Odotan Rogue Onea enemmän kuin odotin Force Awakensia
Rogue One: A Star Wars Story tulee ensi-iltaan reilun kahden viikon kuluttua. Uusin traileri – sekosin jo laskuissa, kuinka mones – julkaistiin toissapäivänä (pahoittelut heikosta laadusta, hyvänlaatuiseen lienee jollain taholla vielä yksinoikeudet).
Odotan Rogue Onea paljon enemmän kuin ”odotin” vuosi sitten Force Awakensia.
Houkuttelevaa on se, että tarinan ei tarvitse olla kiinni suuressa saagassa, jossa kaaret ovat usean elokuvan pituisia. Varsinainen Tähtien sota -tarina on kuitenkin Skywalker-klaanin saippuaoopperaa, jossa pateettisuus on lopulta kaiken a ja o. Force Awakensissa löysintä olivat stoorin suuruutta korostavat loppunostatukset, joista en muista mitään muuta kuin vanhan Luken ja sen että hei riitti jo.
Force Awakensista tiesi etukäteen, että sen ykkösfunktio oli luvata seuraavilta elokuvilta paljon – siis vakuuttaa siitä, että nyt joka vuonna täydennystä saava saaga on hyvissä käsissä, eikä – tämä kai tärkeintä – poikkea fanien odotuksista. Se oli sinänsä oikein hyvin tehty elokuvaksi, jolla ei ollut (eikä olisi voinutkaan olla) varsinaista omaa annettavaa. Kai se on J. J. Abramsin paras ohjaus.
Siksi Force Awakens vahvisti käsitystäni, että parasta Tähtien sota -franchisessa on sen runsas ja paljon matkittu universumi. Yksityiskohdat ovat syy, miksi saaga elää. Force Awakens vei sävyä taas alkuperäisen trilogian suuntaan eli ikään kuin palautti sen raiteilleen George Lucasin suht sietämättömien esiosien (Episodit I-III) jälkeen.
Rogue One sijoittuu samaan universumiin, mutta sillä on lupa olla pienempi tarina. Se on enemmän stand alone -elokuva eli itsenäinen leffa samassa maailmassa kuin että se pyrkisi aloittamaan omaa erillistä spin off -tarinajatkumoaan. Eli tuote-elokuvaa tämä totta kai on, mutta vähän eri kulmasta.
Toki kyse on trailerien ja silmiini sattuneiden juonipaljastusten perusteella ladatun kohtalokkaasta rinnakkaiskertomuksesta. Elokuvassa varastetaan Kuolontähden piirustuksia, jotta ensimmäisen Tähtien sota-elokuvan (siis Episodi IV:n) loppuhuipennus olisi lentäjille mahdollinen, mutta on siinä oma sukusaagansakin kai. Mutta kaikkien keskeisten hahmojen ei nyt tarvitse olla niin eeppisiä, eikä tässä välttämättä tarvita täräyttävän suuria ”paljastuksia” ja muuta legendamelodraamaa.
Elokuvallisen ulospanon alasskaalausta ei tarvitse pelätä. Itse elokuvahan on kuitenkin tehty lähes yhtä suurella rahalla kuin Force Awakens ja sen ensimmäinen oma jatko-osa, Episodi VIII, joka on jo suunnilleen valmiiksi kuvattu ja valmistuu ensi jouluksi.
Eikä voi väittää, etteikö roolituskin ihastuta: persoonallisen Felicity Jonesin lisäksi nähdään Mads Mikkelsen, Ben Mendelsohn, Diego Luna, Riz Ahmed – ja ilmeisesti myös ruotsalainen Fares Fares.
Jos Tähtien sota-leffoja kerran tehdään tauotta, saattaisin toivoa vielä enemmän leffalta, joka kertoisi reilusti monta pykälää pienempää stooria tässä universumissa. Han Solon nuoruudesta kertova elokuva, joka on odotettavissa vuonna 2018, tuskin on sellainen. Varmaan se vielä matalammasta perspektiivistä galaksia katsova leffakin ennen pitkää tulee. Tammikuussa tuotantopomot nimittäin istuvat alas pohtimaan, miten elokuvasarja jatkuu, jahka Episodi IX ja kolmas stand alone -leffa on saatu ulos.
Tuottaja Kathleen Kennedyllä voisi siis jo pian olla uutisia siitä, millaisia Tähtien sota -leffa nähdään vuodesta 2021 alkaen. Rogue Onen ennakoidaan tuottavan julmetusti, tietenkin.
Ehkä jollekin elokuvalla löytyy vielä naisohjaajakin, vaikka Kennedy selitti Varietyssa, ettei sopivaa vain ole. Haastattelun tuo kohta herätti luonnollisesti kummastusta.