Paras elokuva, jota en nähnyt viime vuonna: American Honey

Kun elokuvat ja elokuvista tietäminen ovat ammatti, todellisten yllätysten mahdollisuus kapenee. Hyvin harvoin kohtaa enää elokuvan, jota on jo pitkään esitetty, mutta joka sen vihdoin itse nähdessä lyö ällikällä. Andrea Arnoldin uusin, vuosi sitten maailmanensi-iltansa saanut American Honey oli tällainen tapaus.

Olisi se pitänyt arvata, sillä Arnold on suosikkiohjaajiani ja harmitti kovasti, kun en viime vuonna Cannesin festivaaleilla ehtinyt hänen elokuvansa näytöksiin. Nyt tuntuu, että jos olisin American Honeyn jo silloin nähnyt, käsitykseni viime vuoden Cannesin kokonaiskattauksesta olisi eri (ja olisin pitänyt kilpasarjan palkintotuomariston päätöksiä hieman tolkullisempina, sillä elokuva sai festivaalin ”kolmannen sijan”, Prix de juryn).

Päähenkilö Star (Sasha Lane) esitellään työn touhussa roskalavalla. Teini-ikäinen (15? 16? Hän sanoo toki olevansa 18) Star viettää päivänsä etsien pois heitettyä ruokaa itselleen ja kahdelle nuoremmalle sisarukselleen. Kotona isä juo ja ahdistelee, äiti on lähtenyt. Tunnelma ei ole silti ahdistava. Arnold lataa jokaiseen kuvaan energiaa ja tunteen mahdollisuuksista.

Star näkee supermarketissa nuorten aikuisten porukan, jota näyttäisi johtavan karismaattinen ja nokkela Jake (Shia LaBeouf). Jake ylipuhuu Starin karkaamaan heidän kanssaan pakettiautolla.

Matka alkaa. Jossain muussa kontekstissa joukko olisi klassisia hippejä tai sirkus, Amerikassa se on myyntitiimi. Porukkaan kuuluu erilaisia tatuoituja karkureita, jotka juovat, polttavat pilveä, pitävät hauskaa, tappelevat leikisti, flirttailevat, jätkä joka aina pakun pysähtyessä vilauttelee munaa. Yhdellä on taskussa liito-orava. Toinen pitää Darth Vaderia surullisen hahmon ritarina ja täten henkisenä esikuvanaan. Parikymppisiä lapsiveijareita matkalla ei-mihinkään.