Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Olli Immonen vastaa kulttuurin tukemisen kysymyksiin, osa 2: vain historiallinen elokuva ansaitsee tukia

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 20.4.2013 10:01

Suomalaista elokuvaa tuetaan Veikkauksen varoin, koska sen katsotaan edistävän suomalaista kulttuuria. Tuet ylläpitävät teollisuutta, joka tuottaa veroina enemmän kuin kuluttaa julkista rahaa. Perussuomalainen näkökulma elokuvaan on kuitenkin nationalistinen. ”Julkinen kulttuurirahoitus tulisi suunnata ensisijaisesti suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen kansainvälisyyden tyrskeissä. Valtion taiteilija-apurahojen myöntäminen niin kutsutuille postmodernisteille on täten syytä lopettaa”, kansanedustaja Olli Immonen kirjoitti kolumnissaan.

Tämä on toinen blogimerkintä, joka perustuu elokuvapoliittiseen sähköpostikeskusteluuni Immosen kanssa. Edellinen tässä: Olli Immonen ja elokuva, osa 1.

Mitkä elokuvat edustavat postmodernismia ja millainen elokuva murentaa kansallisylpeyttämme?

”Yleisesti Perussuomalaiset kokevat postmodernismin eduskuntavaaliohjelmamme sekä eduskuntaryhmämme jäsenten tekemien valtiopäivätoimien perusteella yhteiskunnallis-filosofisena aatesuuntana, joka kieltää pysyvien ihanteiden ja totuuksien olemassaolon sekä pyrkii näin yhteisöllisen arvoperustan murentamiseen. Tämä pätee myös postmodernistiseen taiteeseen, jota sävyttää keskenään ristiriitaisten tekniikoiden hyväksikäyttö sekä muun muassa vähemmistöetnisyyden sekä feminismin painottaminen.”

Pysyvien ihanteiden ja totuuksien julistaminen on siis Immosen mukaan taiteen tehtävä.

Ristiriitaisia tekniikoita, no niitä nyt ei kestä erkkikään. Mutta esimerkki karmeasta, julkisin varoin tuetusta postmodernismista olisi kiva saada. Emme sitä saa:

”En ota yksittäisiin teoksiin kantaa niissä ilmentyvien postmodernististen piirteiden näkökulmasta. Monesti kuitenkin erityisesti halvemman tuotannon muka-kantaaottavissa taide-elokuvissa on huomattavissa postmodernistisia tyyli- ja kerrontakeinoja. Tällöin elokuvan tekijä on pyrkinyt erimuotoisella mauttomuudella sekä epätoivottavien elämäntapojen ylitsevuotavalla ymmärtämisellä järkyttämään ihmisiä. Subjektiivisten epämiellyttävien tunnetilojen aikaansaaminen teoksen katsojille onkin keskeisenä motiivina monilla postmodernisteilla.”

(Kahdesta viimeisestä virkkeestä olen täsmälleen samaa mieltä ja rakastan taiteen tuottamia järkytyskokemuksia.)

Andrei Tarkovskin mukaan taide syntyy siitä, että maailmassa on epäkohta. Perussuomalaisen näkemyksen mukaan taiteen pitää peittää epäkohdat. Pahinta on ”nykytaide”.

”Nykytaiteen tuotanto olisi syytä saattaa yksityishenkilöiden ja markkinoiden vastuulle. Valtiovallan ei pitäisi tukirahoin antaa tekohengitystä sellaiselle kulttuuritarjonnalle, jolla ei ole kansan hyväksyntää eikä kysyntää”, Immonen summaa.

Entä mitä Immonen tarkoittaa kirjoittaessaan, että tuki pitäisi kohdentaa ainoastaan elokuville, jotka vahvistavat suomalaista identiteettiä ja yhteisöllisyyttä?

”Perussuomalaisten kulttuuripolitiikka pyrkii vahvistamaan suomalaista identiteettiä, jotta kansallinen elämänmuotomme saisi sen tarvitsemaa henkistä rakennusainesta. Emme ole puolueena eritelleet eri taiteen lajeihin kohdistuvia politiikkatoimenpide-ehdotuksia, vaan käsittelemme kulttuuripolitiikkaa kokonaisuutena. Elokuvataiteen julkiseen tukemiseen päteekin näin puolueemme linjaus kansallisen hengen korottamisesta postmodernin nykytaiteen tukemisen sijasta.”

Ratkaisu on historiassa.

