Poimintoja DocPoint 2013 -festivaalin ohjelmistosta, osa 1: lähikuvassa Sarah Palin

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Sarah Palinista tuli maailmankuulu, kun hänet valittiin John McCainin varapresidenttiehdokkaaksi vuoden 2008 vaaleihin. Republikaanien konservatiivisimmassa siivessä hänestä toivottiin jopa puolueen presidenttiehdokasta vuoden 2012 vaaleihin. Julkisuudessa levisi kuva sivistymättömästä äärirepublikaanista, ja elokuvantekijä Nick Broomfield kiinnostui.

Broomfield on dokumentintekijöistä suosikkejani. Brittiohjaajan keskeiset teokset, kuten Biggie & Tupac, Kurt & Courtney, eteläafrikkalaisen rasistipoliitikon muotokuva The Leader, His Driver and the Driver’s Wife ja kaksi sarjamurhaaja Aileen Wuornoksesta kertovaa dokumenttia on nähty Suomessa festivaaleilla ja useimmat televisiossakin.

Jo ennen Michael Moorea Broomfield otti tavakseen astua itse kameransa eteen ja humoristisesti kommentoida dokumenttiensa tekemistä osana niitä.

Lokakuussa 2010 Broomfield matkusti Palinin kotikulmille Alaskan Wasillaan ja järjesti tapaamisia poliitikon vanhojen tuttavien kanssa.

Haastateltavat kertovat, kuinka Palin eteni poliitikoksi. Tuttuun tapaansa Broomfield piirtää Wasillan pormestarina toimineen Palinin kuvaa yllättävistä kulmista. Kameran edessä ei dokumentin alkupuolella ole niinkään poliitikan ammattilaisia, vaan tavallisia kansalaisia, ja haastattelutilanteet ovat epämuodollisia. Monet kertovat koppavasta tyypistä. Toiset vaikenevat, koska Palinilla on niin paljon vaikutusvaltaa. Wasillassa Palinia kuitenkin ennen kaikkea rakastetaan.

Dokumenttielokuvan tekemisessä on sama haaste kuin muutenkin ajankohtaisia asioita kommentoivissa elokuvissa: elokuva syntyy hitaasti, maailma muuttuu nopeasti. Kun Sarah Palin: You Betcha oli valmis syyskuussa 2011, Palin oli katoamassa lopullisesti kartalta – tätä alamäkeä dokumentin lopussa jo seurataankin. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän ilmoitti virallisestikin, ettei tähtää presidenttiehdokkaaksi.

Hieman samalla tavalla oli käymässä Iron Skyn vitsille siitä, että Palinista tulisi Yhdysvaltojen presidentti: keväällä 2012 ajatus sinänsä vielä nauratti vanhoilla höyryillä – mutta kun Palin poliittisena hahmona on nyt haudattu, tsoukki ei enää toimi samalla tavalla.

Dokumentti on hieman alle puolitoista vuotta vanha. Henkilökuva on kiinnostava, mutta valitettavasti aiheen tärkeys on romahtanut. Palin ei ole enää otsikoissa, eikä hänellä uskota olevan juuri mahdollisuuksia keskeisiin tehtäviin puolueessaan: republikaanit saivat kyllikseen sirkuksesta, johon kuuluivat Palinin lasten ihmissuhdeasiatkin. Toisaalta elokuva on tiivis kertomus amerikkalaisen puoluepolitiikan ilmiöstä, joka ei ole vain anekdootti. Hauskalla ja tarpeeksi tiukkoja mielipiteitä laukovalla tyypillä, joka ei tiennyt Afrikan olevan manner sekä uskoo ihmisten ja dinosaurusten eläneen maapallolla samanaikaisesti, oli hetken ajan mahdollisuus edetä Yhdysvaltojen presidentiksi.

Tietysti elokuvaa voi mennä katsomaan vain nauraakseen tyhmälle amerikkalaiselle. Broomfield toki antaa siihen mahdollisuuksia, koska Palin itse on antanut siihen mahdollisuuksia.

Makeimmat naurut tai pelottavimmat hetket syntyvät Broomfieldin esitellessä Palinin uskonnollista vakaumusta. Palinin tuntenteva wasillalainen pappi Howard Bess kertoo, että Palin uskoo olevansa jumalan valittu, ja hän ei epäröisi käyttää ydinaseita, koska hän on ehdottomasti hyvän puolella ja pahaa vastaan. ”Hänellä ei ole omaatuntoa”, Bess toteaa.

Loppusuoralla kohdataan myös politiikan ammattilaisia. Asemaansa nähden kovimmat sanat laukoo Steve Schmidt, McCainin kampanjastrategi, joka vaikutti Palinin valitsemiseen varapresidenttiehdokkaaksi. ”Hän on syvästi epärehellinen”, Schmidt toteaa Palinista Broomfieldille. (Schmidt myös mainitsee Palinin luulleen, että kuningatar johtaa Iso-Britannian hallitusta.)

Ehkä kiintoisin Broomfieldin ja toisen ohjaajan Joan Churchillin oma paljastus on kuitenkin wasillalainen elämäntapa. Seudulla on niin paljon ihmisryhmien ja perheiden välisiä kaunoja sekä iänikuisia riitoja, että tilanne muistuttaa jotain alkeellista heimokulttuuria. Ei ihme, että aggressioiden keskellä kasvaa sosiopaatiksi – termi, jota eräs puoluetoveri Palinista käyttää.

Sarah Palin: You Betcha esitetään DocPoint -festivaalilla (22.1.-27.1.) Helsingissä. Se on vetävä, vaikka ei nouse lähelle Broomfieldin huipputöitä. Lähipäivinä käsittelen blogissa muitakin festivaaliohjelmistoon kuuluvia elokuvia.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen