Piranha 3D: kirkkaasti kaikkien aikojen piraijaelokuva, ja enemmänkin

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Piranha 3D on paras näkemäni kolmiulotteinen elokuva – ja yksi vuoden parhaista elokuvista muutenkin. Syy ei tosin ole 3D:ssä. Kyllä, elokuva kertoo piraijoista, jotka syövät nuorisoa. Esihistoriallisista superpiraijoista.

Välillä suurenmoiset elokuvakokemukset tulevat ihan yllättäen. Kuten nyt tämä elokuva. Tiesin Haute Tension – Switchblade Romancen perusteella, että ranskalaisella Alexandre Ajalla on homma hanskassa, mitä tulee perinnetietoisen kauhuelokuvan tekemiseen, mutta tulos ylitti odotukset.

Piranha 3D on herkullisesti överi, mutta saavuttaa myös harvinaisen tasapainon. Hyviä kauhukomedioita on kourallinen. Laji on vaikea, koska yleensä komedian nimissä kaikki lyödään läskiksi. Mikä sitten enää olisi kauheaa? Aja annostelee kauhun kauhuna ja huumori on tulkinnanvaraista, se kasvaa vain tyylikkäästä liioittelusta: itse tarina on kerrottu naama peruslukemilla, mutta kuin varkain sen estetiikka hivuttautuu kauas hyvän maun tuolle puolen.

Muutama vuosi sitten Snakes on a Planesta povattiin hittiä: eikö olisi kreisiä, jos olisi leffa, jossa äärimmäisen vaaralliset käärmeet pääsisivät irti lentokoneessa, joka ei voi heti laskeutua? Kuinka riemukasta olisi, jos käärmelentokoneessa matkustaisi Samuel L. Jackson? Kävi niin, että idea oli lopputulosta hauskempi. Itseironisuudella on vaikea leikkiä, sillä se helposti latistaa tarinan vetovoiman. Elokuvan tulee kiinnostaa ainakin puolitoista tuntia. Pelkkä hupsu asetelma ei riitä.

Piranha 3D onnistuu siinä, missä Snakes mokasi. Tässä elokuva tiiiviisti: arizonalaisessa pikkukaupungissa on yliopistojen kevätloman vuoksi paljon nuoria turisteja, joilla on uimahousut tai bikinit ja mielessä vain yksi asia. Huonokroppaisia ei alueelle ole saapunut. Musa pauhaa rannoilla. Todellisuus on pelkkää MTV Grindia. Sheriffi (Elizabeth Shue) katsoo touhua vähän huolissaan.

Sheriffin poika (Steven R. McQueen) on nörtti. Lou Reedin juliste huoneen seinällä ja Pixies-t-paita kertovat meille, että tässä on hyvä ihminen. Hänestä siis tulee vielä sankari.

Sitten maanjäristys vapauttaa piraijat maanalaisesta järvestä. Ensimmäistä uhria esittää Richard Dreyfuss. Tappajahai-viittaus on aidosti hauska, mutta muuten Aja ei viljele irrallisia ja itsetietoisia viittauksia. Näyttelijätkin vetävät osansa pokkana, ei komediatyyleillä: ainoa vähän farssimainen hahmo on Christopher Lloydin esittämä eläinkaupan pitäjä, ukko joka nyt vain sattuu heti kummallisen piraijan nähdessään tunnistamaan sen heti: ”this particular piranha vanished TWO MILLION YEARS AGO!”

Elokuva on USA:ssa R-rated eli lapsilta kielletty, Suomessa K-18. Verta on, paljon. Siis paljon. Piraija-asioissa ei säästellä. Karmein kohtalo on varattu pehmopornovideoita tehtailevalle niljakkeelle (aina ällö Jerry O’Connoll parhaassa roolissaan).

Entä 3D? Se on tehty jälkituotannossa. Siinä on usein tökeröä Viewmaster-vaikutelmaa. Ei haittaa. Syvyys tuo reippaasti lisäarvoa, sillä Aja käyttää sitä vilpittömällä tavalla – heti alussa nähdään trampoliineilla pomppivia isorintaisia naisia.

Syvyysvaikutelma toimii etenkin veden alla (vähän kuin Avatarin painottomissa kohtauksissa). Veden alle sijoittuu myös elokuvan paras kohtaus, eikä siinä edes ole piraijoita, mutta jääköön sisältö arvailun varaan.

Ei, en suosittele elokuvaa kaikille. Lähinnä heille, joita ihmissyöjäpiraijat ja jalostunut huono maku kiinnostavat. Etenkin heille, joilla on edellytykset genreparodiseen luentaan. Näissä puitteissa Piranha 3D on viiden tähden elokuva. Voin vain kuvitella, millaiset fiilikset yleisö saa elokuvan ensimmäisessä Suomen näytöksessä – kulttielokuvafestivaali Night Visionsin kävijäkunta ymmärtänee juuri tällaisen päälle.

Ja terveisiä niille, jotka vielä valittavat Suomen kalliista elokuvalipun hinnoista. Maksoin Leicester Squarella lipusta reilut 19 euroa arki-iltana, mutta kyllä kannatti.

Piraija 3D ensi-illassa 12.11. Ennakkonäytös Night Visions-elokuvafestivaalilla 29.10.