Oscar-juhlasta tulee poliittinen varaventtiili ja spektaakkeli
Ei tarvitse leikkiä ennustajaa sanoakseen, että näistä Oscareista tulee poikkeuksellisen mielenkiintoiset. Löytyi yhteinen vihollinen.
Ilta on perinteisesti Yhdysvaltojen suurimpia mediatapahtumia, jonka edellä katsojaluvuissa ovat vain amerikkalaisen jalkapallon suurtapahtumat, kärjessä tietysti Superbowl. Urheilun lisäksi Oscarien edelle nousevat oikeastaan vain ehdokkaiden televisiodebatit vaalivuosina.
Gaalan televisiointia voi kulttuuri-ilmiönä verrata suomalaisten Linnan juhliin. Sitä katsotaan suorana, sekä olohuoneissa että somessa kommentoiden. Katsojille palkinnot ovat lopulta toisarvoisia (iso osa meneekin laatuelokuville, joita harvemmat ovat nähneet), tärkeintä ovat näyttäytyjät ja olemus punaisella matolla.
Gaalaan pääseville kyse on paitsi maailman tärkeimmistä (raha puhuu) elokuvapalkinnoista, myös parrasvaloihmisten ”kuka kukin on” -meritogaalasta, ja vaikka popin ja sometähtien puolelta on tunkua, Amerikan tärkeimpiä julkkiksia ovat yhä elokuvatähdet. Kiinnostus tapahtuman molempiin puoliin on tietenkin maailmanlaajuista.
Yleistys ei ole raju, jos sanon, että taiteilijat, myös elokuvaväki, suhtautuvat Trumpin hallinnon puuhiin päivä päivältä järkyttyneemmin. Hollywoodin raharikkaiden joukossa on totta kai republikaaneja, mutta Trumpin kannattajia ei ainkaan kovin runsaslukuisesti. Esimerkiksi Kalifornian republikaanikuvernöörinä pitkään toiminut Arnold Schwarzenegger jo moitti Trumpin maahantulokieltoa suorin sanoin. Hänestä se oli ”hullu” päätös, joka ”saa meidät näyttämään typeriltä”.
Oscar-iltaan, sunnuntaihin 26.2., on vielä kuukausi aikaa. Mitä tahansa ehtii tapahtua ja hämmästyttäviä asioita taatusti tapahtuukin. Harva asettaisi panoksiaan hyvien Trump-aiheisten uutisten todennäköisyyden varaan.
Ei ole enää mitään keinoa pitää politiikkaa tapahtuman ulkopuolella, ja hyvä niin. Siitä pitävät huolen jo he, jotka eivät Trumpin vuoksi tule tai pääse. Parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin kertaalleen voittanut Asghar Farhadi on ehdolla edustaen kotimaataan Irania elokuvalla The Salesman, muttei aio saapua gaalaan. Hän on ilmoittanut boikotoivansa tapahtumaa, eikä halua erikoislupaa matkustaa. Trumpin matkustuskieltomaihin lukeutuu Iran. Parhaaksi lyhytdokumentiksi on ehdolla The White Helmets, joka kertoo syyrialaisista pelastustyöntekijöistä. Dokumentin kuvaaja ja keskushenkilö kutsuttiin Oscareihin. Eivät tule, eivät voi tulla, koska ovat syyrialaisia ja Syyria lukeutuu matkustuskieltomaihin.
Poissaolijoiden hiljaisuus on sitä sorttia, joka sattuu korviin.
Sunnuntaina näyttelijöiden liiton SAG:n palkintojenjaossa ei vaiettu maahantulokiellon ja eriarvoisuuspolitiikan herättämästä kiukusta ja peloista.
Oscar-gaalaa tuottava Michael de Luca jo toivotti poliittiset puheet tervetulleiksi. Illan juontava Jimmy Kimmel ei hänkään ole tehtäväänsä liittyen Trump-aiheita vältellyt.
Katsojaluvut ovat tärkeitä Oscareille, ja muistetaan, että puolet amerikkalaisista äänestäjistä valitsi Trumpin. Vaikka patakonservatiivit vaihtaisivat kanavaa, katsojamäärä voi olla muikea. Gaalasta voi nimittäin kehkeytyä – ja ennustan että muodostuukin – ensimmäinen pitkänä suorana lähetyksenä nähtävä Trump-paineen varaventtiili. Kiitospuheissa itketään, kehutaan kollegat, muistutetaan solidaarisuudesta ja ladataan täyslaidallinen presidentin politiikalle.
Odotan värikkäitä puheita ja toivon tiukkoja sekä rohkeita kannanottoja, joilla pyritään yhteishenkeen. Saatan jopa katsoa gaalan livenä, minkä olen viimeisen kymmenen vuoden aikana tehnyt kerran. Jospa kokemus olisi kaiken hulluuden keskellä huojentava.