Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Nyt retrona valkokankaalla: kasarivedätys Mac ja minä on katsojan huijaamisen huippu

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 15.10.2013 17:10

Moni narisee, että menestyselokuvat ovat kuin toistensa kopioita, mutta tosiasiassa kopiointi oli leffabisneksessä ennen paljon räikeämpää. Tuotesijoittelun bongaaminen saa neropatit hihkumaan ylemmyydentunnosta, mutta 1980-luvulla nähtiin häpeilmättömämää tuotesijoittelua. Etteko usko? Katsokaa puijaamisyritys Mac ja minä, joka on Orionin syksyn kasarisarjan mädin ja kiehtovin hedelmä.

Vuonna 1988 valmistunut Mac ja minä on aivan törkeä E.T.-plagiaatti, jossa ryppyinen ruskea avaruusolento M.A.C. piilottelee amerikkalaislähiössä kivan pikkupojan suojissa. Sympatiapisteiden maksimoinniksi poika on pyörätuolissa, mutta muuten mukaillaan Spielbergiä takaa-ajojajaksoja ja virkavallan uhkaa myöten.

Olen koettanut purkaa sanoinkuvaamatonta tekelettä tekstiksi Basso -lehden Elämää sairaammat elokuvat -juttusarjassani, jota Kansallisen audiovisuaalisen arkiston esittelyteksti lainaa.

Tuotesijoittelusta: ”elokuvan nimen Mac viittaa paitsi hassuun avaruusolioon (”Mysterious Alien Creature”), myös Big Maciin. Kuvissa vilisee McDonalds-tuotteiden ja logojen ohella Coca-Colaa sekä Skittles-karkkeja.”

Hassusta avaruusolennosta: ”roskaelokuvien ystävä saanee suurimmat ahdistaa ja kiihottaa samaan aikaan -kicksit Macin ufoperheen jumalattoman vastenmielisestä olemuksesta.”

Ohjaajasta: ”Tietämättään Stewart Raffill kertoo länsimaiden rappiosta tyhjentävämmin kuin juuri kukaan muu taiteilija tai filosofi.”

Orionin näytökset nyt keskiviikkona ja tiistaina ovat ensimmäinen kerta, kun lähes unohdettu, mutta sangen puhutteleva älyttömyys nähdään Suomessa valkokankaalla. Odotan puolivälissä pyytämättä ja yllätyksenä tulevaa McDonaldsin lastensynttäreitä mainostavaa jaksoa, jossa on breakdancea ja pellejä ja kaikki tanssivat. Sekä loppua, jossa inhottavan näköinen ufoperhe ajelee moottoritiellä ja tekstit lupaavat jatko-osaa, jota ei sentään koskaan tullut.

Oivallisessa ja värikkäässä kasarisarjassa nähdään myöhemmin toinenkin aikansa todellinen kummajainen, eri tavalla mauton mutta perustellumpi (joskaan ei välttämättä ”parempi”) Howard – uuden ajan sankari eli Howard the Duck.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen