Oma elokuvateatteri Töölöön - kollektiivin unelma korttelikino Axasta

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Töölössä on myynnissä entinen elokuvateatteri Axa, jonka tiloissa on näytetty leffoja viimeksi 1980-luvulla. Myynti-ilmoitus herätti Arto Sivosen ja Joonas Pekkasen huomion. Sosiaalisessa mediassa syntyi ryhmä. Nyt Axaa ollaan ostamassa. Joukkorahoitushanke lähti todella komeasti käyntiin. 90 euron perustajajäsenyyksiä myytiin Axa-aktiivien mukaan ensimmäisen 22 tunnin aikana 124 henkilölle. Toki itsekin elokuvanystävänä harkitsin liittymistä. Mutta onko Axa utopiaa?

Yli kymppitonnin tulos vuorokaudessa on ällistyttävä.

Olen ällistynyt, että näin moni on näin isolla summalla mukana yhteisöllisessä hankkeessa. Se hämmästyttää, koska suunnitelmat ovat vielä niin avoimia – suoraan sanottuna sangen epämääräisiä.

”Axasta tulee kulttuurikeskus, jossa elokuvalla on osuus, mutta myös teatteria, musiikkia, komediaa, keskustelutilaisuuksia ja niin edelleen”, Axa-aktiivi ja yhdistyksen puheenjohtaja Pekkanen kertoo.

Reilu kymppitonni ei kuitenkaan ole vielä paljon: tilaa myyvä Siion-seurakunta pyytää siitä 995 000:a euroa.

”250 000 euroa yksittäisiltä, 250 000 yrityssponsseina ja -paketteina, 250 000 viideltä yksittäiseltä mesenaatilta, jotka haluavat nimensä historian kirjoihin, ja loput 250 000 julkisena tukena tai lainana”, Pekkanen laskee rahoitustavoitteita. Yritysmyynti alkaa ensi viikolla.

Yksittäisiä perustajajäseniä tarvitaan siis peräti 2778, jotta summa tulee täyteen.

”Muutama tuhat perustajajäsentä tarvitaan. Se on kunnianhimoinen, mutta innostava tavoite. Nyt on alle vuorokaudessa jo viisi prosenttia siitä saavutettu”, Pekkanen sanoo.

”Axa kiinnostaa laajaa ihmisjoukkoa. Olemme saaneet 90 euron maksuja ulkomailtakin. Ihmisiltä, jotka vain haluavat tukea hankettamme kuultuaan siitä sosiaalisessa mediassa.”

Axan on tarkoitus toimia yhteisönä.

Kuinka päätöksiä esimerkiksi ohjelmistosta sitten tehdään 2778 jäsenen yhdistyksessä?

”Kaikki jäsenet voivat osallistua toimikuntiin, joita ovat esimerkiksi sisältö, viestintä, rahoitus, sisustus ja niin edelleen. Toimikunnilla on paljon määräysvaltaa ja hallitus, jonka puheenjohtaja olen, on lähinnä byrokratian hoitamiseen. Viime kädessä jäsenet kuitenkin päättävät kaikesta. Vuosittain on jäsenkokous, mutta säännöissä on mahdollisuus myös sähköiseen osallistumiseen. Voimme siis järjestää aina tarpeen mukaan (sitovia) nettiäänestyksiä isoista päätöksistä.”

Axa on voittoa tavoittelematon yhdistys.

”Toki tehdään liiketoimintaa ja katteellista. Mutta voitot ohjataan toiminnan kehittämiseen ja jäsenalennuksiin”, Pekkanen kertoo.

Vaikka 90 euron sijoittajien määrä tuntuu suurelta, on Axa-innostuksen syy helppo löytää. Elokuvateatteri Axa kuulostaa unelmalta, jossa näkyville tulisi ”muutakin” elokuvaa kuin Finnkinon tarjonta, jota usein haukutaan (Suomen elokuvateatterialan noin 70 prosentin markkinaosuuden Finnkinoa siitä on melko turha syyttää; olen blogannut Finnkinosta ja elokuvalevityksen lainalaisuuksista).

