Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Paulo Coelho ja nettipiratismi

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 25.12.2008 18:13

Kirjailija Paulo Coelho kehuskeli suuren suomalaisen päivälehden haastattalussa ladanneensa Aki Kaurismäen elokuvan netistä laittomasti. Sentään Coelho totesi, että Mies vailla menneisyyttä oli hyvä leffa.

Nettipiratismi on merkittävä ilmiö ja huomattavasti yleisempää kuin ajatellaan. Nykyajan huippunopeiden laajakaistayhteyksien hyöty ei tule esiin tavallisessa nettisurffaamisessa, vaan nimenomaan suurten tiedostojen eli musiikin ja elokuvien lataamisessa. Ja jos kuusikymppinen, työllään jopa satoja miljoonia euroja tienannut kirjailijapappakin harrastaa piratismia, miten kukaan nuori voisi edes ajatella sen olevan moraalisesti väärin?

Olen vähän yli kolmikymppinen, ja minulla on useita, ehkä jopa kymmeniä ystäviä, jotka eivät koskaan vuokraa elokuvia, saati osta dvd:tä. Moni ei omista televisiotakaan. He lataavat netistä eli warettavat kaiken, mitä kotona katsovat. Se on niin helppoa.

Coelho sanoi myös ostaneensa Kaurismäen elokuvan dvd:n. Näinhän monet piratismiaan perustelevat: jos elokuva osoittautuu hyväksi, se myös ostetaan sitten omaksi. Yleensä se on paskapuhetta. Warettajat ja keräilijät ovat hyvin harvoin samoja henkilöitä.

Pälä pälä,
nuoret narisevat

Toinen usein kuulemani perustelu piratismille on se, että elokuvateattereissa ja vuokraamoissa on huono valikoima. Yleensä tästä (”Finnkino tuo vaan niin surkeita leffoja”, pälä pälä) narisevat nuoret ihmiset eivät edes tiedä, mitä elokuvateattereissa todella pyörii, eivätkä jaksa vuokraamossakaan käyttää muutamaa minuuttia sen haluamansa elokuvan etsimiseen.

Nykyäänhän Suomessa kuitenkin julkaistaan dvd:nä enemmän sekä uusia että vanhoja elokuvia kuin koskaan aiemmin. Ja miltei poikkeuksetta nuo hienostelevatkin warettajatyypit tosiasiassa lataavat netistä enemmän niitä Hollywood-hittejä kuin art house -kamaa.

Ja jos elokuvateattereissa ei käydä katsomassa hyviäkään elokuvia, tietenkin juuri ne pienemmät laatuelokuvat kärsivät, tuottavat huonommin ja loogisena seurauksena niitä tuodaankin sitten Suomeen vähemmän.

Huonot perustelut
piratismille

Mutta piratismin ydinongelma ei ole se, että se on mahdollista. Piratismi on mahdollista, koska teknologia on edistynyt erittäin hyvällä tavalla ja suuntaan, josta ei ole paluuta. On kätevää, että elokuva voi olla vain tiedosto koneella, ei enää hankala vhs-kasetti tai dvd-kiekko. En osaa syyttää elokuvat netistä lataavia ystäviäni oikein mistään muusta kuin huonoista perusteluista piratismille.

Suurin ongelma on se, ettei verkosta ole vieläkään saatavana elokuvatiedostoja maksua vastaan laillisesti ja kyllin hyvälaatuisina. Se on mielestäni lähes saumaton perustelu laittomallekin lataamiselle silloin, kun elokuvaa ei löydy helposti dvd:nä (esimerkiksi kuluttajan kiusaksi keksittyjen aluekoodiongelmien vuoksi). Perusteluksi ei välttämättä riitä kuitenkaan Coelhon väite, että postimyynnistä tilattu Kaurismäki-dvd saapui myöhässä.

