Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Onko Casino Royale paras Bond-elokuva?

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 18.10.2010 09:44

007-elokuvasarjan reboot eli uudelleenalustus Casino Royale saa tänään Suomen televisioensi-iltansa. Se taitaa olla paras Bond-seikkailu.

Hiottu kaava on siinä toteutettu äärimmäisen vauhdikkaasti, vaikka elokuva on myös kestoltaan pisin Bond – aiemmathan olivat aina melko tasan kaksi tuntia.

”Elokuvassa yhdistyvät kiivas moderni toiminta, mutkikas mutta vetävä petosjuoni ja aito 007-henki sellaisena, kuin Ian Fleming romaaneissaan kirjoitti. Bond on neuvokas agentti, mutta toisaalta salamurhaaja, synkkä hahmo. Sankaruus ei ole yksiselitteistä”, kirjoitin TV-maailman arvioon.

”Tärkeintä on pääosanesittäjän karisma. Viileän ja haavoittuvan Daniel Craigin vetovoima ohittaa varteenotettavimmat kilpailijansa, maskuliinisen Sean Conneryn ja George Lazenbyn tylyn 007-tulkinnan.”

Vetävyydessä lähelle pääsevät vain Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa (140-minuuttisena se ainoa varhaisempi pituuspoikkeus) ja Kultasormi.

(Tiesittekö muuten, että jo vuonna 1980 arvioitiin 2 miljardin ihmisen nähneen ainakin yhden Bond-elokuvan? Tieto on Christopher Bookerin kirjasta The Seven Basic Plots, lähdettä hän ei tosin kerro. Tämä siis ennen videoiden yleistymistä ja vuosia ennen kuin 007 pääsi esimerkiksi Suomessa televisioon.)

Roger Mooren Bondeista kelpaavat allekirjoittaneelle nykyään enää Erittäin salainen ja Elä ja anna toisten kuolla, jonka olen varmaan katsonut useammin kuin minkään muun elokuvan Kadonneen aarteen metsästäjien jälkeen – tämänkin televisionauhoitusta tuli ihmeteltyä aikoinaan päivittäin, joskus yläasteaikoina.

(Kyllä, olen nähnyt kaikki Bond-elokuvat, useimmat monta kertaa. Taidan omistaa aika monta dvd:llä. Kirjoitan tätä Trafalgar Squaren laidalla. Yhtäkkiä tunnen oloni Alan Partridgeksi. Hänkin pitää Bondeista.)

Mutta Casino Royaleen. Paras Bond. Vastalauseita?

Casino Royale Subtv:llä 18.10. kello 21.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Paras Bondi, joka toimii nimenomaan aikaisempiin Bondeihin verrattuna. Niitä on niin paljon että Casino Royalen kaltainen anarkistinen combo breaker tuntui varsin piristävältä suunnanmuutokselta. Mutta jos tämä elokuva olisi ollut ensimmäinen Bond koskaan, olisi se tuntunut vain sentimentaaliselta Bournekopiolta.

Onhan Daniel Craig kieltämättä erinomainen näyttelijä ja vauhtiveikko näissä uusimmissa Bond-elokuvissa. Siitä huolimatta hän ei istu Bondin rooliin riittävän sutjakkaasti. Kaikki Bondit useampaankin kertaan nähneen silmissä pelkkä vauhti ja hyvät erikoistehosteet eivät riitä.

Missä ovat Bondin suuhun kuuluvat nokkelat sanailut tiukoissakin tilanteissa? Ja missä muutoinkin rento ote kovan menon keskellä? (No, myönnetään, että käsikirjoittaja on osaltaan syyllinen näihin puutteisiin.)

Toisaalta ei Bondin kuulu olla tiukkapipoinen ja ryppyotsainen kostonenkeli, kuten näissä Craigin tähdittämissä kuvissa. Ja ennen kaikkea Bondin myöskään kuulu olla blondi!

Hyvinkin voi olla. Harmi, että uusin Craig-Bondi sitten jäi niin keskinkertaiseksi.

No ainakin Brosnaneiden jälkeen tuntuu ihan ilmestykseltä, mutta tosiaan, kuten miksu huomauttaa, uutta verta on haettu aika vahvasti Bourne-leffoista, mikä kyllä toimii sinänsä, mutta vaikea suhteuttaa noihin vanhoihin. Conneryn Bondit on kuitenkin aika ikonisia, Kultasormi jne.