Mutta elokuvateatteritiloja on jo nyt Helsingissä muillakin kuin Finnkinolla, ja paljon töölöläistä Axaa keskustammassa: kahden salin Kino Engelissä pyörii elokuvaohjelmistoa päivittäin, ja Andorra sekä Bio Rex ovat tilauskäytössä. Orionissa on elokuva-arkiston eli Kansallisen audiovisuaalisen arkiston näytöksiä, 18 klassikkojen ja erikoisuuksien näytöstä viikossa. Axan viereen pääsee raitiovaunulla, mutta esimerkiksi ravintolatarjonnan näkökulmasta se on niin keskellä ei-mitään kuin kantakaupungissa vain voi olla (tosin vieressä on kulttuurikeskus Korjaamo, joka on vähintäänkin kova kilpailija).

Helsingissä olisi tilaa elokuvateatterille, sanovat useimmat alan toimijat. (Aiempia bloggauksiani Helsingin elokuvateattereista tässä ja tässä.) Salimäärä on nyt suppea, kun monia teattereita suljettiin muutama vuosi sitten. Liiketoimintamallina 3-4 salin art house (ts. laatu) -elokuvaan erikoistunut teatteri keskustassa on se, josta puhutaan, mutta sen perustamiseen ei kenelläkään tunnu olevan rahaa – viimeisimpänä kai Finnkinolla, joka keskittyy voiton tekemiseen nyt ja heti.

Helsingistä myös puuttuu alueellinen elokuvakeskus tai julkisin varoin tuettu elokuvatalo. Sellaista kaavailtiin muutama vuosi sitten. Hanke tyssähti alkuunsa. Saleja siis kaivataan. Muun muassa siksi pääkaupungin elokuvafestivaalien yhdistyksestä Cinemajasta on luvattu ainakin neuvoja Axan pyörittämiseen. Cinemaja ei voi luvata enempää, koska se ei itse järjestä festivaaleja.

Yhden salin malli (mikä on paitsi henkilöstökustannusten, myös yleisövetovoiman kannalta hankalaa) ja sijainti Töölössä ovat todella suuria, mutta tuskin aivan ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Oma kiinnostukseni liittyä jäseneksi tyssähtää siihen, että Axasta ei tulisi elokuvateatteri, vaan epämääräisesti ”kulttuurikeskus”. On vaikea sanoa, mitä 90 euroaan maksaneet ovat ajatelleet ostavansa, kun Pekkanenkin käyttää termiä ”korttelikino”. Elokuvia olisi ”useina iltoina viikossa”, mutta mitä, sitä ei ole mietitty – koska kaikki päätetään yhdessä.

”Ohjelmistologiikkaan voivat kaikki ottaa vielä kantaa, ei ole päätöksiä vielä”, Pekkanen summaa.

”[Art house-elokuvien johtava levitysyhtiö] Cinema Mondo sanoi eilen, että ei ole estettä näyttää ensi-iltoja heidän maahantuomistaan leffoista. Mutta vanhoja klassikoitakin on kyselty.”

On vaikea kuvitella, että muillakaan levittäjillä olisi mitään sitä vastaan, että elokuvia näytettäisiin Axassa. Digiprojektori on hankintalistalla, ja digikopion lataaminen sen kovalevylle ei sinänsä maksa levittäjälle mitään – teatteri siitä maksaa.

Miljoona euroa pelkästä kiinteistöstä, päälle remonttikulut ja kalusto. Huh. Toivon toki, että Axa vielä kerran aukeaa, kulttuurikeskuksena tai elokuvateatterina. Jos liittyminen kiinnostaa, Axa löytyy Facebookista ja Tumblerista.

Minusta tuntuu, että projektin suurin syy on se, että kiinteistövälittäjä kirjoitti myynti-ilmoituksen otsikkoon ”elokuvateatteri”. Siinä on jotain maagista. Mahtavaa, että elokuva lumoaa.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen