Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Oscar-ehdokkuuksista: kuka voittaa, kenen pitäisi voittaa ja missä Drive

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 20.2.2012 06:46

Oscarit jaetaan tämän viikon sunnuntaina. Jo ehdokasasettelusta voi löytää törkeitä epäoikeudenmukaisuuksia – kuten aina.

Michael Fassbender ei saanut parhaan miespääosan ehdokkuutta. Miksi? Koska AMPASin, tästä eteenpäin akatemian, jäsenet eivät voi hyväksyä päähenkilöä joka masturboi ja ravaa seksiriippuvaisuuden riivaamana surullisesta yhdynnästä toiseen. Fassbenderin rooli Shamessa oli kuitenkin vuoden kirkkaasti parhaita – sitä tuskin voi kiistää, vaikkei pitäisi itse elokuvasta.

”To some degree, less perhaps in recent years, the Academy seems afraid the public will confuse the behavior of nominated characters with their own characters. They don’t want to be seen as sympathizing with masturbators”, kirjoitti Roger Ebert. Amerikkalaiskriitikko on varmasti oikeassa, ja tällaisessa nurkkakuntaisuudessa kiteytyvät Oscar-touhun ongelmat.

Albert Brooksille odotettiin sivurooliehdokkuutta Drivestä, mutta eipäs tullut. Itse olisin nähnyt Driven myös parhaan elokuvan ehdokkaana. Liian väkivaltainen akatemialle, luulisin.

Driven sliipattua travisbickleä esittävälle Ryan Goslingille en samasta syystä edes kuvitellut Oscar-mahdollisuuksia.

Parhaan elokuvan ehdokkaita oli vain yhdeksän viime vuoden kymmenen sijaan. Miksi? Driven ohella Poikani Kevin ja Carnage olisivat olleet päteviä ehdokkaita, rehdissä ja puolueettomassa maailmassa myös ainakin Melancholia.

Meryl Streep oli Rautarouvassa tavallaan vakuuttava, mutta oliko se vuoden paras naispääosarooli – olen aika varma, että Oscar menee Streepille – vai hyvä hämäys ja touhotus? Minusta aika laskelmoivaa, mutta…

Oikeudenmukaisessa maailmassa Tilda Swinton olisi saanut ehdokkuuden elokuvasta Poikani Kevin (Suomen ensi-ilta 20.4.) ja jos minulta kysytään, hän olisi palkinnon myös ansainnut.

Samoin Keira Knightleyn rooli A Dangerous Methodissa (ensi-ilta 13.4.) oli Michelle Williamsin ihankivaa, toki ah niin nostalgista Marilyn-imitaatiota kiinnostavampi. Mutta…

En tiedä, ketkä olivat Carnagen pääosissa tai sivuosissa, kun siinä oli vain neljä näyttelijää. Niin tai näin, Christoph Waltz, Jodie Foster ja Kate Winslet olivat kaikki loistavia (eikä John C. Reilly varsinaisesti yhtään huonompi, rooli vain oli se vähäisin) – elokuva oli kuitenkin auttamattomasti liian rujo akatemialle.

Siitä pidän, että Nader ja Simin: Ero sai myös parhaan käsikirjoituksen ehdokkuuden, ei vain mainintaa parhaan ulkomaisen elokuvan kategoriassa. Se oli yllättävä tunnustus.

Oikeastaan näistä on ihan turha edes narista. Melacholia oli vuoden parhaita elokuvia, mutta missä kategoriassa masennuksesta melko abstraktisti kertovan maailmanloppuelokuvan olisi voinut kuvitella saavan ehdokkuuksia? Los Angelesissa tällaisesta sanotaan, että ota lääkkeesi, äläkä tyrkytä leffaasi tänne päin.

Törkeintä on, ettei kaikki akatemian siisteysvaatimukset täyttävä Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja (ensi-ilta nyt perjantaina) saanut edes parhaan elokuvan ehdokkuutta. En odottaisi niin monimutkaisen – mutta logiikaltaan selkeän – elokuvan lopulta saavan kyseistä tunnustusta, mutta on hassua, ettei se edes kilpaile. (Minusta se on parempi kuin yksikään parhaan elokuvan ehdokkaana oleva teos.)

