Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Oscar-ehdokkuudet jaettiin, eikä ihan pieleen

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 3.2.2010 08:06

Oscar-ehdokkuudet julkistettiin eilen. Parhaan elokuvan kategoriassa on nyt peräti kymmenen ehdokasta. Ehdokasmäärän lisääminen on keino saada lisää katsojia gaalan televisioinnille.

Aiemmin parhaan elokuvan ehdokkaita oli viisi.

Nyt parhaan ohjaajan ehdokkaita on edelleen viisi, ja on ilmiselvää, että parhaan elokuvan Oscar menee jollekin niistä viidestä elokuvasta, joista myös ohjaajat ovat ehdolla.

Eli paras elokuva on joku seuraavista: Avatar, The Hurt Locker, Kunniattomat paskiaiset, Precious ja Up in the Air.

Näistä vain Precious ei ole vielä saanut Suomen ensi-iltaansa. Kuuden Oscarin ehdokas saapuu elokuvateattereihin 5.3., sopivasti kaksi päivää ennen palkintojenjakoa.

Ne viisi muuta parhaan elokuvan ehdokasta ovat mukana vain, jotta joukkoon saatiin varmuudella enemmän suuren yleisön leffoja. Viime vuosina gaalan televisiointi on nimittäin kärsinyt katsojakadosta – toissa vuonna nähtiin pohjat. Esimerkiksi sitä, ettei hurjan suosittu Yön ritari saanut viime vuonna parhaan elokuvan ehdokkuutta, pidettiin ongelmana.

Olin pettynyt, kun Public Enemies ei saanut ehdokkuutta kuvauksesta. Ilahduin, että jumalainen Il Divo sai ehdokkuuden – vaikka se olikin maskeerauksesta, jota ei oikein voi pitää minään pääkategoriana.

Hauskaa, että Kunniattomat paskiaiset sai peräti kahdeksan ehdokkuutta. En olisi uskonut kun elokuvan ensimmäisen kerran näin – mutta huima menestys (siitähän tuli Tarantinon uran isoin hitti) auttoi sitten Oscareissakin, totta kai.

Ja vielä hauskempaa on se, että ex-aviopari Kathryn Bigelow ja James Cameron ovat vastakkain suurimmilla ennakkosuosikeilla, The Hurt Lockerilla ja Avatarilla, jotka kumpikin saivat yhdeksän ehdokkuutta – Bigelowin sotaelokuva kuitenkin hieman tärkeämmistä kategorioista.

Tässä kaikki ehdokkaat. Kenen pitäisi voittaa missäkin kategoriassa? Kerron omista suosikeistani parin viikon kuluttua, Berllinin elokuvajuhlien jälkeen.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

En ole nähnyt puoliakaan, mutta näin juuri näyn, joka näytti tältä:

paras elokuva – Avatar
miespääosa – Jeff Bridges
miessivuosa – Christoph Waltz
naispääosa – Carey Mulligan
naissivuosa – Mo’Nique
animaatio – Up
lavastus – The Imaginarium of Doctor Parnassus
kuvaus – Avatar
puvustus – Coco Before Chanel
ohjaus – Hurt Locker, Bigelow
dokumentti – The Cove
lyhytdokkari – China’s Unnatural Disaster
leikkaus – Inglourious Basterds
ulkomainen elokuva – The White Ribbon
meikkaus – Nuori Victoria
musiikki (original) – Avatar
musiikki (laulu) – Crazy Heart
lyhytanimaatio – Logorama
lyhytelokuva – Kavi
äänileikkaus – Avatar
äänimiksaus – Avatar
efektit – Avatar
käsikirjoitus (sovitettu) – Up in the Air
käsikirjoitus (originaali) – The Hurt Locker

eli 6 Oscaria Avatarille, onneksi olkoon!

Parhaista elokuvista soisi voittavan joko The Hurt Locker tai Kunniattomat paskiaiset. Avatar sen todennäköisesti voittaa. Preciousia ja Up in the Airia en ole nähnyt.

”Nyt parhaan ohjaajan ehdokkaita on edelleen viisi, ja on ilmiselvää, että parhaan elokuvan Oscar menee jollekin niistä viidestä elokuvasta, joista myös ohjaajat ovat ehdolla.” Eihän se noin mene. Vuoden 2005 paras Oscar-elokuva oli Crash ja paras ohjaus meni Ang Leelle Brokeback Mountainista. Vuoden 2002 parhaan leffan pystin pokkasi Chicago, mutta Polanski (onneksi) sai parhaan ohjaajan palkinnon. 2000 paras leffa: Gladiator; paras ohjaaja: Steven Soderbergh (Traffic). Kaksi vuotta aikaisemmin Spielberg palkittiin parhaalla ohjaajan pokaalilla, vaikka Shakespeare in Love (???) valittiin parhaaksi elokuvaksi. Jne.