On järjenvastaista, etteivät isot Hollywood-studiot ole saaneet nettikauppojaan auki. Ja luulisin, että suomalaisetkin elokuvantekijät hyötyisivät siitä, että elokuvat olisivat kaupan hyvälaatuisina tiedostoina, jos vaikka joku amerikkalainen, uzbekki, norjalainen tai brasilialainen – kuten Paulo Coelho – haluaisi niitä nähdä.

Dvd- ja blu-ray-levyjen aika on joka tapauksessa muutaman vuoden kuluttua todennäköisesti ohi. Niistä ei ole mitään merkittävää iloa tiedostoihin verrattuna, ne ainoastaan vievät fyysistä tilaa.

Kaikki Kuvien takaa -blogin merkinnät löydät täältä

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

hmmm hmm rikollista siitä tulee kun ruvetaan tekeen kopioita DVD/CD levyille ja myydään muutoin se voisi verrata vanhaan c kasettin lainaamiseen ja taltiomiseen ..mutta se thään Pcllä ..nykyisin..ja paskaa ei osteta säkissä niikun tiijämme

En ole koskaan ladannut netistä musiikkia enkä elokuvia, en osaa.

Waretan hyvin vähän elokuvia, mutta poikkeuksellisen paljon musiikkia. Asiaan ei ole mitään järkevää perustelua paitsi ehkä se, että välitän elokuvista enemmän kuin musiikista. Voisin kuvitella lähteväni autiolle saarelle ilman musiikkia, mutten elokuvia. En usko, että dvd-aika tulee menemään ohi. Kyllähän levyjäkin myydään edelleen, joskin huomattavasti vähemmän kuin 90-luvulla (ainakin listahittejä). Ja toistaiseksi ainakin musta on helpompaa käydä vuokraamassa elokuva kuin ladata ja katsoa se koneelta. Elokuvien wareboikottiini liittyy myös kuvanlaatukysymyksiä, joista en nyt jaksa alkaa tässä vaahdota.

Olipas Coelholla moraali. En ole koskaan ladannut laittomasti, enkä tule lataamaan, MUTTA:
Ihan mahdottomaan lopputulokseen johtaa se, että suuret sankarit Nokia, Microsoft ym ym tekevät laitteita ja ohjelmia, jotka seireenimäisesti houkuttelevat ”laittomaan” lataamiseen. Laittomaan lainausmerkeissä siksi, että yleensä lainvastaisuus vaatii sen, että suurin osa ihmisistä kokee lain järkeväksi ja moraalisesti oikeaksi. Kannattaisi tehdä jotain ja äkkiä, jos lähes jokainen nykynuori silloin tällöin rikkoo tekijänoikeuslakia-tietoisesti. Apua ei ole siitä, että muutama raukka viedään käräjille varoittavana esimerkkinä, päinvastoin. Systeemi koetaan epäreiluksi. Tekijänoikeuskorvaukset tulee sisällyttää laitteiden hintoihin, internetyhteyksien tuottajien maksuihin jne. Mielestäni ainut oikea ja järkevä tapa. Ja lisäksi yleistä lainkuuliaisuutta lisäävä. Kertokaa mikä tässä on vikana? Sananvapausjärjestöt näyttävät vastustavan aika tiukasti.Mitä ne sitten haluavat? Suomen Kuvalehti, kysykääpä Suvi Lindeniltä ja Jukka Kemppiseltä, kun minä en ymmärrä enkä ossaa.

DVD- ja blu-ray -levyistä: se, mikä tekniikka tai formaatti milloinkin syrjäyttää jonkun toisen vastaavan ja millä aikataululla ei juurikaan riipu kulloisenkin sovelluksen teknisestä hienoudesta, vaan siitä miten ns. tavallinen kansa ottaa kyseisen formaatin omakseen. Käytännöllinen tekniikka ja edullinen saatavuus toki auttavat asiaa, mutta todelliset mullistukset ovat riippuvaisia tavisten oikusta.

Siksi VHS syrjäytti teknisesti paremman Betan 80-luvulla. Ja DVD syrjäytti VHS:n koska halvat soittimet ja tallenteet tekivät mahdollisiksi taviskuluttajille siirtyä devareihin järkevästi. Olisi voinut käydä myös niin, että videot olisivat jääneet henkiin kansan keskuudessa ja DVD:sta olisi tullut elokuva- ja kotiteatteriharrastajien oma lemmikki. Nyt pohdiskellaan sitä, tuleeko HD-tekniikka syrjäyttämään kokonaan nykydevarit ja tv:n lähetystekniikan vain jääkö sekin teknoharrastajien herkuksi. Aika näyttää.

Poistuvatko fyysiset tallenteet kokonaan datavirran tieltä? Tapahtuuko se muutamassa vuodessa vai kymmenessä? Sitä ei todellisuudessa tiedä kukaan. Sitä eivät voi aukottomasti ennustaa insinöörit, Sonyn pomot tai elokuvatoimittajat. Sen päättävät ne Anttilan alennusmyynneissä tarjouslevyjä penkovat tuulipukuperheet.

Ihan käytännöllisyyden perusteella uskon kivenkovaan, että uusia dvd:hen verrattavia konkreettisia formaatteja ei tule enää valtavirtaan. Nimimerkki Pellen mainitsema peruskansalainen tarvitsee tallenteen tai tiedoston toistamiseen aina tietynlaisen laitteen. Mitä etua laitteen lisäksi vaadittavalla materiaalisella tallenteella on pelkkään tiedostoon verrattuna – muuta kuin että keräilijä voi sen fyysisenä omana esineenään omistaa hyllyssään, ihailemista varten, ja että sen voi antaa lahjaksi? Ei mitään. Toisaalta lahjamuodollisuutena voi antaa vaikka tunnuskoodin, jolla elokuvan tai levyn saa ladattua sutjakasti verkosta. Elokuvia myyvä taho on mielissään, kun dvd:n tai blu-rayn valmistus- ja jakelukustannuksista päästään eroon. Tallenteiden myyminen on ekologisempaakin. Ja tallennustilaa on yhä enemmän ja enemmän. HD-tasoinen kahden tunnin elokuvatiedosto on kooltaan noin 25 gigatavua; jo nyt sadalla eurolla saa yhden teratavun ulkoisen kovalevyn, joille siis mahtuu nelisenkymmentä HD-tasoista elokuvaa. (On muuten vaikea kuvitella, mihin muuhun käyttöön noin suuria kovalevyjä hankitaan kuin nimenomaan elokuvatiedostojen säilömiseen – mitkään muut tiedostot eivät ole noin suuria.) Kovalevyjen fyysinen koko luonnollisesti pienenee ja tallennuskoko kasvaa koko ajan. Hetki vain, niin 100 teratavun kovalevy toistomahdollisuudella on elokuvaharrastajan standardilaite, jossa on sivutoimintona myös harvoin tarvittava mahdollisuus katsoa blu-ray- ja dvd-levyjä… Myönnetään, että kovalevyn rikkoutuminen ja oman kirjaston menettäminen on toistaiseksi riski, jota tosikeräilijät eivät halua ottaa. Flash-kovalevyjen yleistyessä rikkoutumisen riski kuitenkin katoaa lähes olemattomiin, yhtä pieneksi kuin dvd-kokoelman tuhoutumisen todennäköisyys vaikkapa tulipalossa tai hirmumyrskyn vietävänä. Kuinka ikinä käykään, ainakin videovuokraamojen omistajien kannattaisi miettiä kovasti, miten aikovat pysyä leivän syrjässä kiinni.

Tuo saatavuus-perustelu piratismille on tosiaan jo aikansa elänyt argumentti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, mutta vaikka varsinaiset warettajat eivät yleensä olekaan keräilijöitä, myös keräilijät harrastavat usein warettamista ostamisen lisäksi.

