Parasta tähän mennessä: Jacques Audiardin Profeetta

Olen nähnyt Cannesissa nyt kolmetoista elokuvaa, ja paras on kilpasarjan A Prophet, pääosin vankilaan sijoittuva tarina arabinuorukaisen noususta huumekeisariksi. Quentin Tarantinokin innostui siitä.

Jacques Audiard on älykkö, jolta ei kannata odottaa varsinaista genre-elokuvaa, vaikka hän sanoikin lehdistötilaisuudessaan ryhtyneen A Prophetissa tekemään juuri sellaista: vankila- ja rikosjännäriä, jossa on lännenelokuvan elementtejä, etenkin Miestä joka ampui Liberty Valancen.

Elokuva on lähes virheetön. 150 minuutin kesto on täysin perusteltu. Audiard käyttää vankilaa yhteiskunnan metaforana. Nuori orpo rikollinen (Tahar Rahim)rakentaa tai varastaa itselleen identiteetin, perheen ja omaisuuden keinoin, jotka voisivat pohjimmiltaan olla liike-elämästä. Monikulttuurinen vankila on kuin Ranska pienoiskoossa – tosin varsinaiset gallialaiset taitavat puuttua itse asukkaiden joukosta: heitä on vain vartijoina.

Vertauskuvallisuudesta huolimatta ilme on suoraviivaisen realistinen. Väkivaltaa on vähän, mutta se on sangen tujua.

Audiardista on kehittynyt mestari. Sitä mieltä oli myös Cannesiin jo ehtinyt Quentin Tarantinokin, joka ylisti A Prophetia näytöksen jälkeen televisiossa. Ensimmäisissä arvioissakin elokuva ylistettiin taivaisiin.

Mutta voiko ranskalaiselokuva voittaa? Viime vuonna voitti. Luokka oli kuitenkin ensimmäinen kotimainen Kultaisen palmun sieppaaja 21 vuoteen. Kotiinpäin ei Cannesissa ole turhan usein vedetty.