Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Onko Mannerheim-elokuva osa eurooppalaista itsetutkiskelun aaltoa?

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 24.10.2008 08:01

Tänään ensi-iltansa saava Baader Meinhof Komplex on osa mielenkiintoista ilmiötä. Monet Yhdysvalloissa uraa luoneet, eurooppalaissyntyiset ohjaajat palaavat kotiin tekemään maansa lähihistoriaa käsitteleviä suurelokuvia.

Ja tulokset ovat hyviä.Baader Meinhof Komplex
Amerikassa lähinnä televisiosarjojen ja -elokuvien parissa puurtaneen Uli Edelin järkälemäinen, mutta vauhdikas terroristikuvaus Baader Meinhof Komplex on yllättäen parempi kuin saksalaiskriitikot väittivät. Se setvii Punaisen armeijakunnan aikaa rohkeammin kuin aiheesta aiemmin tehdyt näytelmäelokuvat.

Hollantilainen Paul Verhoeven (RoboCop, Basic Instinct, Starship Troopers) teki toissa vuonna ällistyttävän komean Black Bookin, joka avasi historiallisia haavoja mutta nousi kotimaassaan myös huikeaksi kassamenestykseksi. Tämä Suomessa valitettavasti vain elokuvafestivaaleilla ja dvd-levityksessä nähty miehitysaikaan sijoittuva jännityselokuva on parempi kuin kaikki suomalaiset sotaelokuvat yhteensä.

Toivotaan, että myös Renny Harlin ylittää itsensä Mannerheimilla.

Kaikki Kuvien takaa -blogin merkinnät löydät täältä

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

”Black book parempi kuin kuin suomalaiset sotaelokuvat yhteensä”… sisältääkö tämä paikkaansapitämätön ja täysin turha väite/vertailu jonkin perinteisen suomalaisluterilaisen kateuden ja itsekriittisyyden täyttämän tarpeen masokistiseen kyyneltensekaiseen masturbointiin?

”parempi kuin kuin suomalaiset sotaelokuvat yhteensä” EI NOIN SAA SANOA! ei noin saa sanoa!!

Lapsellisuus.. Kun katsoo Lupausta, Etulinjan edessä ja muita viime vuosien sotaelokuvia, lapsellisuus-termin käyttö olisi ansiotonta arvonnousua. Suomalainen sotaelokuva on vitsi.

Tällä ”itsetutkiskelulla” tarkoitetaan ilmeisesti jotain vasemmistolaista sontaa, kuten kaikki viimeaikaiset Suomea koskevat keskitysleiri, luovutus ja natsijutut ja Mannerheimin ja Tuntemattoman SOtilaan häväistysyritykset.

Hehe, te vasemmistolaiset, joiden hallinnassa Suomen Kuvalehti on niinkuin 99 prosenttia muustakin mediasta, niin tulette pettymään.

Olen varma siitä, että Harlin on ”äärioikeistolainen” ainakin teidän mittapuunne mukaan. Hänen elokuvissaan soi Finlandia hymmit kuten die hard kakkosessa ja Suomen lippuja näkyy satunnaisissa paikoissa. Tällaista on mahdoton ajatella miltään ääripunaviher ohjaajalta. Harlin siis tekee Mannerheimista sankaritarinan, kuten Suomen historiastakin. Eli siis te äärivasemmistolaiset tulette tuomitsemaan elokuvan alimpaan helvettiin, mutta kansa tulee pitämään siitä.

Viimeinen aidosti hyvä suomalainen sotaelokuva on Olli Saarelan Rukajärven tie. Myös sitä ennen tehtiin mielenkiintoisia sotakuvauksia, mutta RT:n jälkeen on taannuttu patsasteluun ja veteraanijrjestöjen sponsoroimiin itkuisänmaallisiin propagandatuotoksiin (Äideistä parhain oli toisaalta erittäin hyvä Suomen sotahistoriaa käsittelevä elokuva, mutta ei ollut varsinaisesti sotaleffa).

Jos joku suomalainen elokuvantekijä tekisi vaikkapa Suomen ja Natsi-Saksan välisiä kiistanalaisia suhteita käsittelevän sotaelokuva tai ottaisi rohkeasti käsittelyyn sotasyyllisyysasiat sekä muut historialliset näkökulmat, joista vielä tänäkin päivänä vaietaan, niin sitten minäkin kiinnostuisin. 90 vuotta piti odottaa ennen kuin esim. vuosien 1918-1920 tapahtumat saivat tuoreen elokuvallisen käsittelyn. Täytyykö vuosien 1939-45 asioita rohkeasti tutkivia leffoja odottaa yhtä kauan? Toivottavasti ei.

