Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Onko elokuva-arvosteluilla tulevaisuutta?

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 15.10.2015 09:01

Helsingin Sanomien elokuva-arvostelut siirtyvät Nyt-liitteestä emolehteen, kulttuurisivuille.

Asia vahvistui, kun kirjoitin Journalisti-lehteen artikkelia elokuvakritiikin murroksesta Suomessa, ja tänään Helsingin Sanomat uutisoi sen.

Murros on totta: esimerkiksi Iltalehti vähensi elokuva-arvi…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Olen pitkään seurannut huolestuneena Hesarin tv-sivujen luokattoman huonoa tasoa. Näkee ettei tv:tä arvosteta siinä missä klassista musiikkia. Päivän leffoista heitetään (tilanpuutteen takia kaiketi) puolihuolimattomasti lause tahi kaksi. Yllättävän paljon palstatilaa uhrataan kuitenkin päivän ohjelmatietojen alla siihen ”mitä vielä ehtii katsoa netistä”.

Oli aika jolloin tv-sivuilla oli asiantuntemusta. Teininä leikkasin joskus parhaita arvosteluja talteen. Nyt leffoista ja tv-sarjoista on lähinnä kevyttäkin kevyempää mutu-jaarittelua (Laura Frimanin kolumnit) tai jotain epämääräistä aiheen vierestä kirjoittelua (Kyösti Niemelä).

Nytissä leffoja ovat rääpineet vähän kuka sattuu. Jospa muutto kulttuurisivuille olisikin kohennus. Vai olenko ylioptimistinen?

On aikalailla yhdentekevää, missä osiossa ja miten pitkiä Ilja Rautsin ovat ovat. Hän on trendipelle, jonka psyyke menee solmuun, jos elokuva ei ole raflaava, kuten tännän, kun hän antaa piin elämälle kolme tähteä. Elokuva on aivan loistava KOKO PERHEEN elokuva, jotka ovat harvinaisia, mutta, koska Ilja ei itse ole lapsi, vaikka ei ymmärräkään muiden tunne-elämästä yhtään mitään, hän lyttää elokuvan tänään Hesarissa näillä sanoilla: ”Haaksirikosta selviytyvä poika ajelehtii tiikerin kanssa pelastuslautalla. Ang Leen komean romaanisovituksen kehyskertomus tappaa tarinan.”

Jos kirjoittaa kritiikkejä, ei kriitikon oma ”taidekäsitys” voi olla niin erilainen kuin kritiikkejä lukevalla yleisöllä keskimäärin kuin Iljalla on, koska sellaisena ei palvele lukijoita.

Itse annoin Piin elämälle ensi-illan aikaan kaksi tähteä, koska se on lässyttävä ja uuvuttava yhden vitsin höpöleffa, jossa on toki kivoja erikoistehosteita. En tiennyt, että se on tarkoitettu lapsille. Tässä valossa saattaisin taipua jopa kolmeen tähteen.

Tähdet ovat sinänsä ihan turhanpäiväisiä eikä oikein kenelläkään kriitikolla pysy tähdittelyssä edes se oma valittu linja. Esim. Billy Wilderin leffa sai taannoin HS:ssä kolme tähteä ja Conan Barbaari viisi. Tämä esimerkki riittänee.

Ilja Rautsin kesälomasijainen (?) Martta (sukunimi unohtunut) kuvaili Top Gun -leffaa taannoin homoeroottiseksi. Suurin osa lukijoista ymmärtänee läpän läpäksi, mutta eivät kaikki. Tokihan leffassa kuin leffassa saa nähdä niitä tasoja mitä tahtoo, mutta jos ideana on lyhyesti kuvailla tarjontaa niin näissä puolivillaisissa heitoissa mennään metsään – ja rytisten.

Itseä häiritsee ehkä eniten Hesarin parin sanan leffa”kritiikeissä” yleistyneet twitter-tyyppiset sananvalinnat ja anglismit (överi, juustoisa jne.) Jotenkin sitä toivoisi, että maan ykköslehdessä kirjoitettaisiin suomea. Tuntuu ettei kirjoittajilla pysy mielessä ettei tässä nyt vaan huudella omille kavereille.

Näitä luetaan juuri nyt