Parasta Cannesissa: The Florida Project

Cannesin festivaalia on jäljellä kolme esityspäivää. Voimakkain kokemus on löytynyt kilpasarjan ulkopuolelta, Director’s Fortnight -esityssarjasta. Vaikka ehdin kilpailun erästäkin teosta lusiessa jo miettimään, että pidänköhän sittenkään elokuvista, The Florida Projectin subtrooppinen neorealismi kirkasti mielen ja sydämen.

Nimi sisältää kaksoismerkityksen: [a] tämä on elämää eräänlaisessa slummissa (project), [b] Disney World kaikkine hotelleineen oli mikkihiirifirman sisäisessä kielenkäytössä alkujaan ”The Florida Project”.

Sean Bakerin elokuva kertoo ihmisistä, etenkin työttömästä äidistä ja tyttärestä floridalaisessa motellissa ja auringonpaahteessa aivan Disney Worldin naapurissa. Aiheena on rimpuileva elämä sinänsä, kehyksenä amerikkalainen köyhyys ja tyylilajina energinen ja iloinen naturalismi.

Bakerin kuvissa on syke, joka onnistui tärkeässä ja harvinaisessa: se sai unohtamaan, ettei tämä ole totta. Miten voi olla näin valoisaa ja traagista samaan aikaan!