Oliko Oscar-gaala sadan miljoonan rökäletappio Netflixille? Ehkä päinvastoin
Netflixin seitsemällä elokuvalla – The Irishmanilla, Marriage Storylla, The Two Popesilla ja muilla – oli yhteensä 24 Oscar-ehdokkuutta. Se oli enemmän kuin minkään muun yhden studion tuotannolla – yksi enemmän kuin vuoden teatterilevityselokuvien aivan ylivertaisella markkinajohtajalla Disneyllä.
Kävi melkein kuten Golden Globeseissa, jossa ehdokkuuksia oli 17.
Noista kolmesta isosta elokuvasta vain Marriage Story nappasi Oscarin. Sen sai naissivuosan Laura Dernille. Golden Globeseissa Netflixin elokuvien ainoan tunnustuksen sai Dern.
Alalla uskotaan, että striimauspalvelu Netflix käytti Oscar-kampanjoihin taas suhteessa ja absoluuttisesti enemmän rahaa kuin muut toimijat, kerrottiin Wall Street Journalin jutussa. Jopa sata miljoonaa dollaria kampanjoihin, joilla lobataan, esittäydytään, luodaan.. pelkkiä ehdokkuuksia!
Oliko Oscar-ilta siis murskatappio Netflixille?
Ei.
Netflixin strategiat ovat erilaisia kuin muilla Hollywood-studioilla, paristakin syystä. Selitys on sen liiketoimintamalli, joka perustuu kuukausitilauksin, ei lipunmyyntiin tai elokuvien oikeuksien myyntiin vaikkapa televisioon tai lentoyhtiöille.
Netflixille tärkeintä on näkyvyys. Sen pitää olla esillä ja läsnä. Oscar-voitot olisivat olleet mahtava juttu ja tunnustuksella on valtava prestiisiarvo, mutta ehdokkuudet ja jatkuvasti mainituksi tuleminen – niin sen elokuvien esilläolo kuin brändin läsnäolo – on Netflixille aivan yhtä tärkeää ja lähes yhtä hyödyllistä.
Ne elokuvat, joista puhutaan, kun ovat palvelussa katsottavissa nyt, huomenna ja viiden vuoden kuluttuakin.
”The novel economics of subscription streaming means Netflix can justify spending more on awards and consider it part of the overall marketing effort for a movie that will live on its service indefinitely. For a traditional movie studio, awards campaigning is usually an extra cost, on top of advertising for a movie’s theatrical run, which is often over by the time awards season rolls around”, Wall Street Journalin R.T. Watson ja Joe Flint kirjoittavat.
Oscar-voitot houkuttelisivat vielä enemmän tilaajia, toki, mutta debatti sinänsä on jo erittäin merkittävä asia.
Oscar-kampanjat ovat siis jatkuvaa markkinointikampanjaa myös Netflixille itselleen, ei ainoastaan yksittäisille elokuville. Ei kuluttaja välitä muiden studioiden nimistä – miksi sillä olisi hänelle väliä, levittääkö leffan Sony, Fox Searchlight tai vaikkapa pieni Neon, jolle Parasiten Oscar-voitto oli nyt sulka hattuun, mutta tuskin tunnettuuskysymys. Mutta Netflix on tuote itsessään.
Wall Street Journalin jutussa mainitaan toki myös, että rajansa kaikella. Roman Oscar-kampanjointiin käytettiin enemmän rahaa (arviolta 25 miljoonaa taalaa) kuin itse elokuvaan (15 miljoonaa). Silti parhaan elokuvan patsasta ei tullut. Kuinka monta kertaa tällainen temppu on varaa toistaa? The Irishmaninkin rahoitti Netflix juuri siksi, että kenelläkään muulla ei ollut varaa, tai toisin sanoen, hanke ei ollut hintansa vuoksi kenenkään liiketoimintamallille järkevä.
Mutta mitä tästä ajattelevat ne kärkisarjan elokuvantekijät, jotka ovat mahdollisia yhteistyökumppaneita Netflixille?
Se, että ehdokkuuksia kertyi taas noin paljon, kertoo Netflixin tehneen juuri mitä se lupasi: se kampanjoi isosti ja parhain mahdollisin resurssein. Se tekee, minkä voi. Toiminnassa ei ole sinänsä vikaa, The Irishman ei ollut Oscar-äänestäjien mielestä kyllin relevantti, Scarlett Johanssonin rooli Marriage Storyssa nyt vain jäi Renee Zellwegerin houkuttelevamman Judy Garland -elämäkertaroolin jälkeen, ja niin edelleen. Aika pitkälti kyse on huonosta onnesta tai toisin sanoen siitä, että viidestä ehdokkaasta vain yksi voi voittaa.
Elokuvantekijöille kaikista tärkeintä on totta kai se, että he ovat ylipäänsä päässeet tekemään The Irishmanit ja Marriage Storyt – sekä esimerkiksi Dolemite is My Namen, vaikka se jäi Oscar-ehdokkuuksitta – ja ne ovat kymmenien miljoonien katsottavissa. (Eikä liene lainkaan paha, että yhtä lailla kuin Netflix käyttää isot summat markkinointiin, sen palkkioissakin kerrotaan olevan preemio.)
Sitä paitsi Netflix-elokuva sai dokumenttielokuvan kategorian Oscarin. Sen voitti Amerikkalainen tehdas.
Ja: lopulta vaa’assa painaa aika paljon se, että yksi keskeisistä Oscar-puheenaiheista on, gaalan jälkeenkin, tavalla tai toisella, taas Netflix. Tämä ei ole ensimmäinen blogaus, jonka joudun päättämään toteamukseen, että tulipa jälleen kerran kirjoitettua Netflixistä, koska jonkun siihen liittyvän asian puiminen on tuntuu välttämättömältä.