Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Onko elokuva-arvosteluilla tulevaisuutta?

Blogit Kuvien takaa 15.10.2015 09:01
Kalle Kinnunen
Kalle Kinnunen - avatar
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Helsingin Sanomien elokuva-arvostelut siirtyvät Nyt-liitteestä emolehteen, kulttuurisivuille.

Asia vahvistui, kun kirjoitin Journalisti-lehteen artikkelia elokuvakritiikin murroksesta Suomessa, ja tänään Helsingin Sanomat uutisoi sen.

Murros on totta: esimerkiksi Iltalehti vähensi elokuva-arvioiden määrää todella rajusti, ja antoi arvostelut viihdetoimittajan laadittaviksi. Iltalehden elokuvakriitikkona on nyt Juho Rissanen, joka on aiemmin muun muassa kovasti paheksunut kaikkia niitä suomalaisia ”turhanpäiväisestä valittavia” elokuvakriitikoita, joiden mielestä Iron Sky ei ollut täydellinen elokuva.

Helsingin Sanomien elokuva-arviot olivat parinkymmenen vuoden ajan Nytissä. Sitä ennen ne olivat lehden loppupäässä, ennen tv-sivuja.

Suomalaisella elokuva-alalla tekijät varmasti tykkäävät pääsystä kulttuurisivuille. Sehän on prestiisiä. Levitysyhtiöissä taas varmasti ollaan huolissaan siitä, riittääkö tilaa. Aiemmin elokuvakritiikille oli Nytissä oma, kohtuullisen laaja paikkansa, kun kulttuurisivulla tilasta kilpailevat niin monet muutkin aiheet. Tämän huolen esittää Journalistin jutussa Matti Rämö, Suomen arvostelijoiden liiton elokuvajaoksen puheenjohtaja.

Tilan riittäminen ei ole pikkuasia.

Vaikka levitysyhtiöiden väki ei asiaa ehkä suoraan myönnä, nimenomaan laatuelokuville – sekä kotimaisille että ulkomaisille – kritiikit ovat tärkeä osa näkyvyyttä. Sitä voi kutsua markkinoinniksikin.

Viiden tähden arvio Hesarista vaikkapa pienemmän profiilin ranskalaiselle elokuvalle voi moninkertaistaa katsojamäärän. Ison, hyvin laajasti markkinoidun Hollywood-leffan katsojamäärään ei kritiikki taas välttämättä vaikuta kuin aivan hitusen. (Asiaa on sangen vaikea tutkia, koska se onnistuisi vain rinnakkaismaailmoissa: elokuvat tulevat vain kerran ensi-iltaan, ja ne kaikki ovat erilaisia.)

Kritiikin supistamisen myötä siirrytään tilanteeseen, jossa vain suurimmiksi oletetut kotimaiset ja ulkomaiset leffat ansaitsevat arvioiduksi tulemisen.

Hiemean paradoksaalisesti siis kritiikkiä julkaistaan ennen kaikkea elokuvista, joiden odotetaan kiinnostavan katsojia, mutta joiden katsomispäätökseen kritiikillä ei niinkään ole merkitystä.

Niin: esimerkkitapauksessa Iltalehdessä ei enää arvioida edes läheskään kaikkia kotimaisiakaan leffoja.

Artikkelini on tänään ilmestyneessä Journalistissa: Elokuvat kiinnostavat, kritiikki ei?