Oscar-ehdokkuudet kertovat elokuvamaailman muuttuvan
Yksi asia heti pois alta: parhaan elokuvan Oscarin voittaja on jo varma.
Se on La La Land. Kun elokuva saa peräti 14 ehdokkuutta – samaan on yltänyt historiassa aiemmin vain kaksi elokuvaa, Titanic ja Kaikki Eevasta – Oscareista päättävä Yhdysvaltojen elokuva-akatemia takuuvarmasti äänestää sen parhaaksi.
Muita ennustuksia en vielä tee. Oscar-ehdokkuuksien julkistus tiistaina antaa mahdollisuuksia muunlaiseen pohdintaan ja spekulointiin.
La La Landin ehdokkuusvyöry oli varma asia, joten ei siitäkään enempää. Ehdokkuuksien jakautumisessa mielenkiintoisimpia voittajia olivat kaksi täydellisen erilaista elokuvaa. Toiseksi eniten eli kahdeksan ehdokkuutta sai Moonlight, suhteessa erittäin pienen budjetin afroamerikkalainen draama, jossa on voimakas gay-elementti. Varsin epätyypillinen Oscar-elokuva, siis, mutta ehkä ei enää. Amerikkalaisen elokuvan maailma muuttuu monimuotoisemmaksi.
Moonlight sai parhaan elokuvan, ohjauksen ja käsikirjoituksen ehdokkuudet. Kirjoittaja-ohjaaja Barry Jenkins teki näin hattutempun ensimmäisenä afroamerikkalaisena elokuvantekijänä.
Yhteensä kuusi mustaa näyttelijää sai ehdokkuuden, mukaanlukien Ruth Negga Lovingin naispääosasta. Koska ehdokkuuksista ei päätetä komiteoissa, ei syyksi voi tosiaankaan väittää ainoastaan #oscarssowhite -kampanjaa. Vuosi oli vahva afroamerikkalaisille rooleille ja näyttelijöille.
Toisaalta vuoden comebackin teki Mel Gibson, jonka Hacksaw Ridge sai sekä parhaan elokuvan että ohjauksen ehdokkuudet, sekä neljä muuta. Paaria on nyt taas elokuvabisneksen pelissä mukana.
Harmillisesti Pablo Larrainin Jackie jäi ilman parhaan elokuvan tai ohjauksen ehdokkuutta. Samoin Martin Scorsesen jo 1980-luvulta asti suunnitteleman Silencen kohtalo on tyly: ehdokkuus vain kuvauksesta. Se melkein lyödyn lyömiseltä, sillä Silence on myös kaupallisesti Scorseselle poikkeuksellinen floppi.
Vaille ehdokkuuksia jäivät myös Jim Jarmuschin Paterson sekä Cannesin Kultaisen palmun voittaja, Ken Loachin ohjaama brittielokuva I, Daniel Blake. Itse vähän harmittelin myös Clint Eastwoodin elokuvan Sully putoamista tässä skabassa. Pääosan Tom Hanksille oli ehdokkuutta povattu, mutta sitä ei tullut.
Vielä ikävimmin kävi kuitenkin Amy Adamsille. Äänestysjärjestelmää lienee syyttäminen siitä, ettei Adams saanut parhaan naispääosan ehdokkuutta kummastakaan elokuvasta, joissa taannoin loisti. Äänet lienevät jakautuneen Adamsin rooleille Arrivalissa ja Yön eläimissä niin, että hän jäi viiden ehdokkaan ulkopuolelle.
Useita amerikkalaisia toimittajia tuntuu yllättäneen (tai ehkä he vain lukijoiden vuoksi esittävät yllättyneitä), ettei vuoden suosituimpien elokuvien joukkoon noussut sarkastinen supersankarijuttu Deadpool saanut ehdokkuuksia. Tätä on vähän vaikea pitää todellisena yllätyksenä. Trikoosankarit eivät edelleenkään juhli Akatemian arvoasteikolla. Fyrkkavyörykään ei siihen vaikuta.
Hymyilevä mies oli pudonnut parhaan ulkomaisen elokuvan sarjasta oli shortlist-vaiheessa. Siksi on sitäkin katkeransuloisempaa, että sekä Ruotsi (Mies joka rakasti järjestystä) että Tanska (Land of Mine) ovat sarjassa ehdolla.
Ruotsiin meni yhteensä neljä ehdokkuutta. Mies joka rakasti järjestystä sai myös maskeerausehdokkuuden. La La Landin kuvauksesta on ehdolla ruotsalainen Linus Sandgren. Parhaasta laulusta ovat ehdolla ruotsalaistuottajat Max Martin ja nimimerkki Shellback, jotka tekivät Justin Timberlaken kanssa Trolls-animaatioon diskobiisin Can’t Stop the Feeling.
Mikäli ajatellaan elokuvien tekemisen ja levittämisen rakenteellista tulevaisuutta, tärkeimmät ehdokkuudet menivät monimuotoisuuden malliesimerkille Moonlightille sekä draamalle Manchester by the Sea. Jälkimmäinen sai kuusi ehdokkuutta, mukaanlukien paras elokuva ja ohjaus (Kenneth Lanergan). Todennäköisesti Casey Affleck voittaa elokuvan miespääosasta (ok, tulipa ennustettua sittenkin). Tämä kaikki on uraauurtavaa, sillä Manchester by the Sean levittää Yhdysvalloissa striimausjätti Amazon Studios. Elokuvaa on toki levitetty myös valkokankailla (jossa Amazonilla on yhteistyökumppanina Roadside Attractions -niminen lafka), mutta kuusi ehdokkuutta on Amazonille kirkas sulka hattuun. Perinteiset levitysmuodot ja -firmat ovat pian helisemässä, kun Amazon (ja Netflix) lisäävät panoksia, hankkivat talliinsa huippuelokuvia ja väistämättä nousevat Akatemian arvoasteikolla.
Mikään ei kuitenkaan ilahduta allekirjoittanutta enempää kuin parhaan naispääosan ehdokkuus Isabelle Huppertille elokuvasta Elle. Kategoriaan pääsee varsin harvoin ehdokkaita ei-englanninkielisistä elokuvista.
Kuvio on erikoinen, koska ranskankielinen ja vähintäänkin haastava elokuva ei kelvannut parhaan ulkomaisen elokuvan kategoriassa edes shortlistille. Huppertin voittoa ei uskalla edes toivoa, mutta on tämäkin aikamoista.