Nyt lähti lapasista: Martin Scorsesen superkallis Netflix-mafiaelokuva on tekijänsä uran pisin

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Miksi niin monet Netflixin originaalielokuvat ovat usein laadullisesti vähän.. ongelmallisia?

Totta kai Netflixille on tehty erinomaisiakin elokuvia, vaikkapa Alfonso Cuarónin Roma, Coenien The Ballad of Buster Scruggs ja Tamara Jenkinsin Private Life.

Sen verran kun olen alan huippuammattilaisia kuunnellut, eräs syy sellaisten teosten kuin Duncan Jonesin Mute ja David Ayerin Bright huonoudelle on sama kuin se, miksi niin monet huiput tekevät elokuvia juuri Netflixille (no, rahan ohella).

Vapaus.

Netflixin väliportaiden pomot puuttuvat – ehtivät puuttua? ehkä vain harvoin osaavat puuttua? – isoihinkaan tuotantoihin kovin vähän. Vapaat kädet siis tarkoittaa myös sitä, että kukaan ei ehkä ole sanomassa, pitäisikö käsikirjoitusta tai leikkausversiota vielä hieman viilailla.

Tämä nyt tuli mieleen, kun kuulin Martin Scorsesen uuden elokuvan kestosta.

Tähän mennessä kaikki ovat varmasti kuulleet, että mestari Scorsese on ohjannut uuden elokuvansa The Irishman suoraan Netflix-jakeluun. Kyseessä on toistakymmentä vuotta Scorsesen suunnitelmissa ollut tosipohjainen rikosdraama. Pääosissa ovat Robert DeNiro, Al Pacino, Harvey Keitel, Joe Pesci ja kumppanit, ja budjetti oli lopulta (New York Timesin mukaan) ”vain” 159 miljoonaa dollaria, eli enemmän kuin yhdelläkään aiemmalla Scorsese-elokuvalla.

Eilen tuli julki, että The Irishman on 210 minuuttia pitkä.

Kolme ja puoli tuntia.

No, sekin selittää!

Hanketta viriteltiin muualla, mutta siitä oli tulossa niin kallis, että ainoastaan Netflixillä oli varaa budjettiin.

Eikä mikään muu taho olisi valmis rahoittamaan kolme- ja puolituntista valtavirran elokuvaa. Sellaisia ei normaalissa valkokangaslevityksessä yksinkertaisesti nähdä juuri koskaan. Scorsesen aiemmista Wolf of Wall Street oli 180 minuutillaan pisin ja Casino 178-minuuttisena toiseksi pisin. Mafiaveljet oli alle kaksi ja puoli tuntia.

Maksimikesto kirjataan Hollywoodissa sopimukseen. Korkein raja Hollywood-leffoilla on mennyt 1990-luvulta alkaen 180 minuutissa, josta on toki muutamia poikkeuksia, kuten Peter Jacksonin Kuninkaan paluun 200 minuutillaan ja King Kong 187 minuutillaan. Kummisetä kakkonen oli 200 minuuttia. 1950- ja 1960-luvuilla spektaakkelielokuvat venyivät joskus 220, jopa 240 minuuttiin. (Niissä oli elokuvateattereissa tauko.)

Art house -puolella toki tapahtuu kaikenlaista, mutta tässä tekstissä pysyttelen nyt siinä amerikkalaisessa järjestelmässä, jossa 159 miljoonaa taalaa tai vaikka edes 20 miljoonaa maksavat elokuvat ovat mahdollisia. ”The longest mainstream American narrative movie in more than two decades”, määritteli Indiewire.

Netflixillä ei selvästi ollut sama sopimuspohja käytössä.

Ja toisaalta, miksipä olisi. Kestolle on kaupallisuuden asettamat rajansa toisaalta siksi, että katsojamassat haluavat viihdettä, eivät maratoneja, ja toisaalta koska yhteen arki-iltaan mahtuu elokuvateatterisalissa järkevästi kaksi näytöstä vain, jos elokuva on korkeintaan kaksi- ja puolituntinen. Netflixin digitaalisessa kotikatselumaailmassa kestorajalle ei ole samoja paineita. Kotona voi painaa pausea.

Mutta New York Film Festivalilla, jossa The Irishman saa maailmanensi-iltansa kuun lopussa, se ajetaan ilman väliaikaa – asia, jonka Indiewire erikseen tarkisti.

Netflixin striimauspalveluun The Irishman saapuu 27.11. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa sen pääsee näkemään joiltain valkokankailta jo marraskuun alussa. Siitä, tullaanko sitä esittämään Suomessa valkokankailla, ei ole julkistettu tietoa. Olisi äärimmäisen epätodennäköistä, että elokuvateatteriesitysten eksklusiivisuusikkunasta kiinni pitävä Finnkino sitä saleihinsa kelpuuttaisi. Samasta syystä levitys on Yhdysvalloissakin suppeaa. Teatteriketjut edellyttävät yhä kolmen kuukauden väliä valkokangasensi-illan ja striimaus- tai vaikkapa dvd-julkaisun välillä.

Veikkaan, että Suomessa The Irishman tulee valkokankaille samaan tapaan kuin Roma viime vuonna ja tänä keväänä, eli valikoituihin näytöksiin art house -teattereissa. Saa nähdä, vaikuttaako järkälemäisyys lippujen hintoihin.