Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Pöhköjä perusteluja piratismille, osa 4702

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 29.2.2012 08:41

Piratismikeskustelu on usein tyrmistyttävän umpimielistä. Nyt työssään pätevä, laatujulkaisuihin (muun muassa Esquireen ja The Onion AV Clubiin) pitkään kirjoittanut amerikkalainen kriitikko Mike D’Angelo on avautunut blogissaan, kuinka hän katsoo oikeudekseen ladata laittomasti elokuvat, joita ei voi käden käänteessä vuokrata.

Perustelu on se tavanomainen ”ei tästä ole haittaa kenellekään”.

D’Angelo toteaa, että ostaminen ei kiinnosta, koska hinnat ovat liian korkeat (hän viittaa noin 30 dollarin eli reilun 20 euron hintaan – useinhan elokuvia saa paljonkin halvemmalla, mutta sehän pilaisi hyvän jurnutuksen).

Tuolla perustelullahan suomalainen voisi perustella melkein mitä vain, kun paikallisten vuokraamojen valikoimat ovat suppeita. Tämä kaveri sentään asuu Yhdysvalloissa, jossa julkaistujen tallenteiden tarjonta on taatusti maailman laajin.

Lisäbonarina D’Angelo vaatii HD-kuvaa. Hänestä on ok, että jos on kerran ostanut (vaikkapa eri julkaisijan) dvd:n, saa nyt piratoida blu-rayn.

D’Angelo myös paljastaa polttavansa piratoimansa leffat levyksi, jos niistä ei satu olemaan amerikkalaista blu-ray-julkaisua. Aluekoodittoman soittimen ostaminen ei losangeleslaista ammattikriitikkoa kiinnosta.

Millaisista elokuvista on kyse? Pienten firmojen julkaisuista, art housesta, pitkään harvinaisuuksina tunnetuista elokuvista, jotka on erikoisjulkaisijoiden kautta saatu lopulta katsojien ulottuville.

D’Angelon outo median kansallistaminen siis lyö pahimmin niitä firmoja, jotka eivät todellakaan tee suurta voittoa, vaan ottavat riskin, kun julkaisevat näitä pienen yleisön leffoja. Näiden elokuvien ystävänä hän siis myös sahaa omaa oksaansa.

D’Angelon blogikirjoitus löytyy täältä: Why I Pirate Movies, A Self-Justification.

”I don’t pirate movies out of some sorry sense of entitlement. I pirate movies because at the present moment I know of no other means of watching a high-definition copy of an older film without buying it outright. And that’s ridiculous”, dude kirjoittaa.

Minustakin on ikävää, etten saa kaikkea käsiini halvalla ja heti. Olisi kauhean mukavaa, jos kaikki olisi ilmaista. Tykkäisin myös siitä, että osaisin lentää. Se, ettei lentäminen käsiä räpyttämällä ole inehmolle mahdollista, ei oikeuta lainaamaan lentokonetta luvatta.

D’Angelo on ääliö.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Porkkanakauppadilemma on seuraava:

Mies haluaa porkkanoita ja lähtee vihanneskauppaan. Vihanneskaupan ovella seisoo iso vartiointiliikkeen köriläs joka nappaa miestämme kraiveleista ja retuuttaa tämän seinää vasten ja karjuu, että ”jumaliste et sitten varasta täältä mitään! Mä näen kyllä ton ilmeen, oot tullut tänne varastamaan!”. Mies vakuuttelee, että on tullut ostamaan porkkanoita. Hän pääsee porteista sisälle kauppaan.

Hyllyillä on kaikenlaista vihannesta ja juuresta, perunoista, nauriita, lanttuja – peräti suolalihaa. Hyvän aikaa kauppiailta kyseltyään käy ilmi, että kaupasta löytyy kuin löytyykin porkkanoita – yksi ainoa kappale, kitukasvuinen, multainen ja pahasti näivettynyt. Mutta kun on porkkanakaupoille lähtenyt, ei ole kotiin tuleman porkkanoitta. Niinpä hän nappaa porkkanan ja kävelee tiskille. Vartioköriläs retuuttelee vielä kertaalleen, että ethän vaan ole varastamassa tuota porkkanaa? No en ole.

