Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Olli Immonen vastaa kulttuurin tukemisen kysymyksiin, osa 3: elokuvatuotantojen kansainvälisyyskehitys on pysäytettävä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 22.4.2013 04:31

Perussuomalaisten Olli Immosen mukaan kansainvälisyys on suomalaisen kulttuurin säilymisen kannalta painajainen. Hän vaatii suomalaiselta elokuvalta kansallisylpeyttä, muttei osaa nimetä ulkomaisia elokuvia, joissa sitä vaadittavassa määrin ilmenee.

Tämä on kolmas blogimerkintä, joka perustuu perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immosen kanssa käymääni sähköpostikeskusteluun elokuvapolitiikasta.

Edellisessä blogimerkinnässäni Immonen kertoo, että kelvollisia aihepiirejä löytyy vain historiasta.

Kansainvälisyys on kuitenkin yhtä paha juttu kuin nykyaika.

”Julkiset varat olisi kulttuuripolitiikan alalla syytä sijoittaa harkiten, koska kansainvälisyys nakertaa huolestuttavalla tavalla kulttuuriperimäämme”, Immonen kirjoittaa.

”Kansallista identiteettiä vahvistava elokuvataide ei tarkoita vain kansallista heroismia kuvaavia teoksia, vaan elokuvia, jotka vahvistavat suomalaisuuden henkeä, viestivät ihanteita sekä kuvaavat ainutlaatuista suomalaista sielunmaisemaa. Valitettavasti useissa uusissa kotimaisissa elokuvissa pyritään apinoimaan globaalin massapopulaarikulttuurin määrittelemiä teemoja.”

Mitä tämmöiset elokuvat ovat? Immonen ei vastannut kysymykseeni.

Suomalainen elokuva on tänä päivänä kansainvälisempää kuin koskaan. Yhä useampi elokuva on jollain osuudella yhteistuotanto – yleensä kyse on jälkituotannon osa-alueen teettämisestä toisessa Euroopan maassa. Välillä kuvataan ulkomailla. Aki Kaurismäki kuvasi Le Havren Ranskassa ja ranskaksi.

Iron Sky tehtiin Saksassa ja Australiassa muun muassa siksi, ettei Suomessa ei ole useimmista länsimaista poiketen alueellisia tukirahastoja ja verohelpotuksia, jotka houkuttelevat tuotantoja maahan. Elokuva oli myös ennen kaikkea globaali tuotanto – suunnattu tieteiselokuvien ystäville kaikkialla maailmassa.

Kumpikin elokuva on menestynyt erinomaisesti ja tuottanut rahaa ennen kaikkea Suomen ulkopuolella. Kaurismäen suomalaisuus on äärimmäisen keskeinen osa hänen julkisuuskuvaansa – ainutlaatuista suomalaista sielunmaisemaa jos mikä! – ja Iron Skyn keskeisten tekijöiden suomalaisuus on tuotu esiin.

Le Havre ja Iron sky eivät edusta suomalaista kulttuuria näyttelijävalintojen, kuvauspaikkojen sekä käsikirjoitustensa perusteella. Tämänkaltaisten produktioiden olisikin hankittava rahoituksensa yksityisiltä markkinoilta. Näihin kahteen elokuvaan yhteensä sijoitetut 1,6 miljoonaa euroa Veikkauksen varoja olisi voitu käyttää suomalaisuutta käsittelevien elokuvien valmistamisen tukemiseen”, Immonen ilmoittaa.

(Iron Skyn budjetista Elokuvasäätiön tukea on kymmenisen prosenttia, ja Le Havren budjetista noin 20 prosenttia.)

”Julkisin varoin rahoitetun elokuvatuotannon tarkoituksena tulisi olla kansallisen yhteenkuuluvuuden kokemusten mahdollistaminen ja kansansivistyksellisten näkökohtien korostaminen. Mikäli nämä elokuvat menestyisivät myös rajojemme ulkopuolella, olisi se ainoastaan positiivinen asia.

Immonen on kuitenkin valmis hyväksymään sellaiset suomalaiset elokuvat, jotka on tehty väärin motiivein, mutta ilman julkista tukea.

”Yksityissektorirahoitteisten elokuvien soisi menestyvän myös kansainvälisesti.”