Fakta on, ettei akatemialle ei kelpaa mikään sovitun ja tutun ulkopuolelta tuleva. Jos et tule Hollywoodista, sinun täytyy nuolla Hollywoodin takapuolta, tai ainakin antaa sellianen kuva.

Ranskalainen tuotanto The Artist on kiva poikkeus. Se on erinomainen elokuva (ensi-ilta 2.3.). Sunnuntaina se tulee kahmimaan tärkeimpiä palkintoja enemmän kuin Martin Scorsesen ehdokkuuskunkku Hugo. Miksi? Koska Hugo vaikuttaa lastenelokuvalta, ja The Artist aikuisten elokuvalta – onhan se jestas mustavalkoinen ja mykkä, kun taas Hugo on diibadaaba-3D!

Tärkeintä akatemialle ovat perinteet. Siksi The Artist, vilpitön mutta myös mutkaton lemmenlaulu vanhan ajan Hollywoodille on asian ytimessä.

Akatemia palkitsee ne, jotka laulavat sen omaa virttä.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Ebert kehuu linkin takana Vera Farmigan ohjaamaa Higher Groundia. Toivottavasti tämä saadaan näytille myös Suomeen.

”Parhaan elokuvan ehdokkaita oli vain yhdeksän viime vuoden kymmenen sijaan. Miksi?”

Muistathan sääntöuudistuksen (esim. http://www.hollywoodreporter.com/news/academy-revises-best-picture-rules-201404), jonka ansiosta tänä vuonna paras elokuva -ehdoikkaita saattoi tulla mitä vain 5:n ja 10:n kappaleen välillä, niin että kaikilla ehdokkailla oltava väh. 5 % ykkössijoja äänestäjien balloteissa (joissa 5 elokuvaa parhausjärjestyksessä), jne? Oikeastaanhan oli yllättävää, että näinkin moni elokuva pääsi ehdolle, 6-8 olisi tuntunut todennäköisemmältä.

Driven suuri arvostus tuntuu itselleni oudolta. Mielestäni tarina on keskinkertainen, ja sen päälle sudittu hidas ja eteerinen kuva- ja musiikkimaailma tekevät elokuvasta korkeintaan tekotaiteellisen.

Jos oscareissa olisi juomapelikategoria, niin Melancholialla olisi hyvät saumat: löydä metafora, ota ryyppy.

Makuasioitahan nämä, mutta pitääkö vetää sellainen johtopäätös, että elokuvantekijöillä itsellään on lopultakin varsin kehno maku? Heistähän valinnantekijät koostuvat.

Empire-lehden verkkoversiossa spekuloitiin ironisessa hengessä Fassbenderin hylkäämistä: akatemian miespuolisilla jäsenillä oli liian suuri alemmuuskompleksi (leffan nähneet tietävät mihin vilahdukseen tämä leukailu liittyy…)

Tuleehan se Oscar-gaala varmaan katsottua tänäkin vuonna vaikka en pistä kovin suurta painoarvoa sille kuka pytsin loppujen lopuksi saa. Niin monta loistosuoritusta jäänyt vuosikymmenestä toiseen ilman ehdokkuutta / palkintoa.

Oletko Driver ihan oikeasti sitä mieltä, että Drive on huonompi kuin parhaan elokuvan palkinnosta tänä vuonna kisaavat Midnight in Paris tai The Help – Piiat? No, makunsa kullakin.

Siru, en ole. Mielestäni millään noistä kolmesta elokuvasta ei olisi asiaa ”vuoden parhaat elokuvat” -kisaan. Mutta Oscarithan ovat jotain aivan muuta :)

Driver: kerro ihmeessä meille Driven ”tekotaiteesta” pitäville millä elokuvilla sitten olisi asiaa vuoden parhaat elokuvat -kisaan. Top 3 riittää.

Driven dissaus on selvästikin Väärä Mielipide, kun sitä niin kovasti joutuu puolustelemaan. Voisiko Siru, Kalle, tai joku muu kerrata, mikä Drivesta tekee niin hyvän, että se nousee arvostelun yläpuolelle? Tiedän olevani mielipiteineni vähemmistöä, ja siksi lähdin alun perin tilannetta ihmettelemään.