Jo < 1/2 h katsomisen jälkeen käy resepti selville: enemmän väkivaltaa, vähemmän huumoria. Jonkun mielestä kivakiva, IMHO bullshit.

Craig on tuonut Bondin hahmoon sellaista kovuutta ja vaarallisuutta, jota kirjojenkin Bondissa on. Hänen Bondinsa on vähemmän herrasmies. Tykkäsin kovasti. Silti on paha sanoa, onko hän paras Bond. Conneryssa on macho-karismaa ja Mooressa huumoria. Osaan oikeastaan sanoa vain sen, että paras ei ole Brosnan eikä Dalton.

Vanhoissa Bondeissa on oma tunnelmansa. Pidetään hattua ja poltetaan tupakkaa. The Beatlesiakin pidetään möykkänä.

Mutta uusinkin on hyvä. Sanoisin että hyvän Bondin tunnistaa siitä, että sitä katsoessa toivoisi olevansa itsekin James Bond. Siinä mielessä Casino Royale toimii paljon paremmin kuin nuo osa Brosnanin tähdittämistä.

”Jo < 1/2 h katsomisen jälkeen käy resepti selville: enemmän väkivaltaa, vähemmän huumoria. Jonkun mielestä kivakiva, IMHO bullshit." Ai, normaali ihmiselle riittäisi puoli minuuttia.

Dalton on mielestäni aliarvostettu. Yleisö ei ollut valmis huumorittomalle, kovaotteiselle Bondille heti Mooren jälkeen. Tarvittiin Brosnan vesittämään koko homma, ja toimintaelokuvagenren uudistuminen muutenkin, jotta Daniel Craigin bournefioidut Bondit löysivät yleisönsä. Mielestäni Daltonin Bondit on tunnelmaltaan ja tyyliltään lähinnä Craigin Bondeja, ja näin jälkikäteen tarkastellen varsin hyviä.

Kun kyseessä on nimenomaan Bond-elokuva, pitäisi mukana olla myös Bond-elokuvien henki ja tunnelma: sopivasti huumoria ja noita – usein huvittaviakin – ihmevempaimia. Ne kyllä ovat tipahtaneet totaalisesti Casino Royalen matkasta. Ei pelkkä tuttu tunnarin pätkä silloin tällöin jaksa elokuvaan oikeaa henkeä puhaltaa.
Hyvin tehtyjä totisia toimintapläjäyksiä tehdään nykyisin muutenkin ihan riitävästi.

”Tarvittiin Brosnan vesittämään koko homma,”

Niin siis ensimmäinen Brosnan-Bondihan (GoldenEye) oli ihan paras.

Brosnanin ja Mooren kaltaisissa virnuilevissa Bondeissa on se heikko puoli, että ne on kuin jotain omahyväisiä Mikki Hiiriä joille ei voi koskaan käydä kalpaten. Craig (ja jossain määrin Dalton ja Lazenby) toi Bondiin ennakoimattomuutta ja haavoittuvuutta, joka pitää mielenkiintoa yllä ihan toisella tapaa, jos on turtunut sellaiseen voittamattomaan onelinereita sutkauttelevaan smokkipuku-Bondiin – toisten mielestä se on charmikasta ja turvallista, kun kaava toistuu leffasta toiseen, mutta toiset turtuu siihen aika pian (vaikka Bondeissa, myönnettäköön, on aina jokseenkin sama kaava, mutta pienikin kaavan ravistelu elävöittää touhua kummasti.)

Casino Royalen hämmentäntävyys tulee mm. siitä, että toiminta tuntuu katsojasta ”vaaralliselta” ja henkilöhahmot uskottavilta. Jos miettii yhtälöä, niin erittäin vaikea toteuttaa – yleensähän draama joka keskittyy pääasiassa näyttelijöihin – sisältää varsin tökeröä actionia – ja action – joka sisältää toimintaa ja on rakennettu efektejä tukien – on draamallisesti varsin tökeröä. Batman begins on elokuvallisesti samaa tasoa, Casino Royale on erittäin merkittävä action/draamaelokuva.

Jaksan jauhaa vielä tästä aiheesta, mutta katsoin juuri Daltonin kaksi Bondia ja totesin että Dalton on ainoa varteenotettava kilpailija Craigille, jos mitataan pelkästään näyttelemisen kannalta, eli miten paljon syvyyttä näyttelijä tuo hahmolle. Connery on karismaattinen, Moore ehkä myös, mutta molemmat on karikatyyrejä, agenttityyppejä enemmän kuin ihmisiä. Lazenby on pelle, vaikkakin ihan symppis, miesmalli for God’s sake – kenen sitaatti tuo on että Lazenby olisi joku varteenotettava kilpailija, vai Kinnusen oma mielipide? Dalton on helvetin hyvä ja jos olisi saanut näytellä vielä parissa Bondissa niin todistusaineisto olisi selvempi. Over and out.

Ihan kaikki eivät näköjään ole huomanneet, että James Bond ON karikatyyri. Tosin melko hienovarainen sellainen. Tämäkin huomioiden Bond-näyttelijöiden paremmuuslista voisi olla esim. seuraava: Connery (ensimmäinen ja ”ainoa oikea”), Moore, Brosnan, Dalton, Craig, Lazenby (seipään niellyt).
Pelkät näyttelijän taidot eivät aina ratkaise – etenkin, kun niissä ei yleensä ole merkittäviä eroja. Tärkeintä on se, kuinka hyvin näyttelijä istuu katsojan omiin mielikuviin.

Aleksanteri: Leffa-Bond, Conneryn ensin esiin manaama, on erilainen tulkinta kuin Ian Flemingin kirjoissa esiintyvä. Conneryn agenttikarikatyyri on jättänyt pysyvän jälkensä katsojien mieliin, mutta ei se ole mitenkään kiveen hakattu ja tähtiin kirjoitettu että tässä pitäisi pysyä. Varsinkin kun ajat on muuttuneet, kylmä sota ohi, ja Q:n ihmevempaimilla varustettu sukkeluuksia laukova Bond tuntuu ainakin minusta auttamattoman vanhanaikaiselta hahmolta tänä päivänä. Brosnan oli jo liian viihteellinen, naiivi Bond 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Dalton ja Craig on enemmän tätä päivää. Onhan se tietysti jossain määrin makuasia, mutta minä en ainakaan pysty enää katsomaan Moorea tai Brosnania, ja Conneryakin vain nostalgian takia.

Hmmm. Nostaisin Mooren bondeista esiin vielä Octopussyn ja Rakastettuni. Komediaa parhaasta päästä. Pitäisi väijyä ainakin Kuoleman katse uudestaan pitkästä aikaa, vähintään koska Christopher Walken.

Roger Moore on mielestäni eräänlainen kaappihomo-bond. Yläluokkainen upseeri, joka ei ole koskaan voinut toteuttaa oikeaa seksuaalisuuttaan ja kanavoi turhautuneisuutensa kaatamalla niljakkaasti naisia. Siksi hän on myös aina tullut parhaiten toimeen Miss Moneypennyn kanssa – molemmat TIETÄVÄT mistä kenkä puristaa ja keskustelisivatkin mieluiten verhoista, shoppailusta ja miehistä tms keskenään. Mooren esittämän hahmon tragedian kruunaa omalla tavallaan elokuva ffolkes-kaappaus pohjanmerellä. Siinä Mooren Bondista on sukeutunut saarelleen eristäytynyt katkeroitunut vanhapiika joka vihaa naisia, hukuttaa tuskansa viskiin ja suuntaa läheisyyden- ja hellyydenkaipuunsa rakkaisiin kissoihinsa. Sekä kouluttaa huippukommandomiehiä salaisiin tehtäviin. Vetääpä itsekin kirkkaanpunaisen märkäpuvun yllensä, vielä kerran, ja lähtee tositoimiin.

Telkkarista tuli viime lauantaina muuten Layer Cak. Leffa, jonka perusteella Craig ilmeisesti valittiin Bondin hommiin. Kohtuu ok filmi. Sitä vaivasi vain sama ongelma kuin Guy Ritchien leffoja (tai sitä samaa leffaa, jonka Ritchie on tehnyt monta kertaa eri nimillä ja juonikehyksillä…), eli liian monipolvinen juoni- ja henkilökuvio joka tahtoo sotkeutua omaan nokkeluuteensa ja fiksuuteensa.

In modern English a casino is a facility that houses and accommodates certain types of gambling activities. Casinos are most commonly built near or combined with hotels, restaurants, retail shopping, cruise ships and other tourist attractions. Some casinos are known for hosting live entertainment events, such as stand-up comedy, concerts, and sporting events. Use in the past, and modern use in other countries, does not necessarily involve gambling.