Pettymys: Dome Karukosken Tolkien otti köniin Yhdysvalloissa

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Dome Karukosken ohjaama Tolkien tuli viikonloppuna ensi-iltaan Yhdysvalloissa. Menestys ei ollut toiveiden eikä odotusten mukaista.

Avaus oli laaja: Tolkienia esitettiin 1425 salissa. Luku on draamalle korkea. Elokuvan tuottajat ja Fox Searchlight -studio näkivät, että Tolkien on valtavirtayleisön elokuva ja että sillä on potentiaalia tavoittaa katsojia nopeasti aiheenkin kiinnostavuuden kautta.

Yhdysvalloissa mitataan kassatulosta, ei katsojalukuja. Tolkienin tulos oli 2,15 miljoonaa dollaria. Se oli ensi-iltaviikonlopun yhdeksänneksi katsotuin elokuva.

Karukoski kertoo, että vielä keskiviikkona ennusteena oli viiden miljoonan dollarin avausviikonloppu. Amerikkalainen elokuvabisnes käyttää lipunmyynnin ennakointiin eli trackingiin paljon rahaa, ja osumatarkkuus on yleensä todella hyvä. Katsojien kiinnostusta, elokuvan muuta tunnettuutta, sosiaalisen median näkyvyyttä ja tietenkin ennakkolipunmyyntiä seurataan ja verrataan erikoistuneissa firmoissa. Yli kymmenen prosentin heitto trackingissa ja toteutuneessa tuloksessa olisi jo pieni yllätys. 30 prosentin poikkeama olisi raju. Nyt ero oli suurempi.

Jotain tapahtui.

Karukoski on pohtinut, vaikuttiko Tolkienin perikunnan julkilausuma vain reilua viikkoa ennen ensi-iltaa elokuvan vastaanottoon ja julkikuvaan. Niin taisi käydä, hän uskoo.

Vielä yllättävämpää tekijöille oli Yhdysvalloissa laajasti levinnyt kritiikki siitä, että elokuvassa ei käsitellä tarpeeksi fantasiakirjailija J.R.R. Tolkienin suhdetta uskontoon. Tämä on mainittu puutteena tai vähintään keskeisenä havaintona joissain (ns. liberaalien) huippukriitikkojen arvioissa, mutta eritoten asiasta on tehty poliittinen kysymys laitaoikealla.

Taustalla on silkkaa politiikkaa. Uskontoneutraali Disney on usein kristillisen oikeiston hampaissa logiikalla jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Fox Searchlight-studio siirtyi Fox-kaupan yhteydessä Disneylle vasta, kun Tolkien oli jo valmis. Se ei haitannut: Tolkien nähtiin taas osoituksena viihdejätti Disneyn epäkristillisyydestä.

”Harvoin sitä on suomalaisena Fox Newsin ja Breitbartinkin hampaissa”, ohjaaja sanoo.

”Avaus Yhdysvalloissa ei ole katastrofi. Elokuva on intohimolla tehty. Yleisö pitää elokuvasta. Sille toivotaan pitkiä jalkoja. Riskinä on kuitenkin salimäärän vähentyminen.”

Tolkienin pääosissa ovat nuoret, nousevat tähdet Nicholas Hoult ja Lily Collins. Elokuva kilpaili hieman vanhemman yleisön huomiosta toisen ensi-iltaelokuvan, komedian Poms kanssa. Siinä näyttelevät Diane Keaton, Jacki Weaver ja Pam Grier. Poms kertoo eläkeikäisistä cheerleadereista. Sitä esitettiin 2750 teatterissa ja se sai 5,1 miljoonan taalan tuloksen. Markkinaa hallitsevat Avengers: Endgame (61,3 miljoonaa) ja Detective Pikachu (58 miljoonaa).

Tolkienin kritiikit ovat olleet Suomessa merkittävästi positiivisemmat kuin Britanniassa (jossa se tuli ensi-iltaan viikko sitten, samaan aikaan kuin Suomessa) sekä Yhdysvalloissa. Kritiikkejä kokoava Rotten Tomatoes -saitti antaa Tolkienin prosentiksi tällä hetkellä 49. Se tarkoittaa, että englanninkielisten medioiden arvostelujen keskiarvo on hieman alle 2,5 tähteä neljästä (amerikkalaisessa skaalassa yleensä tähtiä annetaan 1-4). Suomessa kritiikkien keskiarvo on pikaisen laskelman mukaan ainakin 3,5 viidestä.

Haaste katsojen saamisessa Tolkienille maailmalla ei ole elokuvan sisältö sinänsä, sillä Rotten Tomatoesissa katsojien pisteet elokuvalle ovat 84. Se on varsin hyvä luku, joka vastaa neljää tähteä viidestä, ylikin. Cinemascore, katsojien ovensuukysely, tuotti toiseksi parhaan arvosanan A-. Ne, jotka ovat katsoneet Tolkienin, keskimäärin siis pitävät siitä paljonkin. Se on tunteikas draama, crowdpleaser.

