Pekka, Pätkä, rasistit ja vanhainkodit
Pekka ja Pätkä neekereinä -elokuvan esittäminen Ylen television iltapäiväohjelmistossa ei ole hirveän hyvä ajatus vuonna 2016.
Perusteluksi riitttää, että se loukkaa ihmisiä, koska se – ilman minkäänlaista ylitulkitsemista – sisältää rasistisia stereotyyppejä ja korostaa tummaihoisten toiseutta yhteiskunnassa. Ärtymystään eivät ole ilmaisseet ainoastaan Twitterin tutuimmat poliittisesti motivoituneet korrektit, vaan ensin Koko Hubara blogissaan ja muun muassa Ylen Facebook-sivuilla lukuisat uussuomalaiset.
Loukkaavaa ei ole ainoastaan nykymerkitykseltään kiistattoman hankala sana elokuvan nimessä, vaan myös se, että että Pekka ja Pätkä esiintyvät elokuvassa blackfacessa, naamat mustiksi maalattuina.
Kansa kuitenkin väittää haluavansa tämän nimenomaisen elokuvan televisioon. Ilta-Sanomien verkkouutisen kyselyyn vastanneista lähes 168 000 lukijasta peräti 96 prosenttia on sitä mieltä, ettei elokuvaa pidä ”sensuroida”. (Suosituimmassa uutisen kommentissa muuten esitetään, että fiktio ei voi olla rasistista.) Palataan kohta sensuuri-sanaan.
Kukaan ei varmasti väitä, että elokuva olisi tehty loukkaamaan tai että sen rasismi olisi muuta kuin naiivia ja aikaansa sidottua. Aikaansa sidottua se onkin, ja nyt on vuosi 2016. Minä voisin vapaasti tulkita elokuvan rotuasetelmia sympaattisenakin hölmöytenä kaiken muun hölmöilyn joukossa. Sinä voit, me kaikki voimme. Kontekstualisoimme elokuvan kukin tykönämme. Jos joku rasisti haluaa tulkita sen olevan miellyttävällä tavalla rasistinen, hän voi tehdä niin. Yle ei sitä kuitenkaan aseta mihinkään kehykseen.
Ylen TV1:n ohjelmapäällikkö Pentti Väliahdet kirjoitti sosiaaliseen mediaan elokuvan esittämisen laiskan puolustuksen.
”Ainakin voisimme ensin katsoa tuon elokuvan, ennen sen teilaamista. Itse haluaisin esittää elokuvia sensuroimattomina ja sensuroimatta omaa kulttuurihistoriaamme”, Väliahdet kirjoitti.
Tosiasia on, että 99,9:ä prosenttia tähän kohuun osallistuneista, mielipiteestä riippumatta, ei kiinnosta katsoa tätä elokuvaa. Miksi sen näyttäminen on joillekin niin tärkeää?
Elokuvan näyttämättä jättäminen julkisen palvelun iltapäivässä ei olisi ronskia sensuuria vaan ohjelmasuunnittelijan ratkaisu. Elokuva ei maailmasta poistuisi eikä kukaan sitä pyrkisi kadottamaan, se vain ei tulisi töllöstä. Pekka ja Pätkä -elokuvat ovat totta kai suomalaista kulttuurihistoriaa ja arvokkaita objekteja sinänsä (vaikka ne kriittisesti katsottuna ovat kuinka huonoja elokuvia tahansa) ja niitä pitää restauroida ja säilyttää katsottavissa, jos ja kun joku haluaa niitä katsoa.
Jos Pekka ja Pätkä neekereinä -elokuvan esittäminen Ylellä sinänsä koetaan erityisen arvokkaaksi ja tarpeelliseksi teoksi – kuten Väliahdet väittää (samalla syyllistäen loukkaantuneita sensuurihalusta aika ikävästi) – ehkä se voidaan näyttää myöhään illalla, mutta eihän sitä tietenkään näytetä illalla, koska Ylen iltapäivien suomifilmien tärkein funktio on toimia vanhainkotien tv-ohjelmistona. Itse asiassa ne (rasistit), jotka verisimmin esittävät loukkaantuneensa siitä, että Pekka ja Pätkä neekereinä loukkaa toisia, voisivat kerätä kolehdin, jolla hankitaan kyseinen elokuva dvd-tallenteena kaikkiin Suomen vanhainkoteihin. Niissä voidaan vaikka äänestää siitä, katsotaanko sitä vai jotain muuta.
Se on selvää, että niissä vanhoissa suomalaiselokuvissa, joiden oikeudet Yle omistaa, riittää paljon muutakin esitettävää iltapäiviin.
Tärkeämpää olisi ehkä keskustella siitä, millaisia stereotypioita uusissa sketsiohjelmissa (Kingi, Putous..) on esitetty ja esitetään. Niillä kun on katsojiakin.
PS. Ehkä riittäisi, että tällainen aikansa jäänne rehdisti kontekstualisoitaisiin, etenkin julkisessa palvelussa. Esimerkiksi näin:
Pekka ja pätkä -leffan kiistasta tuli taas mieleen Looney Tunes -disclaimer. Mielestäni asian ytimessä, edelleen. pic.twitter.com/iGfS0M2YlK
— Esa Töykkälä (@toukkala) September 14, 2016