Toistaiseksi verkosta ladattavilta tallenteilta puuttuu jälleenmyyntiarvo. Tämä, ja ihmisen luonnollinen taipumus fyysisten esineiden keräilemiseen saavat online-leffa diilin tuntumaan huonolta. Fyysiseen esineeseen liittyy kuitenkin enemmän merkityksiä aina kansipaperitaiteilijasta omistushistoriaan, ostopaikkaan ja -ajankohtaan. Kaikenlaiset turhaa ei-kopioitavissa olevaa roinaa sisältävät collector’s editionit ovat tainneet myös lisääntyä viime aikoina…

Ylipäätään jonkun bittijonon ”omistaminen” on aika hölmö ajatus, online-lataamisen pitäisi vertautua enemmän vuokraamiseen (samoin piraattien oikeusmurhat tulisi käsitellä tästä perspektiivistä). Halvat hinnat ja helppous voisivat olla hyvä lähtökohta, ja leffan lopussa sitten linkki nettikauppaan josta leffaan tyytyväiset voivat ostaa sen alennettuun hintaan blu-rayna tai ties minä 3d-hologrammilevynä, unohtamatta figuureja ja taidekirjoja yms. oheissälää.

Mielenkiintoinen olisi myös määräaikainen jäsenyys latauspalvelussa, josta voisi tiettyyn hintaan katsoa esim. Warnerin leffoja vapaasti, jälleen sitoutumatta ”omistamaan” mitään (joka luultavimmin kuitenkin sijaitseekin jossain palvelimella eikä kotikoneella). Tässä siis maksettaisiin helppoudesta.

P.S. Olen juuri menossa hakemaan kaupasta 1tb:n usb-kovalevyn, ja voin kertoa että warettamisen lisäksi yhä useammat tarvitsevat niitä videoeditointiin, joka vie tolkuttomasti tilaa.

P.P.S. Onpa vaikea kirjoitella pidempiä vastauksia tähän nihkeän matalaan kommenttiboksiin, tarkoituksella?

Kahden megan yhteydellä 25gigan tiedoston lataaminen kestää yli 20 tuntia. Tosin myönnetään, että dvd-tasoisen kuvan lataaminen kestää huomattavasti vähemmän. Siinä vaiheessa kun hommasta tulee maksullista, niin latausaikojen täytyy tulla todella paljon alas. Niin paljon, että matka vuokraamoon ei kannata. Ladattavat tiedostot tulevat varmasti, mutta meneekö siihen 5 vai 10 vuotta riippuu aika paljon elokuvastudioiden aloitteesta ja laajakaistojen hinnoista. Mp3:n leviämistä auttoi toimiva standardi. Vastaava puuttuu videomaailmasta kokonaan. Ja silti vieläkin suurin osa levymyynnistä tulee fyysisistä kopioista (tosin lähellä 50% ilmeisesti ollaan jo).

Taitaa olla vähän provokaatiota ilmassa, mutta mutta. Ei dvdlevy tai blueray sen kummemmin ole itseisarvo. Harva Itunes-käyttäjäkään haikaile Ckasettien aikaan, vaikka ne joskus olivat ”state of the art”. Itse ainakin waretan jos siltä tuntuu ja juuri siksi: helppoa, ja halpaa.

Median kehitys on kulkenut jo pitkään yhä pienempiin ja fyysisesti olemattomiin kuin myös yksityisesti käytettyihin objekteihin. Toisaalta taas jos katsoo historiallista kehitystä todella pitkällä aikavälillä, niin jotkut asiat ovat osoittautuneet sitkeämmiksi kuin toiset. Esim. sanomalehtien kuolemaa on julistettu yli sadan vuoden ajan aina kun joku uusi tekninen läpimurto on ilmestynyt: radio, elokuva, televisio, internet… Silti se sanomalehti vaan jatkaa kuin ei mitään. Kaikki on spekulaatiota, kaikki on mahdollista. Itse uskon, että jonakin päivänä fyysiset tallenteet muuttuvat datavirraksi, mutta en usko sen päivän koittavan vielä pitkään aikaan. Kuten nimimerkki Pelle sanoi, ihmiset ovat konservatiivisia. Ja niin kauan kun suuret ja keskisuuret analogiset ikäluokat hallitsevat kulutusta ja markkinoita, digitaalinen sukupolvi näpertää sivussa.