Omia suosikkejani vuodelta 2011 (ei järjestyksessä)
– Iho jossa elän
– This must be the place
– Superclassico
– Hugo
– Le Havre

En jaksa kerrata perustelujani Driven osalta, enkä ole siitä varsinaista arviotakaan kirjoittanut. On tietenkin ihan ok, että siitä ei pidä – onhan sen estetiikka aika hermeettistä eli vierasta jos tulee eri kulmasta. Tuossa kuitenkin joitain omia ajatuksiani aiheesta.

https://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/drive-vuoden-paras-rikoselokuva-osa-1-vakivalta-valkokankaalla-ja-suggestion-voima

Iho jossa elän olisi luonnollisesti kuulunut ainakin parhaan ulkomaisen ehdokkaaksi, mutta eivätpä espanjalaiset edes tarjonneet sitä siihen ehdolle: http://www.huffingtonpost.com/2011/09/29/pa-negre-catalan-spain-oscar_n_986850.html

Kalle,

juuri tuon linkittämäsi artikkelin perusteella veikkaan, että Shame jäi huomioimatta. Vanhat yli 50-vuotiaat gubbet eivät kestä naisten silmiin kaunista (+hyvin varusteltua kirjaimellisesti) näyttelijää ehdolla, mutta nuoret neidit saavat ehdokkuuksia ja voittoja jatkuvasti.

Ikä- ja sukupuolijakauma käy myös perusteluna Brokeback Mountainin häviämiseen keskiverrolle Crashille = homofobia.

Juu, ja Sean Pennin voitto Milkistä ja Dustin Lance Blackin käsikirjoitusvoitto samasta elokuvasta kertoo myös Oscar-akatemian homofobiasta, vai?

Eikä DiCaprio voita Oscaria ennen kuin lakkaa deittailemasta huippumalleja. Homofoobisten gubbejen kateudella ole rajaa.

Iho jossa elän on sen verran ”kieroutunut”, että sillä ei olisi ollut mitään saumaa. Shame ei luultavasti kelvannut, koska se on NC-17. Driven kohtaloksi lienee jäänyt se, että sitä hyvänä pitävien joukko on suuri, mutta parhaana pitävien pieni, joten suurin osa löysi jonkun parempana pitämänsä. Vähän sama syy kuin miksi Shawshank Redeption on IMDB:n ykkönen. Hyvin harva sitä maailman parhaana leffana pitää.

Lapsekas kirjoitus, mutta luultavasti nopeasti kirjoitettukin. Totta kai Fassbenderistä voi kiistellä, koska elokuvan sanottavan fokus oli niin hukassa, että sen päähenkilö olisi jäänyt etäiseksi vaikka näyttelijä olisi ollut mikä brando tahansa. MF oli kliseisessä hahmossaan ihan hyvä, mutta liiankin painotetusti fyysinen. Näyttelijäehdokkaathan päättää näyttelijöiden kilta, minkä jäsenten keski-ikä ja arvomaailma poikennevat mediaanista. Enemmän Akatemian omituisesta luonteesta kertoo minusta se, että Nader ja Simin kelpasi käsikirjoitusehdokkaaksi, mutta ei näyttelijäkategorioihin, vaikka sen voima juuri näyttelijöihin perustui ja tällä saralla pesi amerikkalaiset (ja britit – ja irkut) suvereenisti. Eikä Carnage kyllä millään kuulu kenenkään tähtensä parhaisiin hetkiin, ja leffan väittäminen rujoksi on jo silkkaa harhautusta. Summa summarum, nähdäkseni blogaaja onnistui vain korvaamaan sovinnaisuuksia toisilla sovinnaisuuksilla.

Vieläkö jotkut antavat painoarvoa oscareille ? Nauttikaa elokuvista ja unohtakaa kaikenmaailman palkinnot. Palkinnot eivät kerro mitään elokuvan hyvyydestä.

Drive on hyvä trilleri, mutta ei sen enempää. Juoni on melko keskinkertainen, mutta tunnelma hieno. Splatter vaikutteiset väkivaltakohtaukset ovat paha tyylirikko muuten tyylikkäässä toteutuksessa. Midnight in Paris oli parempi.

Midnight in Paris on niin perus-Allenia, että niitä nyt mahtuu kolmetoista tusinaan.