Oscar-juhlasta tulee poliittinen varaventtiili ja spektaakkeli

Ei tarvitse leikkiä ennustajaa sanoakseen, että näistä Oscareista tulee poikkeuksellisen mielenkiintoiset. Löytyi yhteinen vihollinen.

Ilta on perinteisesti Yhdysvaltojen suurimpia mediatapahtumia, jonka edellä katsojaluvuissa ovat vain amerikkalaisen jalkapallon suurtapahtumat, kärjessä tietysti Superbowl. Urheilun lisäksi Oscarien edelle nousevat oikeastaan vain ehdokkaiden televisiodebatit vaalivuosina.

Gaalan televisiointia voi kulttuuri-ilmiönä verrata suomalaisten Linnan juhliin. Sitä katsotaan suorana, sekä olohuoneissa että somessa kommentoiden. Katsojille palkinnot ovat lopulta toisarvoisia (iso osa meneekin laatuelokuville, joita harvemmat ovat nähneet), tärkeintä ovat näyttäytyjät ja olemus punaisella matolla.

Gaalaan pääseville kyse on paitsi maailman tärkeimmistä (raha puhuu) elokuvapalkinnoista, myös parrasvaloihmisten ”kuka kukin on” -meritogaalasta, ja vaikka popin ja sometähtien puolelta on tunkua, Amerikan tärkeimpiä julkkiksia ovat yhä elokuvatähdet. Kiinnostus tapahtuman molempiin puoliin on tietenkin maailmanlaajuista.

Yleistys ei ole raju, jos sanon, että taiteilijat, myös elokuvaväki, suhtautuvat Trumpin hallinnon puuhiin päivä päivältä järkyttyneemmin. Hollywoodin raharikkaiden joukossa on totta kai republikaaneja, mutta Trumpin kannattajia ei ainkaan kovin runsaslukuisesti. Esimerkiksi Kalifornian republikaanikuvernöörinä pitkään toiminut Arnold Schwarzenegger jo moitti Trumpin maahantulokieltoa suorin sanoin. Hänestä se oli ”hullu” päätös, joka ”saa meidät näyttämään typeriltä”.