”Kansallista identiteettiä vahvistavia elokuvia ovat muun muassa Suomen jatkosodan sankaritaistelua valtiollisesta olemassaolosta kuvaavat Rukajärven tie ja Tali-Ihantala. Myös suomalaisen kulttuurillisen sielunmaiseman kuvaaminen elokuvataiteen keinoin voidaan katsoa vahvistavan maamme kansallista eheyttä. Tällöin voidaan nostaa esille esimerkiksi Sibeliusta ja Aleksis Kiveä käsittelevät elokuvat. Härmä ja Rööperi kuvaavat puolestaan hyvin oman aikakautensa paikalliskulttuuria”, Immonen vastaa.

Kaikki hänen esimerkkielokuvansa sijoittuvat menneille vuosikymmenille, tuorein – Rööperi – pääasiassa 1960- ja 1970-luvuille.

Tiedustelin, onko mahdotonta tehdä sellaista perussuomalaista elokuvaa, joka käsittelisi tätä päivää.

Haaste on ilmeisen pirullinen, koska tässä vaiheessa Immonen siirtää vastausvastuun elokuvantekijöille.

”Mikään ei poissulje sitä, että edellä mainitsemiini kriteereihin perustuvaa kansallista identiteettiä vahvistaa elokuvataidetta olisi mahdollista tehdä myös siten, että teosten tapahtumat sijoittuisivat nykyaikaan. Heitänkin tässä pallon ohjaajille, käsikirjoittajille ja rahoittajille, että onko heillä rohkeutta irtautua kansainvälisyys- ja monikulttuurisuustrendistä sekä tuoda suomalaiskansallisuutta enemmän esille elokuvissaan.”

Kolmas osa Olli Immosen kulttuuripoliittisia näkemyksiä maanantaina.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Mukava, että vastakkainasettelun aika on todellakin ohi, ja esimerkiksi kotomaamme nationalistit kykenevät näkemään hyviä puolia Stalinin ajan Mosfilmin ohjelmapolitiikasta! ;D

”kulttuuritarjonnalle, jolla ei ole kansan hyväksyntää eikä kysyntää”

Mitähän tuo mahtaa tarkoittaa? Miten selviää tämä kansan hyväksyntä? Persutko sen määrittää? Jos se on äärikapitalistinen ”niitä ei käy kukaan katsomassa”, niin miksi nitä tali-ihantalaleffojakaan pitää tukea, kun nekään eivät tule toimeen omillaan.

Suomalainen elokuva, oli suosittu tai ei, jää tekemättä ilman julkista tukea. Elokuvan tekeminen rahoitetaan kolmikantaisesti televisiokanavan ennakko-ostolla, levittäjän ennakkomaksuilla (teatterilevitys/tallennelevitys/verkkolevitys) sekä elokuvasäätiön tuella. Säätiön osuus on suurin.

Jos Suomessa haluttaisiin ohjata poliittisesti, millaisia elokuvia meillä – ja meille – tehdään, voisi periaatteessa säätiön pistämisellä poliittiseen ohjaukseen vaikuttaa ainakin siihen, millaisia elokuvia meillä _ei_ tehdä.

Tosiasiassahan julkisesta ja yksityisestä rahasta muodostuva elokuvarahoituksen kolmijalka ”valikoi” yhdessä, millaisia elokuvia valkokankaille päätyy. Sitä on aika vaikea poliittisesti kontrolloida, vaikka halua olisi. Elokuvien tekemisen voi kuitenkin tehokkaasti estää lopettamalla julkisen tuen tai supistaa sitä niin, että elokuvien tekeminen vaikeutuu merkittävästi.

Jos joku bisnes ei pysy pystyssä muuten kuin jatkuvalla valtion (=vero) tuella, niin…. kuolkoon luonnollisen, arvokkaan kuoleman. Miksi ihmeessä kansalaiset olisivat velvoitettuja sitä pönkittämään hamaan maailman tappiiin saakka?

Vastaus ylläolevaan kysymykseen annetaan tämän blogimerkinnän alussa, jos 1Suomalainen olisi vaivautunut sitä lukemaan. Laitetaas uudestaan:

”Suomalaista elokuvaa tuetaan Veikkauksen varoin, koska sen katsotaan edistävän suomalaista kulttuuria. Tuet ylläpitävät teollisuutta, joka tuottaa veroina enemmän kuin kuluttaa julkista rahaa.”

Lisäksi monessa yhteydessä on jo tuotu esiin se fakta, että suomalaiset elokuvat rahoitetaan veikkausvaroista. Veronmaksajat eivät tätä tue vaan ässäarpojen ostajat, eli kotimaisen elokuvan rahoitus on puhtaasti vapaaehtoista, ei velvoitettua.

Faktojen tarkistus kannattaa aina.