Tiskillä kyllästyneen näköinen myyjä odotuttaa miesparkaamme hetken, ja kun hän laskee porkkananpahaisen pöydälle ja yrittää maksaa, alkaa ongelmat. Visa ei käy, käteinen ei käy, Mastercard ei käy, mutta onneksi on sentään Maestrolla saadaan maksuhommat hoidettua. Mutta juuri ennen kun pin-koodia päästään näppäilemään, iso gorillavartiomies nappaa riuskan otteen hartiasta ja kysyy, että missäs meinaat porkkanasi syödä. Ai että missäkö, no vaimo lupasi porkkanapiirakkaa laittaa…

”Ei, vaan *missä* aiot porkkanapiirakkasi syödä?”

”No tuota, tuolla Töölössä…”

Ja siitäkös gorilla riemastuu, repeää kunnon höhötykseen, ja kaupan kassa samaa perässä. Naurultaan kun ehtivät, gorilla retuuttaa miehen pihalle ovesta ja huutaa, että ”Täällä myydään vaan kalliolaisille! Tervemenoa!”

Miesparka. Kova taistelu yhden porkkanan vuoksi, eikä sitäkään sitten saatu. Hän nousee ylös, pudistelee housut ja lähtee rahjustamaan takaisin Töölöön. Mutta kas, ihan kaupan vieressä on iso, kannellinen koppa. Mies raottaa kantta ja kas, mitäpä sieltä paljastuukaan kuin valtava määrä erilaisia juureksia. On perunoita, lanttuja, nauriita ja valtavia, isoja, oransseja, ranteen paksuisia porkkanoita. Ja laatikon kyljessä lukee: ”Ota mitä haluat, ei maksa mitään”.

Ketään ei ole missään. Porkkanat jäi vihanneskaupasta saamatta, ja nyt niitä koreilee tuossa korissa oikein sylillinen ja komeita ovatkin.

Mies nappaa pari porkkanaa ja kävelee kotiinsa, tyytyväisenä. Porkkanapiirakka valmistuu ja koko perhe on onnellinen.

…ja kuten tiedetään, mikään ei tietenkään ole näin yksioikoista tai selvää, mutta pointtinani lähinnä on, että jakeludilemma on ihan oikea, ja vaikka D’angelo ei olekaan perusteluissaan mikään järjen jättiläinen, siinä on taustalla ihan todellinen ongelma, jonka ratkaiseminen on yksiä suurimpia elokuvateollisuuden haasteita ja tuntuu, että sen sijaan että tämän ongelman ratkaisua yritettäisiin etsiä kaikilla mahdollisilla keinoilla, lähinnä keskitytään ongelman lieveilmiöiden pyyhkimiseen maton alle.

Jakeludilemma on aivan itsestäänsevyys, mutta sitten taas toisaalta…. miksi ihmeessä tuotteen saaminen itselleen nähdään varastamiseenkin oikeuttavana perusoikeutena?

Kuka se oli ketä keksi, että ykkösiä ja nollia voi omistaa? Ihme tyyppi.

Internetissä ilmaiseksi ladattavaksi tarjolla oleva materiaali on ilmaista lataajalle.
Näinhän sen täytyy ollakin.

Niin kauan kuin elokuvat ovat ilmaisena saatavilla internetistä niin ei tietenkään kukaan voi olettaa, että niille muodostuisi niukkuus arvoa eli myyntihinta.

Siitä en tiedä onko julkaisijoilla oikeuksia julkaista näitä erilaisia datapakettejaan, mutta ei minun tarvitsekaan tietää.

Jos tämä ilmasten tuotteiden tarjonta on oikeuden omistajalle ongelma, niin lakkaisivat valittamasta ja vaivaamasta rehellisiä ihmisiä omista ongelmistaan.

Se on mukavaa että vanhanakin oppii vielä uutta. Toimittaja esitteli minulle (ja Kotukselle) tuntemattoman verbin: piratoida. Hmm…

IP-töllötin mahdollistaa myös leffavuokrauksen kotisohvalta ja olen sitä kerran tai pari kokeillutkin, mutta ongelmana on hinta: Tulee puolet halvemmaksi kävellä 300 metriä lähimpään vuokraamoon kuin vuokrata leffa töllön kautta. Jälkimmäinen on toki vaivattomampaa, mutta kieltäydyn maksamasta vuokrasta hintaa, jolla melkein saisi leffan omaksi fyysisellä levyllä. Siksi onkin jäänyt vino pino elokuvia katsomatta, kun ne eivät ole juuri sillä hetkellä olleet saatavilla ja myöhemmin ovat unohtuneet.

Myös TV-sarjojen osalta lafkat hukkaavat miljardien arvosta myyntipotentiaalia vanhanaikaisuudellaan. Netistä leffat ja sarjat löytyvät jo nyt joka tapauksessa, joten mitään niiden myymisessä omassa nettikaupassa ei menettäisi, mutta on vissiin kivempi laskea virtuaalisia papuja ja itkeä sitten mediassa hurjista tappioista.

Koskien aiempaa kommenttia tässä ketjussa: Ei yllättävää, että Vuorensolan porkkanaesimerkissä kuvaillaan pitkään ja kekseliäästi tapoja, joilla asiakkaan elämä tehdään vaikeaksi, mutta hetki ”ei maksa mitään” -vihanneskorin ääressä väistetään aika vähällä mielenkiinnolla. Moraali kuitataan toteamalla ”ketään ei ole missään” – ei vaaraa kiiinnijäämisestä, joten kaikki jees?

Piraattien selittelyissä on samaa kuin markkinaliberalistien ”wealth trickles down” -mantrassa, eli saivartelemalla ja utopioiden rakentelulla yritetään kiertää sen ympäri, että toiset meistä nyt vaan sattuvat omaamaan vähemmän selkärankaa kuin toiset. Itselleni tulisi vastaavassa tilanteessa mieleen kysyä, mistä ilmaiset porkkanat ovat peräisin – onko ne pöllineellä tyypillä oikeus jakaa niitä eteenpäin ”ota mitä haluat” -lappuineen, ja haluanko olla mukana tällaisessa ketjussa.

Uudet, paremmat jakelutavat ovat yksi juttu – ammattilaisena Vuorensola sekä kehittelee niitä että varmasti myös tukee niitä kuluttajana, minä taas pystyn vain jälkimmäiseen. Varastaminen on sitten toinen asia. Suurin osa warettajista ei tule koskaan maksamaan näistä tuotteista kun ne on mahdollista saada ilmaiseksi, koska jo mainitsemani selkäranka jne…

Piratismissa itsessään ei ole mitään ihmeellistä tai yllättävää, mutta se on minusta jo aika paksua, että piraatit poikkeuksetta loukkaantuvat(!) kun näitä syyttää varkaaksi.

T.T. Saari: ”Se on mukavaa että vanhanakin oppii vielä uutta. Toimittaja esitteli minulle (ja Kotukselle) tuntemattoman verbin: piratoida. Hmm…”

Hyvä että oppii. Tarpeellinen sana alkaa vakiintua. Perusmuodossa se antaa Google-haulla 619 osumaa ja vapaana hakuna 3450 osumaa.

Kalle Kinnunen kirjoitti: ”Hyvä että oppii. Tarpeellinen sana alkaa vakiintua. Perusmuodossa se antaa Google-haulla 619 osumaa ja vapaana hakuna 3450 osumaa.”

Juuri näin, eli Google ja kaikki mitä se löytää, on virheetöntä.

T. T. Saari:

Niin, miten ilmaista asia ”ladata laittomasti verkosta” yhdellä sanalla? Ehkä pitäisi käyttää huomattavasti suositumpaa verbiä ”warettaa”, mutta sepä vasta onkin kaukana suomesta.

Eikös 97 prosenttia kaikesta nettiliikenteestä Suomessa ole (’piratoituja’) elokuvia ja musiikkia?

Kysykääpä teineiltä ja parikymppisiltä, mitä netistä lataavat, vai lataavatko mitään.
Kyllä vastaus on poikkeuksetta, että: ”leffoja ja musaa”, (ja aikuisviihdettä, niiltä jotka uskaltavat sen myöntää). Kaikki tuttuni vannovat piratismin nimeen, kaikki ilmaiseksi, hulluko niistä maksaa. Tunnen itseni, vieläpä näin opiskelijana, hyvin vanhanaikaiseksi muutamien satojen dvd-levyjeni kanssa.

Perussyy latailuun on varmasti ilmaisuus ja helppous ja ilmaisuus tulee pitämään myös sitten, kun siitä tehdään vähän vaikeampaa, ainoastaan aikuiset työssäkäyvät ovat kuulemma niin nuijia, että maksavat jotain kotona katsomistaan elokuvista. Se väki siis, jolla on varaa maksaa Samuli Edelmannin kädet ristissä mainostamasta latausplavelusta, kun sinne ”oikeaan videovuokraamoon ei haluta sateella lähteä”.

