoa. Juttu oli kuitenkin tarpeeksi vino temmatakseen mukaan – taidan kallistua pitämään The Artistin veroisena, eli oikein kivana pikku pastissina.

Harry Dean Stanton: Partly Fiction
Pitkän uran tehneen huippuluokan tyyppinäyttelijän henkilökuva on kirjaimellisesti iholla. Mukana muiden muassa Debbie Harry, David Lynch ja Wim Wenders. Kun Stanton laulaa järjettömän karhealla ja tunteikkaalla äänellään, voi silmäkulmaan tulla tippa.

Heli
Meksikossa huumeterrorismia harjoittaa myös virkavalta. Sietämättömän julma elokuva suorastaan etoo, mutta kasvaa katsomiskokemuksen jälkeen yhä suuremmaksi ja merkityksellisemmäksi. Amat Escalante palkittiin Cannesissa parhaana ohjaajana.

No
Chilen lähihistoriaa kaikissa elokuvissaan käsitellyt Pablo Larrain teki tähänastisista viihdyttävimmän elokuvansa. Gael Garcia Bernal on lipevä mainostoimistojäbä, joka joutuu punnitsemaan moraaliaan, kun diktaattori Augusto Pinochetin vallassa pysymisestä järjestetään kansanäänestys. Jotta aikakauden fiilis olisi kohdallaan, No kuvattiin kokonaan 1980-luvun televisiokameroilla. Temppu ei jää vain vitsiksi (mutta ei se ehkä sataprosenttisen järkeväkään ole).

Pieta
Kim Ki-dukin paluu on uskonnollinen ja äärimmäisen brutaali pahan miehen sielunmessu. Elokuva voitti Venetsian festivaalien Kultaisen leijonan viime vuonna.

The Stone Roses: Made of Stone
Vahva musiikkidokkari, josta kirjoitin jo Karlovy Varysta.

A Touch of Sin
Jia Zhangken elokuva avaa nyky-Kiinan moraalityhjiötä neljässä vinjetissä. Ankara ja epätasainenkin, mutta mieleenpainuva matka pimeyteen sijoittuu sekä korruptoituneelle maaseudulle että julmiin kaupunkeihin. Cannesissa Jia palkittiin parhaasta käsikirjoituksesta. Tuottajana myös Takeshi Kitano.

Wadjda
Ensimmäinen kokonaan Saudi-Arabiassa kuvattu ja ensimmäinen saudiarabialainen naisen ohjaama elokuva. Ja mitä kummaa: Wadjda ei ole ”vaikeat olosuhteet mutta tulipa tehtyä”-tapaus jossa parasta on sen olemassaolo, vaan hyvä elokuva. Se kertoo 11-vuotiaasta tytöstä, joka haluaa ajaa polkupyörää. Moinen elvistely on naisilta maassa tosin kielletty. Vahva kurkistus kulissien taa ja koteihin, joiden suojassa ihmisten elämä voi olla hyvinkin länsimaishenkistä.

Viime vuoden tapaan listaan vielä erikseen viisi parasta elokuvaa. Niitä saa nyt odottaa maanantaihin asti.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Vau, yhtäkään homo- tai transleffaa ei ole tuohon listaan saatu. Kerrankin.

Trendit menevät ehkä toisiin suuntiin.

Näitä luetaan juuri nyt