Kynnystä tuntuu olevan siinä, että potentiaaliset katsojat eivät tiedä mistä elokuva tarkalleen kertoo, kun se kertoo J.R.R. Tolkienin nuoruudesta. Tarina ei ole tuttu, vaikka nimi ja Tolkienin myöhemmät teo(kse)t olisivat. Tässä pulmassa auttaisivat kritiikit. Nuivista kritiikeistä moni alkaa maininnalla, että Tolkienin perikunta jo sanoutui irti elokuvasta. Se on tosiasia ja kova argumentti, mutta mille? Tolkienin perikunta sanoutui 2000-luvun alussa irti myös Peter Jacksonin Sormusten herra -elokuvista, joten tämä ohjelmallinen irtisanotuminen ja etäisyyden julistaminen ei ole ainakaan viesti laadun puutteesta tai siitä, että alkuperäisaiheesta olisi poikettu. Perikunta haluaa säilyttää erillisasemansa ja kieltäytyy elokuvayhteistyöstä kategorisesti.

Ristiriita suuren yleisön ja britti- ja amerikkalaiskriitikoiden maussa vaivaa Karukoskea.

”Elokuvaa testattiin paljon, kuten Hollywood-studioiden elokuvia aina. Testiyleisöt pitivät elokuvasta todella paljon”, Karukoski kertoo.

”Suomen arvostelut ovat linjassa testiyleisöjen antamien pisteytysten kanssa.”

Tolkien oli tuskin koskaan sellainen kriitikoiden suosikki, jolle sataa ylistystä syvällisyydestä. Studion ajoituksestakin voi tätä päätellä. Se on perinteinen elegantti elämäkertaelokuva, jonka referenssejä ovat Kaiken teoria ja ehkäpä The Imitation Game. Fox Searchlight positioi sen yleisöelokuvaksi ja ensi-ilta sovitettiin Yhdysvaltojen tärkeimmän yleisösesongin eli kesäkauden alkuun. Sille ei pedattu paikkaa syksyn awards seasonista, jossa Oscar-otollisimmat elokuvat saavat ensi-iltansa.

Historiallinen ja kirjallisuusviitteiden luotsaama draama, jossa nähdään yhtäläisyyksiä ikivihreään Kuolleiden runoilijoiden seuraan, on counterprogrammingia eli sisällöllinen vastaveto kesän supersankarien ja pikachujen keskellä. Deadlinen bisnesuutisessakin kerrotaan, kuinka painotus on amerikkalaisittain vanhemmassa yleisössä. Noin puolet Tolkienin katsojista oli yli 35-vuotiaita. Siinä ikäluokassa sana leviää edelleen suusta suuhun, ei ensisijaisesti somessa, siis joka tapauksessa hitaammin.

Tietenkin Tolkien-fanit ovat tärkeä kohderyhmä. Entusiastien vastaanotto tuntuu olleen myötämielinen elokuvalle. Myös fantasiakirjailija Neil Gaiman on kertonut pitäneensä Tolkienista – hän peräti arvioi sen vuoden toistaiseksi parhaaksi elokuvaksi.

Iso-Britanniassa Tolkien oli viikko sitten avausviikonloppunsa neljänneksi katsotuin elokuva. Tulos oli sielläkin hieman alakanttiin toivotusta, mutta elokuvabisnesanalyytikot huomauttivat, että tämäntyyppisissä elämäkertaelokuvissa on yleensä myös tunnetummat näyttelijät. (Ja kalliimmat; Tolkien on studiomittakaavalla pienen budjetin, ”vain” parikymmenen miljoonan dollarin elokuva). Muiden maiden ensi-illat ovat edessä.

Suomessa Tolkien elää kuitenkin omaa elämäänsä, eikä vain kriitikoiden innostuneissa arvioissa.

Meillä ulkomaisten elokuvien suomipisteet ovat yleisellä tasolla laskeneet rajusti. Enää ei ole vetonaula, että ulkomaisessa elokuvassa on yksi suomalaisnäyttelijä. Pitää olla Suomen ehkä suurin tähti tekemässä suomalaisnäyttelijän ensimmäistä Hollywood-roolia vuosikymmeniin, ennen kuin katsojat innostuvat, kuten Jasper Pääkkösestä Blackkklansmanissa. Se olikin hurjaa: Blackkklansman sai Suomesta (5,5 miljoonaa asukasta) enemmän katsojia kuin Saksasta (82,8 miljoonaa asukasta).

Tolkienin ensi-iltaviikonlopun yli 23 000 katsojaa Suomessa oli huikea luku draamalle, etenkin toukokuussa, joka on meillä perinteisesti elokuvateatterien hiljaisin kuukausi. Elokuva Tolkienista ei sitä olisi yksin tavoittanut, vaikka kirjailija on Suomessa hyvin tunnettu ja fanitettu.

Yhdistelmä on kohdillaan: Karukoski on Suomessa tähtiohjaaja ja myös sisällön Suomi-yhteys nosti teosta. Ilmeisesti meillä näin ohitettiin kynnyskysymys, mistä tässä stoorissa on kyse, kun ohjaaja kertoi medialle laajasti, miten Tolkienin elämää lähestytään ja muutenkin tuotiin ilmi, että mukana on ilmiselviä ja hupaisia lingvistisiä Suomi-viittauksia.

Suomessa menee 50 000 katsojan raja rikki alle kahdessa viikossa, parin päivän sisällä. Se uumoilee lähemmäs 100 000 kokonaiskatsojaa. Vertailun vuoksi viime vuonna Suomessa vain neljä ulkomaista draamaa ylitti edes 50 000 katsojan rajan: Three Billboards Outside Ebbing, Missouri, A Star Is Born, Blackkklansman ja Bohemian Rhapsody.

Meillä yleisö siis löysi Tolkienin jo.