Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Pikakritiikki: Indiana Jones sai laiskan jatko-osan

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 18.5.2008 14:47

Uusi Indiana Jones saa maailmanensi-iltansa illalla. Äsken se esitettiin lehdistölle. Lumiere-salin ovet avattiin jo yli tuntia ennen lehdistönäytöksen alkua. Ja syystäkin.

Saavuin Lumieren edustalle noin kello 11.30. Sadat ihmiset olivat pakkautuneet kapeiden porttien eteen viuhkaksi, joka tiivistyi hetki hetkeltä.

Kiilaamista yrittäneet yksilöt saivat kuulla monella kielellä äkäisiä huutoja, jotka olivat painokelvottomia, ehkä jopa internet-kelvottomia.

Eikä kukaan tiennyt, mihin kolmesta portista kenenkin – lehdistön, kutsuvieraiden ja Cinephiles-passilla liikkuvien paikallisten – oli määrä tunkea.’

Portteja ei tietenkään oltu merkitty kyltein. Turvamiehet eivät tietenkään vaivautuneet vastaamaan aihetta koskeviin kysymyksiin. Väärästä portista yrittävät käännettiin takaisin kulkemaan väenpaljoudessa vastavirtaan, ehkä oikealle portille päin, tai sitten sille toiselle väärälle portille.

Ihmismassa tursusi edestakaisin, lyhytpinnaisimmat huusivat kurkku suorana. Ketterät livahtivat turvamiesten silmän välttäessä aitojen yli.

Joku heitti paninin väkijoukon päälle. Kaunis ranskalainen nainen sai pelottavan raivokohtauksen. Ääliöimmät ryhtyivät syyttelemään vierustovereitaan tönimisestä, vaikka massan mukana liikkuminen oli ainoa keino välttyä tallatuksi joutumiselta.

Olen varma, ettei mustelmilta vältytty.

Mutta onhan tällaisten tilanteiden hallinta toki kamalan hankalaa, eikä Cannesin festivaalia ole järjestetty vasta kuin 61 kertaa – kuinka nyt niin lyhyessä ajassa voisi oppia niinkin monimutkaisen käytännön kuin kolmen portin merkitsemisen kylteillä?

Parempi laittaa lähes kielitaidottomia turvamiehiä ärhentelemään ja paimentamaan karjaa, eikun toimittajia.

Kaikki tämä turhaan.

Kaikki alkuvaiheessa jonottaneet mahtuivat hyvin sisään saliin, ja vieläpä hyville paikoille. 2300 paikkaa täyttyivät rauhallisesti mutta nopeasti, ja sitten vain odotettiin.

Johdantojakso on
mainio, mutta…

Elokuva alkoi aikataulun mukaisesti yhdeltä, tasan tunti sen jälkeen, kun olin päässyt istumaan. Kun Lucasfilmin logo tuli esiin, kaikuivat salissa aplodit ja monet hyräilivät tai lauloivat Indy-teemaa.

Tällaista hurmosta harvoin kokee Cannesissa, jonka ohjelmisto on kuitenkin varsin taide-elokuvapainotteinen, jos sellainen luokittelu sallitaan.

Oliko Kristallikallon valtakunta kaiken taistelemisen arvoinen? Saavatko Indy-fanit sitä mitä haluavat?

Elokuva alkaa oikein hyvin. Johdantojakso on mainio, vauhdikas ja oivaltava. Ei haittaa, että se on myös hurjempi eli ”epärealistisempi” kuin juuri mikään aiemmissa Indyissä.

Sen jälkeen selviää, että juonirakenteellisesti nelososa mukailee etenkin Viimeistä ristiretkeä.

Uusi tärkeä hahmo, Shia LaBeoufin esittämä Mutt esitellään humoristisesti ja luontevasti. Pahiksia ovat venäläiset, joita johtaa ajatustenlukemisen taitoa ja muita yliluonnollisia aivokykyjä havitteleva kylmäkatseinen Irina Spalko (Cate Blanchett).

Valitettavasti taso romahtaa puolivälin jälkeen. Ainoa punainen lanka on El Doradon etsiminen – on löytynyt kristallikallo, joka pitäisi viedä tuohon kadonneeseen kultaiseen kaupunkiin.

Siinä on pyrkimys, mutta miksi? Mitä pitäisi odottaa?

Ongelma ei ole tekniikassa
vaan ylilyömisessaä

Noh, huumori pelastaa aika paljon, vaikka hyvin tutuilla laduilla mennäänkin – käärmefobiasta väännetään jälleen vitsiä ja niin edelleen. Ja Indy tapaa ensiseikkailustaan tutun Marionin (Karen Allen) maukkaan kipinöivissä merkeissä.

Muttin oikeaa identiteettiä ei tarvitse hirveästi arvailla, mutta sentimentaalisista perhesuhteista puuttuu se sydämellisyys, joka nosti Viimeisen ristiretken parhaat hetket ihan oikeasti koskettaviksi.

Tietokonetehosteet eivät näytä yhtä huonoilta kuin trailerin perusteella saattoi kuvitella. Muurahaisten hyökkäys – joka on ilmiselvintä CGI:tä – on myös toimintajaksoista säväyttävimpiä. Mutta kunnialla ei silti selvitä.

Autotakaa-ajo Amazonin viidakossa käynnistyy näppärästi, mutta tekee täyskäännöksen typeryyteen, kun kaikki elokuvan sisäinenkin uskottavuus unohdetaan henkilöiden miekkaillessa kovaa kaahaavissa autoissa seisten.

Kohta liuhutaan liaaneissa valtavia matkoja, kerta kaikkiaan nolon näköisesti. Siinä kohdilla peli menetetään lopullisesti – ongelma ei ole tekniikassa vaan liiallisessa ylilyömisessä. Mieleen tuli Kuolema saa odottaa -Bondin tahattoman koominen jakso, jossa 007 surffaa kömpelössä CGI-kuvassa.