Hyviä pointteja monilta kommentoijilta. Itsellä on pari tv-pakettia ja niiden tarjonta riittää mitä tulee sarjoihin, urheiluun ja leffoihin. Olisin kuitenkin valmis maksamaan hyvistä palveluista, tällä hetkellä niitä ei löydy netistä, joten yksi potentiaalinen maksaja on näin menetetty. Joten syyttäkööt itseään kun raha ei kelpaa. Musasta en ole valmis maksamaan mitään, koska se on niin huonoa nykyään, en huoli edes ilmaiseksi.

En edelleenkään ymmärrä, kuinka toisen maksullisen työn käyttöönotto tai levittäminen kopioituna ilman lupaa ei olisi silkka varkaus.

Komppaan HaMia.

Kun ihminen haluaa jotain ilmaiseksi ja huomaa sen olevan mahdollista, ihminen keksii kyllä perusteluja itselleen, miksi hänellä on oikeus ottaa ilmaiseksi.

Perusongelma on kuitenkin se, että piratismi on laitonta. Ja se on sitä, kunnes oikeusoppineet ja kansan valitsemat päättäjät toisin toteavat. Piratismin ääneen perusteleminen on siis sama, kuin perustelisi, että miksi eutanasia on hyvä asia. Saahan sitä perustella, mutta ennen kuin se on laillista, sitä ei saa tehdä. Se voi olla hyvä asia, mutta se ei ole vielä laillista.

Ja lain noudattaminen vaatii joskus selkärankaa. Siihen viitataankin täällä osuvasti. Kansan yhdessä laatima laki on kuitenkin kaiken demokratian perusta ja sitä pitää noudattaa. Jotkut lait pitäisi uudelleentarkistaa ja tekijänoikeuslaissa on paljonkin uudeelleentarkistettavaa. Se on silti vielä voimassa oleva laki. Vaikka se porkkana olisi kuinka tarjolla.

Ja kuten aiemmin sanottu. Perustelujahan keksii…

Sillä perusteella piratoiminen/warettaminen, että itse taiteen tekijä saa vain murto-osan tuotteen hinnasta, on tekopyhää. Ilmaiseksi lataamisestahan taiteilija ei saa penniäkään. Tummien perhosten kodin tai Tyttö, sinä olet tähden ilmaiseksi lataajat eivät ole lähettäneet tietääkseni kirjekuoressa rahaa kenellekkään elokuvassa mukana olleelle tai ottaneet yhteyttä facebookin kautta maksaakseen sen ”oikean summan”.

Ja Kiinassa valmistetusta T-paidasta itse T-paidan suunnittelija ja valmistaja ei saa juuri mitään. Silti piraatti tuskin sillä perusteella varastaisi paitaa Stockmannilta? Myöskään kaikki T-paidat eivät ole Suomessa saatavilla. Joidenkin ”paitojen” takia saattaa joutua jopa matkustamaan tai tilaamaan sen ulkomailta. Mutta piraatti ottaa, jos se on mahdollista ja se on ilmaista ja se on nopeata. Nopeus ei ole kuitenkaan perustelu ns. varastamiselle.

On meidän taitelijoiden tehtävä vaatia paremmat edut ja parantaa jakelukanavia. Taistella näitä ”viihdeteollisuuden goljatteja” vastaan, jotta taide kaikissa muodoissaan on paremmin yleisön saatavilla. Sillä aikaa muiden tehtävä on noudattaa lakia. Lakia rikkomalla ei muuta lakia. Silloin aiheuttaa vain vastareaktion, joka mahdollisesti jopa tiukentaa lakia. Lain muuttaminen jopa vaikeutuu, koska lain kannattajat saavat enemmän aseita lain muuttajia vastaan.

Tekijänoikeuslakia voisi ja pitäisikin kuitenkin tarkistaa.