Eli ei tämä ihan selvä peli kuiteskaan ole. Vaikka yllätyksiähän tähän gaalaan harvemmin ilmaantuu.

”Eihän se noin mene. Vuoden 2005 paras Oscar-elokuva oli Crash ja paras ohjaus meni Ang Leelle Brokeback Mountainista. Vuoden 2002 parhaan leffan pystin pokkasi Chicago, mutta Polanski (onneksi) sai parhaan ohjaajan palkinnon. 2000 paras leffa: Gladiator; paras ohjaaja: Steven Soderbergh (Traffic). Kaksi vuotta aikaisemmin Spielberg palkittiin parhaalla ohjaajan pokaalilla, vaikka Shakespeare in Love (???) valittiin parhaaksi elokuvaksi. Jne.”

Crash, Chicago, Gladiator sekä Shakespeare in Love olivat tosin myös ehdolla parhaasta ohjauksesta.

Jos aikaisemmasta viestistä ei tullut selväksi, tarkoitin siis sitä että elokuvalla jolla on ehdokkuus molemmissa kategoriassa (ohjaus, paras elokuva) on kaikista parhain mahdollisuus voittaa. Tähän Kallekin taisi viitata.

Tarkoitin juuri tuota, että ne viisi, jotka ovat myös ohjauksesta ehdolla ovat ratkaisevasti edellä niitä viittä muuta paras elokuva-ehdokasta.

Joidenkin elokuvien ehdokkuuksien puute jäi näin jälkikäteen harmittamaan. Ainakin Robert Duvall olisi ansainnut ehdokkuuden Tiestä, ja oli elokuvassa muutakin noteeraamisen arvoista. Jane Campionin hienon Bright Starin lähes-unohtaminen myös ihmetyttää.

Tie olisi mielestäni ansainnut ehdokkuuden ainakin musiikin ja ohjauksen sarjoissa, miksei parhaan elokuvankin. En muista milloin viimeksi elokuva olisi tehnyt sen katsojiin niin syvän -yleensä ahdistuneen- vaikutuksen. Buu akatemia.

Nyt menee otsikon ohi, mutta kun Tiestä tuli puhe, niin osallistun.

En ole lukenut mitenkään erityisen kattavaa määrää Tien arvioita, mutta joitakin kuitenkin sekä Suomesta että maailmalta. Olen ollut tekevinäni havainnon, että ne kirjoittajat, jotka eivät ole elokuvasta pitäneet, ovat yleensä perustelleet kantaansa vertaamalla kattavasti elokuvaa ja McCarthyn kirjaa.

Vastaavasti elokuvaa kehuneista arvioista ei ole useinkaan saanut käsitystä, että kriitikko olisi lukenut kirjan.

Itse pidin Tiestä valtavasti – enkä siis ole lukenut kirjaa. Onko tässä käynyt niin, että Tie kirjana on niin väkevä kokemus, että näinkään hieno elokuva ei pystynyt vastaamaan sen virittämiin odotuksiin?

Otsikosta poiketaan, mutta tuohon Juhani Mykkäsen Tie kommenttiin viitaten. En ole elokuvan kritiikkeja paljon seurannut, mutta kirjan lukeneena pidin kyllä elokuvasta, mutta poikkeamat kirjasta silti häiritsivät. Vaimoa oli lisätty, aivan turhaan mielestäni, jopa haitallisesti, annettiin hänestä aika ikävä kuva, joka ei lisännyt mitään menetyksen tuntua tai muuta sellaista vaan pikemminkin lisäsi elokuvan ahdistavuutta ja pessimismiä (ihmissuhteetkin noin ankeita). Samoin kirjassa oli pari sellaista runollista lausetta jotka kiteytti kirjan tematiikan hienosti ja olisin niitä kaivannut elokuvaan, edes siihen loppuun sitä samaa loppua joka kirjassa on ja joka kiteyttää kirjan ”sanoman” sanoisinko vavahduttavasti. Tässä olisi mielestäni kertojaäänen käyttö ollut sallittua vaikka yleensä sitä pidetään huonona tai laiskana kerrontana – sitähän oli joka tapauksessa elokuvan alkupuolella.. Muutoin kyllä hyvinkin uskollinen kirjalle. Joitain painotuseroja ja pikkuseikkoja voi huomata elokuvan ja kirjan eroista, mutta en oikein osaa ajatella että kirjasta pitänyt pitäisi tätä sovitusta varsinaisesti huononakaan. Selkeästi voiton puolella, noin niin kuin sovituksena (jopa McCarthy itse piti elokuvasta, näin olen lukenut).

Näitä luetaan juuri nyt