Kadonneen aarteen metsästäjissä rämäpäisyys merkitsi myös riskejä. Vaaran tuntua ei uudessa Indyssa oikeastaan kertaakaan saavuteta. Aiemmin Indiana Jones on ollut myös hyvin haavoittuva hahmo, jolla riittää inhimillisiä heikkouksia. Nyt kaikesta selvitään aivan liian helpolla. Vaikka kolmesta satametrisestä vesiputouksesta.

Hohhoijaa.

Jännitteet voisivat olla voimakkaammat, jos Spalkon rinnalla olisi myös julmempi pahis. Ei Blanchett ole huono, mutta Kadonneen aarteen metsästäjien ja Viimeisen ristiretken natseissa oli enemmän sellaista pahansuopuutta, jota tällaiseen sarjakuvaseikkailuun kaivataan.

Ja konnat pääsevät
kuin koirat veräjästä!

Tällaisessa satuseikkailussa suurimmat roistot ansaitsisivat spektaakkelimaisen lopun, jotain sellaista kuin lihansa sulamisen Kadonneen aarteen metsästäjien tapaan, tai groteskin pikavanhenemisen kuten Viimeisessä ristiretkessä. Vaikka ruumiita tuleekin, ei sana kuolema merkitse tässä elokuvassa yhtään mitään.

Mikä ikävintä, loppu on täysi antikliimaksi, koko Indiana Jones -elokuvasarjan ankein. Steven Spielberg palaa hänelle vuosien takaa tuttuihin teemoihin, mutta pintapuolisesti – ”huipennus” viidakkotemppelissä ei anna vastauksia läheskään kaikkiin kysymyksiin. Ei oikein mihinkään.

Visuaalisestikin rymistely on täysin ulkokohtaista CGI-myllytystä.

Plääh.

Elokuva on ollut tekeillä 14 vuotta, ja käsikirjoituksiaan ovat tarjonneet muiden muassa Frank Darabont (The Shawshank Redemption eli Rita Hayworth – avain pakoon) ja M. Night Shyamalan.

Merkillistä, että tämä David Koeppin vaisu kässäri sitten kuvattiin. Koepp ei ole keksinyt mitään, mistä voisi oikeasti innostua, ei mitään, mikä perustelisi tämän elokuvan olemassaolon muuten kuin kaupallisena jatko-osana.

Fiasko? Ei.

Mutta laiska, kaukana Kadonneen aarteen metsästäjistä ja Viimeisestä ristiretkestä. Suunnilleen Tuomion temppelin tasoa.

Samaa mieltä taisivat olla muutkin 2299 (suunnilleen) katsojaa. Loppuaplodit kuultiin, mutta ne eivät kestäneet kuin hetken.

Ei tehnyt mieli vihellellä Indy-teemaa.

Katso uuden Indiana Jonesin traileri Kaistan Trailer Parkista.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Elokuvan täytyy siis olla hyvä, koska mielestäni Tuomion temppeli on paras Indy.

Voi harmi, jos Indy pettää! Olenm odattanut leffaa innolla siitä asti kun kuulin että uutta tehdään. Silti luotan vielä vain omiin silmiini…

Tuomion temppeli on paras Indy!!! Eli tämä on hemmetin kova leffa. Arvostelija voisi kaivaa sen pään pois perseestä ja tajuta leffasta edes jotakin.

Yksikään kriitikko, joka on Cannesin festivaaleilla, ei voi kehua Indyn tyyppistä leffaa. Varsinkaan uutta tätä uutta Indyä, vaan se on pakko litata jo ennen elokuvan näkemistä. Se on se Tapani Maskula -ilmiö, eli yhdellekään suuremman budjetin jenkkileffalle ei voi antaa kuin kohtalaisen arvosanan.

Itse toivon, uskon ja luulen, että uusi Indy on samanlaista hauskaa, harmitonta laadukasta seikkailuviihdettä. Muuta sen ei tarvitse ollakaan.

Indiana Jones on Indiana Jones ja se on pakko nähdä! Olisikohan kriitikon mielipiteeseen vaikuttanut alun vaikeudet päästä katsomaan elokuvaa?

Olen samaa mieltä kanssanne, tämä on kyllä parempi kuin tuomion temppeli, Cannesin elokuvafestivaalit ovat taiteellinen näkemys, kuka tällaista suuren budjetin elokuvaa siellä osaisi arvostaa?

Tulin juuri elokuvan ennakkonäytöksestä ja täytyy sanoa että en kyllä ole samaa mieltä blogin kanssa. Uusi Indy oli jopa yllättävän hyvä! Loppu oli viittä vaille mennä överiksi mutta kokonaisuutenahan elokuva oli loistavaa viihdettä.

Jos haluaa nähdä uutta ison rahan sarjakuvahenkistä Hollywood-vauhtiviihdettä, Iron Man antaa huomattavasti parempaa vastinetta leffalipulle kuin uupunut Indy.

Kävin justiinsta kattomas, ja elokuva oli mielestäni aika hanurista. Ensimmäisessä kymmenessä minuutissa mentiin jo aivan liian pitkälle taika/kuolemattomuus-maailmaan. Välillä ihan hyvää huumoria, mutta se ei kuitenkaan pelastanut kokonaisuutta. Loppu ampuu niin ylitse että oikeen hävettää spielbergin puolesta. Elokuva sitäpaitsi kuhisee vanhoja kliseitä, eikä todellisuudentuntua ole juuri nimeksikään. Ehkä olen vain liian vanha tällaisiin elokuviin..

Näitä luetaan juuri nyt