Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Nokia N8 ja Olive: pitkän elokuvan voi kuvata vaikka kännykällä – entä sitten?

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 10.12.2011 11:32

Perjantaina Suomessakin uutisoitiin, että amerikkalaisohjaaja on kuvannut ihan kokopitkän elokuvan kännykällä.

Laite oli Nokian N8, ja kyseessä on ”tiettävästi ensimmäinen” älypuhelimella kuvattu pitkä elokuva, jutussa kerrottiin. Siinäpä olikin se olennainen, mitä tarvitsi tietää. Se, että elokuvaa mainostetaan nimenomaan kännykällä kuvatuksi ei ainakaan allekirjoittaneessa herätä minkään sortin kiinnostusta sen katsomiseen.

Myös väite, että kyseessä olisi ensimmäinen kaltaisensa, on väärin.

Oldboyn ohjaaja Park Chan-wook ohjasi Etelä-Koreassa puolituntisen leffan iPhonella viime vuonna, kuten samasta aiheesta kertovassa The Guardianin jutussa kerrottiin viime viikolla. Ok, ei täyspitkä.

Mutta jo huhtikuussa 2007 näin Tribecan elokuvajuhlilla hollantilaisen Cyrus Frischin ohjaaman Why Didn’t Anybody Tell Me it Would Become This Bad in Afganistan -nimisen kokoillan elokuvan. Avantgardepläjäyksessä Frischi itse näyttelee mielenterveydeltään järkkynyttä sotaveteraania. Elokuva oli sanoinkuvaamattoman surkea, mutta olipahan täyspitkä ja hyväksytty yhdelle Pohjois-Amerikan tärkeimmistä festareista. Menin katsomaan sitä jostain masokistisesta häiriöstä – arvasihan se etukäteen, että saan mitä tilasin.

Etelä-Afrikassakin on näköjään mesottu jostain kännyköillä kuvatusta täyspitkästä jo vuonna 2006.

Myönnetään, että näitä kahta pläjäystä ei oltu kuvattu älypuhelimilla, vaan vanhemmilla, älyttömillä taskuluureilla. Silti.

Nokia N8-leffasta sen verran, että nimi on Olive ja ohjaaja Hooman Khalili. Yhdessä roolissa on Gena Rowlands, mikä nyt sinänsä ei lupaa mitään, rahalla saa.

Tärkeintä kuitenkin on se kännykällä leikkiminen: ihan marginaalisesti enemmän maksamalla olisi kuvausryhmä saanut melko kovan luokan ammattilaiskameran. The Guardianin jutussa mainitun 500 000 dollarin budjetin huomioiden kyse ei voinut olla siitä, etteikö sellaiseen olisi rahaa. Nähtävästi teknologiajulkisuus on Oliven tekijöille se juttu.

Elokuvan voi ohjata varmasti vaikka päällään seisten ja silläkin pääsee päiväksi otsikoihin.

Vapaa toimittaja Kalle Kinnunen kertoo elokuva-alan kuulumisia ja purkaa tuntojaan näkemästään myös Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Digikuvasta ei ole yhtä totuutta, kun eletään elokuvan suurinta siirtymävaihetta sitten vuoden 1895 eli Lumièren. Kallen tavoin katselen paljon sekä filmi- että digiprojektioita ja teen niistä järjestelmällisiä muistiinpanoja katsojan näkökulmasta. Kunnioitan suuresti insinööriviisautta, ja tuntemani tietotekniikan insinöörit ovat varovaisia arvioissaan. Keskustelua liikaa hallinnut digihype ei ole peräisin digi-insinööreiltä vaan suurten tehtaiden markkinointiyksiköistä ja niiden nerokkaista lobbausoperaatioista. Niistä olisi mielenkiintoista lukea tutkivaa journalismia! Kyseessä ovat valtavat pääomasijoitukset ja potentiaaliset voitot. Aina välillä kannattaa muistaa sekin, että on niitäkin, joiden mielestä elokuvateatterien digitalisointi on uusin it-kupla. Investoinneissa ei ehkä kukaan ole ottanut huomioon pitkän ajan kaikkia todellisia kustannuksia. Totuuden hetki koittaa, mutta silloinkin konstit keksittäneen, koska Mooren laki lienee yhä voimassa.

Olen nähnyt korkeatasoisia 2K-esityksiä isolla kankaalla, mikä tarkoittanee sitä, että digitaalisen jälkituotannon osaaminen ja jälkituotannon ammattilaisten taiteellinen lahjakkuus voi vaikuttaa suuresti siihen, miltä kuva lopulta oikeasti näyttää.

Nykyisessä siirtymävaiheessa digikuva näyttää kuitenkin usein kovalta, kylmältä ja hengettömältä verrattuna digimasteroimattomaan filmikuvaan. Värimaailma on usein joko ylipirteä tai kylmänharmahtava, ikään kuin luonnollista värimaailmaa olisi vaikea tavoittaa.

4K tulee epäilemättä olemaan vallitseva ennen pitkää. Siinä kuvallisen hienouden ja tarkoituksellisen pehmeyden tavoittaminen onnistuu helpommin.