Kotimaista elokuvaa on katsottu tänäkin vuonna tolkuttoman paljon. Tämä ylläpitää suomalaista elokuvateatteribisnestä ympäri valtakunnan, sillä lukuisat pikkupaikkakuntien teatteriyrittäjät saavat elantonsa kotimaisista hiteistä. Ja maksava yleisö todellakin haluaa nähdä hyvin tehtyjä suomalaisia leffoja. Laatu maksaa eikä yksityistä rahaa tule koskaan niin paljon, että sillä saataisiin harrastelijamaista kökkötuotantoa parempaa tavaraa.

TuomasH:n väite etteikö Härmän leffaBISNESTÄ rahoitettaisi verovaroin on epätosi.

Se, että rahoituksen nimike saattaa olla ”veikkausvarat” ei asiaa miksikään muuta.

Härmässä on – vielä toistaiseksi – valtiollinen veikkaus/lottomonopoli.

Veikkaus OY:n tuotto onkin vain verojenkeräämistä – mutkan kautta.

Faktojen tarkistus kannataa aina!

TuomasH:n väite etteikö Härmän leffaBISNESTÄ rahoitettaisi verovaroin on epätosi.

Se, että rahoituksen nimike saattaa olla ”veikkausvarat” ei asiaa miksikään muuta.

Härmässä on – vielä toistaiseksi – valtiollinen veikkaus/lottomonopoli.

Veikkaus OY:n tuotto onkin vain verojenkeräämistä – mutkan kautta.

Faktojen tarkistus kannattaa aina!

Mielestäni keskustelu kulttuurista perussuomalaisten kanssa on täysin ajanhukkaa. Mitä joku oululainen entinen vartija ymmärtää kulttuurista?
Perussuomalaisten vaaliohjelman kulttuuriosiossa tulisi keskittyä Edelfeltiin, Järnefeltiin, Gallen-Kallelaan ja Sibeliukseen.

Ihan hyvää keskustelua mielestäni, ymmärrän joskus kaikkia osapuolia, koska kaikilla on asiaa.

Kulttuuria voidaan tukea tosin vain niillä rahoilla, jotka jäävät yli yhteiskunnan perustoimintojen turvaamisen jälkeen. Kulttuurihan ei voi olla samanarvoisessa asemassa esim. terveydenhuollon kanssa, tämän kaikki tietävät. Jos valtio tukee kulttuuritointa, tulee sillä olla myös sananvaltaa alan harjoittamiseen. Valikoiva tuki rahanjakajasta riippuen on sikäli normaalimeininkiä. Nykyinen kulttuuriministeri esim. haluaa estää PS:n rahoitusta, koska NE ovat seuraavissa vaaleissa uhka.

Valtion varat ovat rajallisia, joten niitä tulee kohdistaa hyvin harkiten. Mikään ei estä taiteenharjoittamista, mutta ehkä sitä tulisi tehdä enemmän yksityisillä, eikä niinkään valtion varoilla. Olemme epäterveesti kasvaneet tilanteeseen, jossa 1980-2000 -luvuilla rahaa on annettu huolettomasti kulttuuriprojekteihin. Suomella ehkä lopulta ei olekaan varaa tuollaiseen…!

Kulttuurisektori vain on paisunut liikaa.

Ilmarisen tuplakommentti oli kyllä tyhmintä mitä olen ikinä lukenut. Ei Veikkauksesta saatava rahoitus ole alkuunkaan sama asia kuin verotus, sillä veroja joutuvat maksamaan kaikki, mutta Veikkauksen pelien pelaaminen on vapaaehtoista.

Suomen historiaa kuvaavissa elokuvissa ei ole sinänsä mitään väärää, mutta Olli Immoselle ei kuitenkaan taida käydä ihan mikä tahansa historia: ”Kansallista identiteettiä vahvistavia elokuvia ovat muun muassa Suomen jatkosodan sankaritaistelua valtiollisesta olemassaolosta kuvaavat Rukajärven tie ja Tali-Ihantala.”

Jos elokuvan aiheena olisi vaikkapa iloinen aseveljeys Natsi-Saksan kanssa, miehitetyn Karjalan punavankileirit tai Lappeenrannan salaiset kenttäoikeudenkäynnit ja teloitukset, sekä muut historiallisesti mielenkiintoiset, mutta täysin vaietut kansalliset kipupisteet, joista ei sankaritarinoita saa.

”aseveljeys Natsi-Saksan kanssa, miehitetyn Karjalan punavankileirit tai Lappeenrannan salaiset kenttäoikeudenkäynnit ja teloitukset, sekä muut historiallisesti mielenkiintoiset, mutta täysin vaietut kansalliset kipupisteet, joista ei sankaritarinoita saa”

Aseveljeys oli olosuhteiden sanelema pakko kun muitakaan ei ollut.
Mitähän punavankeja Itä- Karjalassa oli? Moni kauhujuttu osoittauti vain kommunistien sodan jälkeiseksipropagandaksi.