Itse näen, että kulttuuri pitäisi mahdollistaa halvemmalla pienempituloiselle tai vähäosaiselle. (Sitä varten on kylläkin luotu kirjastojärjestelmä, josta saa tilata vaikeaksikin havaitun taideteoksen ja sen saa kopioida itselleen)

Näen myös, että taiteen tekijänoikeudet voisi vapauttaa taiteilijan kuoleman jälkeen nopeammin. Minulle sopisi esimerkiksi, että kun minä kuolen, niin kaikki taiteeni vapautuisi välittömästi jälkipolville. Se, että kaupalliset oikeudet periytyvät jälkeläisille on minusta jopa absurdia. Moraalisten oikeuksien jatkuminen on kuitenkin perusteltua. Eli esimerkiksi Stanley Kubrickin jälkeläisten tehtävä on valvoa, ettei Kubrickin elokuvia käytetä Pohjois-Korean propagandassa/pornoelokuvissa jne.

Sen lisäksi olisin jopa valmis, että elokuva voitaisiin vapauttaa ilmaiseksi ladattavaksi, kun elokuva on saavuttanut tietyn ”tuottopisteen”. Eli kun se on saavuttanut tarpeeksi voittoa maksaakseen sijoituksensa takaisin ja hieman päälle. Tämä siis teoksissa, jotka julistetaan selkeästi kulttuuriksi ja joita rahoitetaan säätiövaroin. Mutta tämä on monimutkaisempi juttu kuin kuulostaakaan. Tuottopiste pitäisi joka tapauksessa olla korkealla, koska muuten elokuviin investoiminen muuttuu kannattamattomaksi, eikä niitä juuri synny.

Viime kädessä kaikki on yksinkertaistusta ja minunkin esimerkit ovat nopeasti kirjoitettuja eivätkä missään nimessä aukottomia. Muutoksia tullaan varmasti ajan kanssa tekemään ja itsekin niitä läpi ajaisin, mutta siihen asti laki on laki ja kaiken muun selittäminen ja perusteleminen on aika bullshittia. Lakia pitää noudattaa, kunnes sitä muutetaan.

Tulevaisuudessa kaikki informaatio on vapaata, free, eli myös ilmaista.

Edelliselle kirjoittajalle, elokuvat ja musiikki eivät ole informaatiota. Ne ovat viihdettä eivätkä näin ollen liity maailman kehittymiseen. Tiedon vapaa saatavuus elokuvia piratisoidessa on selkärangattomien loisien tapa perustella itselleen toisten tekemän työn varastaminen.

Kiinasta voi myös ostaa aitoja vaatteita. Jokainen siellä myynnissä oleva t-paita ei riko tekijänoikeuksia.

HaMi kirjoitti: ”En edelleenkään ymmärrä, kuinka toisen maksullisen työn käyttöönotto tai levittäminen kopioituna ilman lupaa ei olisi silkka varkaus.”

Nuijamieslogiikalla et saa aikaiseksi järjellistä keskustelua tietoyhteiskunnan ongelmista. Heiluttele sinä vain sitä puunuijaa, me muut pohdiskellaan näitä vähän moniulotteisempia ongelmia. Tosin, kai muistat maksaa rojaltit sen puunuijan oikeuksien haltijalle?

Heittona Hamin/LNu:n ja Sukupolvensa viimeisen pointteihin: missä määrin ”ilmaisuus” on ilmaisuutta eikä osa laajempaa maailmankuvaa missä kaikki on irrallaan konkreettisesta?
Jos ”97% kaikesta nettiliikenteestä” on piraattielokuvia (jotka ovat varastettuja/ilmaisia/informaatiota/ jotain) niin aika samalla prosenttiosuudella menee myös nykyinen immateriaalitalous. Joskus 1990-luvun lopulla sähköisestä maksuliikenteestä jotain 94% oli spekulaatiota ja 6% maksuja suoritetuista palveluista tai tavaroista. Sen jälkeen tuli kaksi sähköistä nousukautta ja tilanteesta entistä pahempi.
Yritä siitä sitten talousjargonin johdannaisderivaattojen keskellä mennä kauppaan ja ostaa jotain konkreettista.
On hankala suhtautua elokuviin konkreettisina asioina jos ne kuitataan yleensä (onnea vaan blogistille Hesarin NYT-liitteen henkilökuvasta) osana taloutta eikä taideteoksina. Tai sitten vika on vaan minussa koska en osaa kotimaisen tähtikultin puuttuessa ajatella elokuvia osana yhtään mitään muuta kuin studioiden kirjanpitoa.

Näitä luetaan juuri nyt