Tässä tuon 35mm teatteriprojektion todelleista terävyyttä tutkineen komission raportti:

http://www.cst.fr/IMG/pdf/35mm_resolution_english.pdf

Ote loppuyhteenvedosta: ”The average resolution of the sharpest part of the screen of the six movie theaters was about 750 lines/picture height”. Eli keskimääräinen suurin terävyys oli 750 vaakajuovaa, joka vastaa aika tarkasti 720P videoresoa.

Kyseistä elokuvaa ei kuvattu puhelimella. Puhelin toimi vain kennona kuvatallennuksessa. Kuvaus tehtiin normaalilla elokuvakalustolla.

Onko tämän kirjoituksen ainoa sanoma rivien välistä paistava kansantaloutemme tuhoava suomalainen kateus?

Jes, kaikkivoipa kateuskortti!

Nyt kaikki keskustelu lukkoon ja puhisemaan, sillä mikään kriittinen kommentti mihinkään asiaan ei ole sallittua, sillä se on aina Perisuomalaista Kateutta ™

”Tässä tuon 35mm teatteriprojektion todelleista terävyyttä tutkineen komission raportti: ”

Eli kun Kinnusen mielipiteet eivät kelvanneet eikä juupajoopa keksinyt enää omia vasta-argumentteja, hän kävi googlaamassa mieleisensä totuuden internetin loputtomasta vastaväitevarastosta. Käyhän se noinkin, mutta onko siinä mitään itua.

Kun en itse ole ollut tilaisuudessa mittamaan resoluutioita, luotan alan johtavien auktoriteettien huolella ja asiantuntemuksella ja rahaa säästämättä tekemään juuri tähän asiaan keskittyvään tutkimukseen.

Alan ammatisivustoilla en muista nähneeni yhtään vastatutkimusta, vaan asian hyväksytään olevan kuten tutkimuksessa esitetään. Luotan enemmän huolelliseen ammattilaisten tekemään tutkimukseen kuin Kinnusen mututietoon. Plörö kuitenkin dokumenttia lukematta ja ymmärtämättä kykenee sen kumoamaan. Internetistä kömpii kaikenlaisia löröjä…

juupajoopa: ”Ote loppuyhteenvedosta: ”The average resolution of the sharpest part of the screen of the six movie theaters was about 750 lines/picture height”. Eli keskimääräinen suurin terävyys oli 750 vaakajuovaa, joka vastaa aika tarkasti 720P videoresoa.”

Pixeleillä ei voi mitata tarkkuutta koska ne ei lisää tarkkuutta vaan ne ainoastaan rajoittaa sitä, epäilen että jos menet mittamaan samalla tavalla 720p televisiota missä näytetään youtube videota niin et saa 720 vaakajuovaa.

Digitelevision vaakasuuntainen pikselirivi vastaa tarkkuustarkastelussa vanhan analogisen television vaakajuovaa. Tiedoksi vain.

Youtubevideoilla ei liene mitään merkitystä tämän asian kannalta, eikä ”youtubevideo” ole mikään terävyysstandardi, etenkin kun siellä menee nykyään kaikkea 240 ja 1080 (nimellisen) pikselin välitä.

juupajoopa:”Digitelevision vaakasuuntainen pikselirivi vastaa tarkkuustarkastelussa vanhan analogisen television vaakajuovaa. Tiedoksi vain.”

Jos ymmärsin oikein sinun linkittämästä testistä sinä testattiin kuinka monta linjaa ihminen pystyy kuvasta nähdä. Jos videossa ja digi näytössä on 720 pixeliä korkeudella se ei pakosta tarkoita että ihminen pystyy nähdä siitä 720 linjaa.

”Youtubevideoilla ei liene mitään merkitystä tämän asian kannalta, eikä ”youtubevideo” ole mikään terävyysstandardi, etenkin kun siellä menee nykyään kaikkea 240 ja 1080 (nimellisen) pikselin välitä.”

Sanoit että 720p video on yhtä tarkka kuin 35mm filmiprojisointi, silloin 720p video youtubessa pitäisi olla yhtä tarkka kuin 35mm filmi elokuvateatterissa mitä hyvin paljon epäilen.

720p video YouTubessa on tavallisesti todellisuudessa kooltaan 980*576 (muistaakseni, en jaksa käynnistää konverttereita tarkistaakseni asiaa) mutta levittäytyy näytöllä 1280*720 kokoon. Eli 720p YouTubevideo ei todallakaan ole välttämättä teatteriresoluutiota. Puhdas ja oikea 720p sitävastoin on melkoisen tarkasti juuri yhtä tarkaa kuin mitä silmä erottaa 3mm teatteriprojektiosta.

Siinä vaiheessa, kun joku uuno väittää melkein tuhannen katsotun elokuvan otantaa aiheesta ”Miltä kuva näyttää” mututiedoksi, niin keskustelu kannattaa suosiolla lopettaa.

Axel kysyy: ”Mikä on puhdas ja aito 720p?”

