Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Päivä, jona Yle-raivo meni yli

Blogit Kuvien takaa 10.4.2013 07:44
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Lehdistöllä on vaikeat ajat. Printtimedian lukija- ja mainosmäärät huojuvat. Joidenkin lehtien levikki on romahtanut ja esimerkiksi entinen nuorison ykköslehti Suosikki lopetettiin kannattamattomana. Samaan aikaan verkko ei ota tuottaakseen. Tämän tilanteen keskellä Yle-vero oli melko kova ratkaisu. Helsingin Sanomien Yle-viha on saanut jo hurjat mittasuhteet.

Tänään Hesari otti Ylen vastaisessa raivossaan aseekseen sokean cp-vammaisen. Josta on lehdessä vain kuva. Hän ei itse edes kommentoi asiaa.

Sairaalla, liikuntakyvyttömällä, mahdollisimman surkean näköiseksi valokuvatulla 53-vuotiaalla Anne Mannilalla ja hänen hellyttävillä pehmoeläimillään on hyvä lyödä toista mediaa. Jottei ihan huutamiseksi mene, aivan jutun loppupuolella mainitaan lyhyesti, että monien pienituloisempien Ylen suurkuluttajien eli vanhusten maksutaakka on itse asiassa laskenut tv-lupamaksun vaihduttua Yle-veroon.

Vaikuttikohan mauttomaan juttuun se, että Hesarin ja Ylen kanssa suoraan kilpailevan Nelosen toimitukset on yhdistetty?

Kyllä: minusta Yle-vero vaikuttaa liian korkealta. Uskon silti, että vapaa demokratia kaipaa myös julkista eli ei-kaupallista mediatoimijaa.

Miksei puhuta sisällöstä?

Miksei mietitä vakavasti Ylen ratkaisua tuottaa kalliita viihdeohjelmia, joista harva pärjää kaupallisten kanavien vastaavien tuotteiden kanssa? Miksi superkalliin Uusi päivä -flopin annetaan jatkua? Onko järkevää televisioida Ruotsin prinsessahäät suorana lähetyksenä? Miksei puututa järkyttävään päätökseen raapaista ulkomaiset laatudokumentit ”lillukanvarsina” rapakkoon?

Näistä ei käydä keskustelua muuten kuin iltapäivälehtien huuto-otsikoilla. Tai kirjoitetaan yhdestä ohjelmatyypistä yksi juttu, joka unohtuu. Väitän, että Ylen tehtävää ei ole pohdittu tarpeeksi.

Ai niin – se olisi ilmeisesti jo kulttuurikritiikkiä, sitä, jonka määrää sanomalehdissä karsitaan. Hesarinkin tv- ja radiosivuilta kirjaimellisesti katosi tilaa tabloid-uudistuksen myötä, vaikka suomalaiset yhä viettävät televisio-ohjelmien ääressä viidenneksen valveillaoloajastaan.

On sanomalaisia noussut myös puolustamaan Pasilan ja Tohlopin perkelettä. Esimerkiksi Ville Blåfeld totesi Twitterissä, että talossa on myös Ylen ystäviä.

Asiasta on käyty Twitterissä muutenkin kiivasta keskustelua.

”Vaikka asiaan liittyy minullakin ristiriitaisia tunteita, yksityisen mediakentän Yle-neuroosi alkaa hipoa huvittavan rajoja”, kirjoitti Jari Sarasvuo.

”Odotan HS:n otsikoita Arvonlisävero ei armahda ketään! Tulovero ei armahda ketään! Olisikohan tasapuolisuus se verotuksen ideakin?”, kommentoi toimittaja ja konsultti Lauri Korolainen.

Ehkä yllättäenkin Hesarin Saska Saarikoski kommentoi jutusta noussutta kohua Twitterissä malttia toivoen.

”Poliitikkojen kaksoispäätös, Yle-vero ja lehtien alv, teki Ylestä mediakriisin syntipukin. Turha kina. Yleä tarvitaan, lehtiä myös.”

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen