Omerta tarkoittaa vaikenemisen lakia
Ymmärrän hyvin, että elokuvaa tehtäessä tarvitaan työrauha. Silti on ironista, että elokuvan nimi sattuu olemaan Omerta, kun sen tuotannon ajautuminen aivan poikkeukselliseen jamaan on asia, josta virallisesti ei kerrota muuta kuin ohjaajanvaihdos, mutta josta lehdet saavat isoja otsikoita ja josta koko Suomen elokuva-ala kuiskii hämmennyksen vallassa.
Omerta on lajissaan Suomen historian mittavimpia hankkeita: lähdettiin tekemään kerralla kahta suurelokuvaa ja kuusiosaista tv-sarjaa. Pohjana on Ilkka Remeksen menestysromaani, jossa serbiterroristit hyökkäävät itsenäisyyspäivän juhliin presidentinlinnaan. Myös kansainväliseen levitykseen tähdänneen hankkeen kokonaisbudjetti on jonkin verran alle kymmenen miljoonaa euroa.
Kuvaukset alkoivat lokakuun alussa.
Omertan primus motor, ohjaaja-tuottaja Antti J. Jokinen astui yllättäen sivuun muutamaa viikkoa myöhemmin. Asiasta kertoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.
Helsingin Sanomien jutussa työryhmän jäsenet kertovat, että ”Antti J. Jokisen työkyky heikentyi ennen sairauslomaa ja hänen johtamissaan kuvauksissa oli joitakin vaaratilanteita. Niiden vuoksi kuvaus keskeytettiin kyseisinä päivinä”.
Tuuraajaksi tuli kaikessa hiljaisuudessa viimeistään marraskuun alkupuolella Aku Louhimies, joka on jatkanut pestissä.
On todella, todella harvinaista, että ohjaaja vaihtuu kesken kuvausten.
Kuvausaikataulujen muuttumisen vuoksi myös suurelokuvan useita näyttelijöitä joudutaan vaihtamaan. Viime viikolla kuvauksista otettiiin muutosten vuoksi poikkeuksellinen ja kallis tauko, tuotannollinen aikalisä.
Eihän tällaista tapahdu. Missä mennään?
Kuvaukset ovat stressaavia ja niiden aikana vastuu on etenkin ohjaajalla. Elokuvaohjaajan ja lennonjohtajan töiden paineista on esitetty vertauksia. Omertan, suomalaisittain todella kalliin toimintaelokuvan jokainen kuvauspäivä maksaa siis useita kymmeniä tuhansia euroja, jotkut yksittäiset päivät varmaankin sata tuhatta. Elokuvabudjeteissa on ikäviä yllätyksiä varten vain hitunen joustovaraa. Kun töissä on jopa sata ihmistä ja kalustokulut mittavia, välipäiviä ei noin vain pidetä, vaan duunia painetaan. Mikäli ohjaajan työkyvyn alenemisen aiheuttamien vaaratilanteiden vuoksi on jouduttu keskeyttämään päiviä, kuten Hesarin lähteet kertovat, puhutaan aikamoisista vaikeuksista.
Suomalaisen elokuvan lähihistoriassa tunnetaan toki kuvauksia, joiden aikana nimekäs ohjaaja on niin sanotun itseaiheutetun huonovointisuuden vuoksi pitänyt päivän pari taukoa ja esimerkiksi kuvaaja on suorittanut ohjaajan tehtävät. Tai eihän niitä ”tunneta”, koska niistä vain kuiskittiin ja keissit painettiin villaisella. Suomen elokuva-ala on ammattimaistunut viimeisen parinkymmenen vuoden ajan valtavasti, etenkin 2010-luvulla. Luulin, että tällainen sekoilu on lopetettu.
Tuotantoyhtiö Cinematic on kertonut vähäsanaisesti Jokisen sairastumisesta, mikä luonnollisesti herättää kysymyksiä, ei vain sitä kysymystä, eikö yhtiöllä ole varaa kriisiviestintäkonsulttiin.
Mikäli kirjoittaa verkkohakukoneeseen ”Antti Jokinen tissuttelee”, ei ehkä saa kysymyksiin vastauksia, mutta ainakin saa luettavakseen muutaman vuoden takaisen värikkään jutun.
”Ohjaajavuosien aikana Antti J. Jokisesta on liikkunut urbaaneja legendoja alalla. Miehen juomistottumuksia on kuvailtu useasti siten, että elokuvia kuvataan punaviinilasi kädessä”, ja niin edelleen. Jutussa Jokinen myöntää metodin, läpällä tai ei. (Vuosi tuon jutun julkaisun jälkeen Jokisen työt loppuivat kesken Bullets-sarjan tuotannon alkusuoralla. Ohjaaja vaihtui yllättäen.)
Cinematic-yhtiön pääomistajia ovat Jokinen ja Mikko Kodisoja. Kukin saa tehdä rahoillaan mitä haluaa, kunhan nyt ei hirveästi vaaratilanteita aiheuta. Julkista rahaa Omertassa on kuitenkin ainakin Suomen elokuvasäätiön 800 000 euron tuki, joka on myönnetty nimenomaan ykköselokuvaan, jonka erikseen laskettu budjettiosuus oli jo yksin 5,3 miljoonaa euroa.
Omerta-kokonaisuudesta ei ole kuvattu vielä puoliakaan. Nyt näyttää siltä, että Louhimies vie sen loppuun. Hänellä on Tuntemattoman sotilaan ja pitkän työuran perusteella tällaisen hankkeen läpiviemiseen Suomen laajinta kokemusta. Sattumoisin Louhimiehellä itselläänkin on ollut aie tehdä Remes-filmatisointi Jäätyvästä helvetistä.
Näyttäisi siltä, että tuotanto sinänsä saadaan nyt takaisin raiteille. Ajalta, jona Louhimies on jo Omertaa ohjannut, ei tuotannosta ole tullut julki kummallisuuksia. (Sellaiseksi ei voi laskea Ville Virtasen täysin perusteltua halua valita työtoverinsa ja -yhteisönsä.)
Näyttäisi myös siltä, että raiteille saamista varten käsikirjoitus ja tuotantosuunnitelma on jouduttu panemaan uusiksi.
Että ei tulekaan kahta elokuvaa, vaan yksi. Että lopullisen elokuvan laadusta ja menestyksestä riippumatta Omertan tekemisestä jo tuli elokuva-alalla todellinen legenda.