Debatoija, silläkin uhalla että haluaisit laittaa minut keskitysleirille, ei historia peittelystä parane. Sinulle tuntuu olevan ok haukkua vasemmistoa, mutta oikeisto pitää jättää rauhaan? Suomen historia on sankaritarina, mutta kaikki sankarit eivät ole olleet puhtaita.

En tarkoita itsetutkiskelulla mitään vasemmistolaista. Tai oikeistolaista. Enemmänkin asioiden katsomista uudesta näkökulmasta, mikä voi olla yhtä hyvin realismia tai provokaatioita kuin reipasta sankaruusmeininkiäkin, mitä tahansa uutta ja älyllisesti perusteltua. Katsopa Debatoija vaikka tuo Black Book, joka löytyy suomalaisista dvd-vuokraamoista. Ei siinä ole mitään puoluepoliittista tai oikeisto/vasemmisto-näkökulmaa, ellei natsien vastaisuustta lasketa sellaiseksi. Se on aivan mestarillisen tiukka ja häpeilemättömän viihteellinen (jotkut ovat puhuneet Korkeajännitys-tyylistä, tarkoittaen kai jotain negatiivista) kuvaus miehityksestä ja sen välittömästä jälkipyykistä – unohtamatta kuitenkaan kysymystä siitä, ovatko kaikki vastarintataistelijat aina ihan puhdassydämisiä. Tämän asian ja ihmisten inhimillisten heikkouksien monipuolinen pohtiminen vauhdikkaan seikkailun lomassa tekee Black Bookista todella hyvän elokuvan. Hollannissa se toisaalta herätti kohua, kun natsien kanssa veljeilleiden rivikansalaisten teoista on niin pitkään vaiettu, toisaalta nosti elokuvan kaikkien aikojen katsotuimmaksi kotimaiseksi. Baader Meinhof Komplex -elokuva puolestaan antaa äärivasemmistolaisesta terroristiryhmästä kaikkea muuta kuin ihailevan kuvan. Näissä elokuvissa on etsitty uutta näkökulmaa, jota ei aihetta käsittelevissä elokuvissa ole aiemmin käytetty – ja onnistuttu. Jos nimimerkki Debatoijasta tuntuu, että rienaus on ainoa tapa saada historiaan uuttaa näkökulmaa, kertoo se ainakin mielikuvituksen puutteesta, ehkä jostain muustakin.

Nimimerkki olisiko näin kirjoittaa: ” ”Black book parempi kuin kuin suomalaiset sotaelokuvat yhteensä”… sisältääkö tämä paikkaansapitämätön ja täysin turha väite/vertailu jonkin perinteisen suomalaisluterilaisen kateuden ja itsekriittisyyden täyttämän tarpeen masokistiseen kyyneltensekaiseen masturbointiin?”

Vai olisiko masturbointia se, että Tuntematon sotilas esitetään joka vuosi itsenäisyyspäivänä televisiossa? Ehkä ei sekään. Tässä taitaa iskeä Talvisota-syndrooma (Pekka Parikan elokuvan saaman vastaanoton mukaan), eli jos arvostelee historiaa käsitteleviä elokuvia, arvostelee samalla myös Suomen historiaa. Tietenkin tuo ”parempi kuin ne yhteensä” -väite on kärjistys – eihän moista arvomittaamista voi tosissaan tehdä – mutta olen vankasti sitä mieltä, että suomalaiset sotaelokuvat eivät ole maailman parasta elokuvaa. Joukossa on toki hyviäkin. Niiden mielenkiintoisimpien (kuten vaikkapa Tuntemattoman sotilaan kahden version) ansiot ovat kuitenkin muualla kuin elokuvataiteellisissa saavutuksissa. Tympeintä patriotismia olisi kehua joitain taideteoksia vain niiden aihepiirin vuoksi – eikös sellaista harrastettu juuri Neuvostoliitossa. Tai tehdä sotaelokuvia, joiden tehtävä tuntuu olevan suomalaisten kehuminen siitä, että he ovat suomalaisia (mainitut Etulinjan edessä, ja Lupaus, sekä Tali-Ihantala 1944 jne).