Odotettu Stieg Larsson -filmatisointi loppusuoralla

Käväisin viime keskiviikkona Tukholmassa haastattelemassa Miehet jotka vihaavat naisia -kirjan filmatisoinnin ohjaajaa ja päänäyttelijöitä. Elokuva saa Ruotsin ensi-iltansa tammikuun lopussa. Suomeen se ehtii maaliskuussa.

Odotukset ovat kovat, sillä Stieg Larssonin Millennium-trilogian kolmea romaania on myyty Ruotsissa muutamassa vuodessa yhteensä 2,5 miljoonaa kappaletta. Luku on ällistyttävä, Suomessa kukaan ei ole kyennyt vastaavaan. Larsson on erittäin suosittu myös Ranskassa, jossa dekkareihin suhtaudutaan vakavasti.

Olen lukenut itse toistaiseksi vain tämän ensimmäisen romaanin. Sen jännittävyys yllätti. Ensimmäset satakunta sivua maistuivat vielä tavanomaiselta lukuromaanilta, mutta sitten Larssonin tarina tempaa rajusti mukaansa.

Larssonin kerronnassa on sellaista vimmaa, että jos elokuva on lähellekään yhtä vetävä, on se maailmanluokan trilleri.

Ohjaaja Niels Arden Oplev kertoi leikkauksen olevan enää vailla parin päivän työtä. Elokuvasta tulee tasan kaksi- ja puolituntinen – ei ihme, kun kirjassa on yli 600 sivua. Oplev ei ole tunnettu nimi, mutta muun muassa Tanskan tämän vuoden Oscar-tyrkky Worlds Apart on hänen ohjaamansa.

Lisbeth
Salander

Miespäähenkilöä, keski-ikäistä toimittaja Mikael Blomkvistia näyttelee Michael Nyqvist, joka muistetaan vaikkapa Äideistä parhain -elokuvan ruotsalaisperheen isänä. Kiehtovamman sankarin, erakkomaisen ja kauttaaltaan tatuoidun hakkeri Lisbeth Salanderin rooliin on valittu Noomi Rapace. Hänen elokuvistaan on Suomen valkokankaalla nähty aiemmin vain Capricciosa.

Larssonin kotisivuilla kirjojen fanit ovat keskustelussa melko yksimielisiä siitä, että näyttelijävalinnat ovat aivan takapuolesta. Nähtyäni reilut 20 minuuttia valmista elokuvaa ja tavattuani heidät olen eri mieltä.

Nyqvist on ehkä pari vuotta vanhempi kuin Blomkvist, eikä kenties saisi naisia kellistettyä ihan niin vaivattomasti kuin romaanihenkilö. Mutta Nyqvistin luontainen karisma on juuri samantyyppistä kuin Blomkvistillekin kuvittelin.

Rapace on yhdeksän senttiä Salanderia pitempi, eikä ehkä kävisi aivan 14-vuotiaasta, kuten Salanderia kirjassa luonnehditaan. Silti Rapace näytti elokuvapätkissä sellaiselta, millaiseksi Salander kirjan perusteella mielessäni hahmottui – käytöstavoista piittaamattomalta, mutta kiehtovalta kapinalliselta ja sivustakatsojalta.

Ja tosielämässä näyttelijä puhkui salandermaista itseluottamusta ja toisaalta vaikutti hieman ylienergiseltä ja arvaamattomalta. Rapace myös kertoi harrastaneensa itsepuolustuslajeja koko ikänsä.

Kaikki kolme Larsson-kirjaa on kuvattu peräkkäin, samoilla pääosanesittäjillä, vähän kuin Sormusten herra -trilogia aikanaan. Nyqvist kertoi, ettei ollut koskaan aiemmin urallaan työskennellyt saman projektin parissa yli vuotta, kuten nyt.

Seuraavat osat
televisiosarjaksi

Mutta elokuvantekijöillä on yksi iso ongelma. Vain ensimmäisestä kirjasta saadaan tehdään valkokangaselokuva Ruotsiin. Kakkos- ja kolmoskirja on myyty ensiesitysoikeudella Ruotsin televisiolle, ja ne tehdään televisiosarjoiksi. Sopimus tehtiin jo ennen kuin kirjoista tuli maailmanmenestyksiä.

Rapace kuitenkin vihjaisi, ettei asia ole aivan loppuunkäsitelty. Hänen mukaansa tuottajat ovat aikeissa tehdä kakkos- ja kolmoskirjojen materiaaleista elokuvat kansainväliseen levitykseen. Mutta vain ”ehkä”. Ilmeisesti sopimusteknisistä seikoista käydään edelleen kovaa kädenvääntöä.

Pitäisikö vielä mainita – jos joku ei vielä tiedä – tapaus Larssonin erikoispiirre, että trilogia julkaistiin postuumina, kirjailijan itsensä kuoltua sydänkohtaukseen pian kustannussopimuksen solmimisen jälkeen?