Oscarit ja rasismi: Blackkklansman ottaa mittaa tolkun ihmisten Green Bookista

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Oscar-skaba ei ehkä ole järkevä tapa arvottaa elokuvien laatua, mutta ainakin se rakentaa puheenaiheita. Yksi kiinnostavimmista on tämä: ehdokkuuksista ja kenties palkinnoista samoissa kategorioissa kilpailee kaksi rasismiaiheista lähihistoriallista elokuvaa. Kumpikin elokuvista on tosipohjaisuudesta huolimatta sävyltään komediallinen, etenkin tavoilla jotka mahdollistavat pääosien esittäjiltä irrottelua.

Tietenkin elokuvat ovat tasa-arvon asialla.

Kun niitä tarkastelee lähemmin, huomaa, että lähtökohdiltaan ne ovat Hollywoodin skaalalla ääripäissä.

Kesällä ensi-iltansa saanut Blackkklansman on Spike Leelle tyypillinen elokuva: ajankohtainen, poliittinen, vihainenkin, silti hauska – sekä rosoinen ja suorastaan epätasainen. Se kertoo afroamerikkalaisesta miehestä (John David Washington), joka 1970-luvulla soluttautui rasistijärjestö Ku Klux Klaniin. Lopussa nuo tapahtumat ja teemat sidotaan tämän päivän Amerikkaan.

Green Book, jonka on ohjannut Peter Farrelly, on taas sovintoleffa, jossa enemmän kuin hiukkasen rasistinen amerikanitalialainen portsari Tony Lip (Viggo Mortensen) lähtee mustan konserttipianistin Don Shirleyn (Mahershala Ali) autokuskiksi ja henkivartijaksi etelävaltioiden turneelle 1960-luvun alussa. Valkoinen mies on juntti, mutta tarmokas ja symppis eli etenkin hirveän syyntakeeton. Afroamerikkalainen mies on lukenut, maagisen taitava koskettimien ääressä ja epäpragmaattinen – oikeastaan koko ajan friikkiyden reunalla. (Asetelma on hieman kuin käänteinen muunnelma ranskalaishitistä Koskemattomat.)