Pässi, sanomalehti ei ”jatka kuin ei mitään”, päinvastoin. Maailmalla perinteikkäimmätkin sanomalehdet ovat vaikeuksissa – suuremmissa kuin koskaan. Iltapäivälehtien osaltahan muutos on Suomessakin juuri nyt raju, yhä useammat lukijat tyytyvät nettiin. Alan kriisin syy on ilmeinen. Uutisia on helppo lukea tietokoneen ruudulta, viihdeuutisia työn lomassa vielä mukavampi. Toisaalta kirja on lukemisen ja lukemistilanteen kannalta oivallisimmaksi todettu kapistus. Siinä on ikään kuin paras käyttöliittymä pitkään tekstiin. (Toistaiseksi.) Elokuvan tai tv:n katselussa olennaista ei ole se tallenne, josta ohjelma tulee katselulaitteeseen. Jos suuret ikäluokat oppivat tökkäämään masiinaan dvd-levyn vhs-kasetin sijaan, mikseivät he mielummin vain painaisi paria nappia?

Mikko: 100 megan laajakaistaliittymiä saa jo. Ei aikakaan, niin ne ovat standardi, ainakin suurissa kaupungeissa.

Kirjoitin eilen väärin: ”Elokuvia myyvä taho on mielissään, kun dvd:n tai blu-rayn valmistus- ja jakelukustannuksista päästään eroon. Tallenteiden myyminen on ekologisempaakin.” Tarkoitin tietysti, että digitaalinen levittäminen on ekologisempaa kuin tallenteiden myyminen.

Tuo kirja vs. lukulaite -vastakkainasettelu ei ole ihan mustavalkoinen. Sanoma- ja aikakausilehtien taitossa käytetään paljon lukemista auttavia navigointiapuja kuten anfangeja ja symboleja, mutta niiden kehitystä ja monimutkaisempaa käyttöönottoa rajoittavat lukemisen yleisesti vakiintuneet ja hitaasti muuttuvat käytännöt. Tietokoneella hyperteksti taas sisälsi jo syntyessään linkityksen, salamannopean näkymän ja ympäristön vaihdon, haut, joiden täysipainoisten mahdollisuuksien käyttöönotto toisaalta tuskin kiinnostaa suurinta osaa webin käyttäjiä. Yksinkertaisten ja eleganttien lukemista helpottavien ratkaisujen kehittämiseen web-ympäristöissä on vielä paljon mahdollisuuksia. Itse luen pelkästä tekstistä, staattisista kuvista ja linkeistä koostuvaa hypertekstiä poimien ja selaillen mutta yleensä en syventyen tekstin kokonaisuuteen. Sama pätee elokuvien katsomiseeni, en useinkaan syvenny tiedoston katselemiseen läppärillä samaan tapaan kuin filmiin elokuvateatterissa tai edes vuokrattuun dvd-levyyn – jo elokuvan perinteinen lineaarisuus alkaa ärsyttää vuorovaikutteisessa ympäristössä koska se ei hyödynnä digitaalisen formaatin suomia mahdollisuuksia.

Kyllä elokuvia saa laillisesti netistä, joko vuokrattuna vuorokaudeksi tai omaksi koneen kovalevylle. Minulle tulee sähköpostiin tarjouksia kahdelta firmalta, FilmHomelta ja Anytimelta. Ei tartte imuroida tuhmasti, jos haluaa maksaa suunnilleen saman verran kuin perinteisille videovukraamoillekin. Vuokraelokuva ainakin tulee näytölle ihan hyvänlaatuisena ja sitä saa katsella vuorokauden ajan uudelleen.

Näitä luetaan juuri nyt