Lappeenrannan salaiset oikeudenkäynnit ja teloitukset on jo niiden keksijöidenkin suulla todettu aivan huuhaaksi.

Tuolle TuomasH:lle voi suositella perehtymistä talousasioiden PERUSTEISIIN.

Aloittaa voi vaikkapa käsitteellä ”Veronluonteiset maksut”.

Esimerkkinä juuri valtiollinen peliyhtiömonopoli.

Tai vaikkapa YLE.

Ennen kerättiin TV -lupamaksuja, sitten siirrettiin reilusti vaan suoran verotuksen piiriin.

TV -lupatarkastajat pommittivat minuakin vuosikymmeniä – turhaan.

Vaikeaa käsittää, TuomasH:?

Ai niin, mutta heppuhan onkin sen tasoinen, että alkaa heti tarinoimaan punavankileireistä, aseveljeydestä Saksan kanssa jne. jne….

Toivotonta.

Tero:
”On olemassa mielipide- ja mielikuvakysymyksiä. Ja sitten on faktoja: http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4-Karjalan_keskitys leirit”

Ja sitten on niitä, jotka uskovat kaikki mitä propagandistit syöttävät.
Esimerkiksi tuo linkin takana oleva juttu on tunnettu sodan jälkeen tehty lavastus. Katsohan leirin lasten pyöreitä poskia. Paremmat eväät leirillä kuin koti Suomessa nälkävuonna 1942. Lisäksi eturivin nainenkin on haastateltu. Hän myönsi että heidät koottiin sodan jälkeen kuvien ottamista varten.. Että sellaisia faktoja.

”Vaikea käsittää, TuomasH:?”

No se on ainakin vaikea käsittää, että tässä puhutaan elokuvien rahoittamisesta Veikkauksen varoista ja sinä alat yllättäen höpöttämään Ylestä ja lupamaksuista. Tai sitten yrität hämätä ja siirtää keskustelun painopistettä, kun huomasit argumenttiesi loppuneen kesken. Sori vaan, ei tule onnistumaan. Pysytään asiassa.

”Ai niin, mutta heppuhan on sen tasoinen, että alkaa tarinoimaan jne.”

Sinun ja Tapanaisen välttelevä ja vähättelevä kieltämysreaktio on osoitus siitä, että maamme historiassa on todellakin ikäviä asioita, jotka halutaan vaieta kuoliaaksi. Joskus maailman epämukava todellisuus voi aiheuttaa ahdistusta, mutta taide ja fiktio ovat loistavia keinoja käsitellä näitä asioita. Siksi Suomen historiaan perustuvien elokuvien aihepiiriä on syytä laajentaa suurmiespatsastelujen tuolle puolen.

@ Tapanainen: Esimerkiksi Antti Laineen tutkimukset eivät ole propagandistisia vaan pätevää historiantutkimusta. Kyse oli siitä, oliko leirejä? Oli. Sodanjälkeiset feikkikuvat eivät sitä muuta.

Elokuva on kansainvälisten ajattelijoiden käsissä, mitkä tyrkyttävät ajatuksiaan maailmalle ison rahan turvin ainoina oikeina- Tämmöinen peruskansan juntti Immonen vieläpä pohjoisesta sanoo asiat suoraan ja oikein. Kun yhteistä rahaa pannaan sekaan, sen on tuotettava ja niin, että yhteiskunta saa omansa pois ja taitelija ponnistaa siitä eteenpäin omilla jaloillaan veroja maksaen. Tällaisen hiivan antaminen on ihan jees. Se ei sovi vain kansainvälisyyteen uskoville. Heidän mielestään fennougristinen on jotakin huonoa. Rahamme kyllä kelpaavat senegalisteille.

Elokuva on kansainvälisten ajattelijoiden käsissä, mitkä tyrkyttävät ajatuksiaan maailmalle ison rahan turvin ainoina oikeina- Tämmöinen peruskansan juntti Immonen vieläpä pohjoisesta sanoo asiat suoraan ja oikein. Kun yhteistä rahaa pannaan sekaan, sen on tuotettava ja niin, että yhteiskunta saa omansa pois ja taitelija ponnistaa siitä eteenpäin omilla jaloillaan veroja maksaen. Tällaisen hiivan antaminen on ihan jees. Se ei sovi vain kansainvälisyyteen uskoville. Heidän mielestään fennougristinen on jotakin huonoa. Rahamme kyllä kelpaavat senegalisteille.

Näitä luetaan juuri nyt