Kysyin Immoselta, mitä esimerkkejä hänellä on antaa sellaisista ulkomaalaisista elokuvista, jotka täyttävät perussuomalaisten raamit. Siis mistä tahansa elokuvista, jotka tukevat omassa valmistusmaassaan kansallisen yhteenkuuluvisuuden kokemusta ja sivistävät kansaa.

Immosen vastaus on yhden virkkeen pituinen.

”Vaikka olen elokuvien suurkuluttaja, en osaa ottaa kantaa ulkomaisiin elokuviin, jotka korostavat kansallisylpeyttä.”

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Jännintä tässä Immosen jauhamisessa on varmaankin se, että postmodernin taiteen vastustaminen oli alunperin persujen puolueohjelmaan kirjattu vedätys, ja tämä Suomen kansaa ja perussuomalaisten äänestäjiä halveksiva huijaus on tunnustettu ihan puolueen puheenjohtajan toimesta.
http://www.hs.fi/politiikka/Soini+Postmodernin+taiteen+paheksunta+oli+vaalikikka/a1305551245408

Niin että mitä se Olli Immonen vielä ristiretkeilee yksinään? Vai onko tämä sisukas oululaisnuorukainen puolueensa sisällä kiusattu kaveri, jonka selän takana naureskellaan, eikä kerrota kaikkea mitä puolueessa oikeasti tehdään.

Hyviä ulkomaalaisia esimerkkejähän löytyy perussuomalaisille vaikka millä mitalla.Ehkä Herra Immonen kokee läheisiksi esimerkiksi Leni Riefenstahlin kansallismieliset dokumentit 30-luvun saksasta.Tai sitten työläisten arjen nostatettua kuvausta neuvosto-elokuvissa aitoon sosialistisen realismin tyyliin. Molemmissa esimerkeissähän taide ja estetiikka oli yleisesti valjastettu ”korkeampien arvojen” käyttöön. Jotenkin kun saisi vielä yhdistettyä rillumarei-kulttuurin tähän (ainoaa oikeaa huumoria) -> Pekka Puupää ja Tahdon Riemuvoitto?

Nykyelokuvista Olli Immonen saattaisi avata rahahanoja ehkä jollekin ”Suomen” Tom Clancy-kirjafilmatisoinnille. Noissa realistisissa, tyylikkäissä JA kansallismielisissä leffoissahan pahat on oikeasti pahoja ja hyvät oikeasti valkoihoisia oululaisia securitaksen vartijoita.

Lopussa (ja alussa ja keskellä) Suomen liput liehuvat tuulessa, valtakunta on pelastettu ja me kantasuomalaiset kävelemme elokuvateattereista -ensilumen ehkä sataessa – vaimon kanssa ja täydellisessä Katharsis-kokemuksessa omaan rivarinpätkäämme siittämään kansakunnastamme ylevöitettynä lisää pellavapäisiä taaperoita.

Ns.oikeaan, ei kaupalliseen taiteeseen uskovien pitäisi nostaa iso älämölöö-kansanliike tätä Immosta vastaan ja syyttää häntä kaikista iljettävimmillä sanoilla. Kun pyritään yhteisin varoin maailmalle,niin kyllä siinä pitää olla henkenä suomalaisuus kaikin maustein toivoin, että se auttaa maatamme ja sen kansaa yleisesti ja erityisesti myös muita kansantaitelijoita tuomaan esille menestyksekkäästi ja rahaa tuovasti omaa erilaisuuttamme.Tällainen kansallinen voitto – ajatteluhan on demareille ja lefterille kuin myös grööneille kirosana. Kaikki raha on annettava ulkomaille ilmaiseksi yhteisestä pussista.

Pitäisiköhän tautiluokitukseen lisätä Immonen-obsessio?

Taidetta voi tehdä ilmaiseksi tai hengenpitimiksi tai jopa ylellisen elämän hankkimiseksi. Romanttinen käsitys ”taidetta taiteen vuoksi” puurtajasta ei enää toimi.

Useilla taiteilijoilla on monen toimittajan tapaan yhtenä tavoitteena mukavan ”porvarillisen” (anteeksi 68-luku) saavuttaminen. Sitä ei saa kuitenkaan ääneen sanoa edelleenkään, koska sen ilmaiseminen heikentäisi sitä mystistä auraa, joka mieluusti liitetään taiteen tekemiseen, ja jonka on määrä toimia taiteilijoiden työn keinotekoisena lisäarvona (kuuleeko Marx?).