Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Poimintoja DocPoint 2012 -festivaalin ohjelmistosta, osa 1: Senna, Herzog, unelmia ja säilyketölkkejä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 25.1.2012 14:16

DocPoint alkoi eilen. Helsingin dokumenttielokuvafestivaalilla voi eläytyä muun muassa formulamestarin menestystarinaan, luolamaalaajien 30 000 vuoden takaiseen kokemusmaailmaan ja lainelautailueuforiaan.

Raviolisäilykepurkin raaka-aineiden matkaa suomaiselle kuluttajalle seuraava Säilöttyjä unelmia saattaa olla kaikkien aikojen paras kotimainen dokumenttielokuva: se on esteettisesti upea, tarinaltaan koskettava ja maailmankuvaa avartava. Berliinin elokuvajuhlat nappasi sen myös ohjelmistoonsa. Näe se valkokankaalla DocPointissa tai perjantaina alkavassa normaalilevityksessä elokuvateattereissa. Kunhan näet.

Senna on mykistävä. Ayrton Sennan huikeaa uraa ja surullisesti päättynyttä elämää seurataan televisiolähetyksistä, reportaaseista ja muusta valmiista aikalaismateriaalista kootussa dokumentissa, joka ei tarvitse edes kertojan ääntä ollakseen timanttisen tiivis muotokuva brasilialaisesta mestarikuskista. Ei, en odottanut tältä paljoa, etenkin kun Formula 1:n seuraaminen on jäänyt vähälle, mutta ohjaaja Asif Kapadia on koonnut todella jännittävän mosaiikin. Jotain tasosta kertoo se, että dokkari pääsi saarivaltakunnan Jusseissa eli BAFTA-palkinnoissa parhaan brittielokuvan ehdokkaaksi.

Toinen ulkomainen erityistärppi on The Cave of Forgotten Dreams, Werner Herzogin kolmiulotteinen luolamaalausdokumentti, joka nähdään nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Kirjoitin siitä Berlinalen jälkeen viime keväänä: Miksi Werner Herzog löysi 3D-kuvan ytimen. Tarjolla on herzogmaisen monisäikeinen kertomus menneestä ja tulevasta, ihmisestä ja luonnosta, ehkä vähän sillisalaattimaisesti, mutta takuulla viihdyttävästi.

Finnsurf on puhtaasti visuaalinen ja sellaisena oikein toimiva kertomus suomalaisista lainelautailijoista. Ajatukset enemmänkin Kalifornian lämpöön ja valtamerien suuriin aaltoihin johdattelevan lajin harrastaminen on mahdollista myös kylmässä Pohjolassa. Tarinallinen sisältö on hyvin ohutta, elämykset löytyvät kauniista, usein unimaisista kuvista. 50 minuutin kesto on juuri sopiva. Rakkautta & Anarkiaa -festareilla dokkari myytiin loppuun, niin taitaa käydä nytkin.

Mukadokumentti Catfishista kirjoitan huomenna erikseen. En pidä siitä yhtään. Hyh.

Linkki: DocPoint-festivaalin sekavat kotisivut

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Eiköhän se kerro Oscareista kaiken, ettei Senna saanut ehdokkuutta tai mitään muutakaan huomiota. Mieletön dokumentti. Viime vuoden parhaita ilman epäilystäkään.

Herzog oli pettymys. Luolakuvasto oli toki upeata, mutta muuten elokuva oli sinne tänne poukkoileva ja paikoin jopa pitkäveteinen. Punainen lanka katosi usein, eikä kokonaisuutena aivan liian hajanainen elokuva kuulu ohjaajansa parhaimpiin.

Olisi toiminut paremmin, jos olisi keskitytty otsikon aiheeseen ja jätetty puhuvat päät vähemmälle. Herzogin kertojaääntä kuuntelee aina mielellään, mutta Cave 3D:ssä äänessä on liian usein tylsiä tiedemiehiä. Ja usein heidät on vieläpä dubattu amerikkalaiseen tyyliin ”ulkomaisella aksentilla.” Tyylitöntä. Latteata. Eivätkä paleontologit myöskään ole ihan maailman kiinnostavampia esiintyjiä… Toki huilistin tähtilippu tai keihäsmies toimivat zoukkeina, mutta muuta arvoa niistä en saanut. Hieman tuntuikin siltä, että kuvausrajoitus on johtanut siihen että elokuvaan on haalittu materiaalia vain sen pituuden kasvattamiseksi. Että saadaan se perinteinen 90-minuuttia täyteen.

Luolamaalauksia olisin kuitenkin katsonut hienon soundtrackin säestyksellä enemmänkin, sillä 3D toi ne aivan kuin kosketusetäisyydelle. Olin sielä luolassa Herzogin ja muiden kanssa! Pelkästään mieletöntä kuvaa ja ääntä yhdistävänä trippinä Cave olisi ollut briljantti, nyt ei ollut.