Materiaali, joka on kuvattu kameralla, joka aidosti pystyy kuvaamaan moista tarkkuutta. Toisin sanoen kenno on tarkkuudeltaan vähintään tuo tai parempi, ja optiikka piirtää riittävän hyvin jotta optinen piirtokyky myös ylittää 720 pikseliä pystysuunnassa. Tai materiaalia, joka on laadukkaasti kuvattu vielä suuremmalla resoluutiolla ja konvertoidaan aidosti 720p tarkkuuteen. Kuten jo edellä totesin, YouTuben ja esimerkiksi iPadin videot on usein pakattu pikselimäärältään pienempään pakettiin, kuin mihin ne esitettäessä levittäytyvät. Siitä syystä niitä ei voi pitää missään tapauksessa minkäänlaisina laatuesimerkkeinä.

Videota ja filmiä ei tosin pelkästään voi verrata videon pikselimääriä vertaamalla, pikselimäärä kertoo vain luminanssin (mustavalkoisen kuvanosan) terävyyden. Digitelevisiossa värikomponentti on vain neljäsosa siitä, eli kuvassa esitetään neljän vierekkäisen pikselin väri samana. Laadukkaassa ammattituotannossa joka toisen pikselin väri tallennetaan. Vain raskaissa filmikäyttöön tehdyissä videokameroissa tallennetaan kaikki värit nimellisellä tarkkuudella. Tämä puhtaasti siksi, että säästetään datakaistaa ja tallennustilaa, ja koska ihmisen silmää on helppo huijata liikkuvan kuvan kanssa eikä väriepätarkkuuta huomaa yhtä helposti kuin luminanssin epätarkkuutta.

Menee puurot ja vellit niin pahasti sekaisin, että lienee turha enää liittyä keskusteluun, mutta olennaisin tuli jo Alasen suusta. Kuvaan vaikuttaa miljoona muutakin asiaa kuin sen terävyys. Toisekseen MTF-mittaus muutaman hassun teatterin tasosta ei kerro edes terävyydestä juuri mitään. Saati sitten siitä, että 720p videoon pystyy jos jonkinlaiset puhelimet ja kamerat eikä niiden kuvanlaatu ole keskenään yhtä terävää. Terävyys kun riippuu myös käytetystä optiikasta, pakkauksesta ynnä muista lukemattomista seikoista…

”Toisekseen MTF-mittaus muutaman hassun teatterin tasosta ei kerro edes terävyydestä juuri mitään”

Vain mittaus kertoo jotain todellista, ja tuo referoimani testi kertoi juuri silmällä nähdyn terävyyden. ”Muutama hassu tetteri” oli 6 laadukasta suurta teatteria eri puolit maailmaa, eli niin hyvää kuin voi oletta saavansa.

Jos kerran haluaa jankuttaa terävyydestä tai sen puutteesta, niin hassua sitten dissata tutkimusta, jossa on kerrankin yritetty saada selvyyttä asiaan ilman mutua. Tutkimuksen vika on vain se, että tulos oli filminrakastajien näkövinkkelistä yllättävän huono.

aiheetta enempään

”Vain mittaus kertoo jotakin todellista” ei taiteen asioissa ole aina niin. Digikuvaa on aiheellisesti ylistetty sen kirkkauden ja terävyyden vuoksi. Keskiajan taiteessa kirkkaus ja terävyys olivat hyveitä. Renessanssitaiteessa löydettiin uusia, hienostuneempia hyveitä: miten maalata niin, että muotokuvaan tulee tunne todellisesta ilmapiiristä. Leonardo da Vinci käytti vuosia poistaakseen Mona Lisasta kaiken kirkkauden ja terävyyden ja maalasi silmien ympärille kymmeniä pehmentäviä kerroksia loihtiakseen naisen katseeseen ihmeellisen eloisuuden. Mittaus kertoo jotakin todellista tässä tapauksessa lähinnä teoksen vakuutusarvon mittauksen kannalta.

Yllättävän paljonhan tästä entä sitten -jutusta riitti kommentoitavaa. Olennainen kommenttii tulikin jo alussa: väärän valmistajan laite, mutta muuten kiinnostavaa, vaikkakin enemmän seipäiden kuin aidan vuoksi. N8:n kamerahan tosin pesee iPhonen mennen tullen, mutta siihen se pesu sitten jääkin. Sinällään se, että joku tekee kännykällä leffan ei ole sen vähemmän tai enemmän kiinnostavaa kuin tietää että jokin erityisefekti on tehty sillä ja sillä ohjelmalla tai että jokin elokuva on kuvattu 8-millisellä. Ei se ole yhdentekevä asia, jos on elokuvan tekniikasta yhtään (ja ilman filttereitä) kiinnostunut.

Lisää epäkiinnostavaa mainontaa: N8:lla kuvattiin myös maailman laajimmalla kankaalla kuvattu Aardman-studion porukan valmistama Gulp. Tällä kertaa tietysti still-kameralla. Jutun ja tulokset sekä making of -videon voi tsekata täältä:

http://www.digitaltrends.com/mobile/movie-made-on-smartphone-is-worlds-largest-stop-motion-animation/

Eihän se, että tämä on tehty juuri nimenomaan N8:lla ole mitenkään tähdellistä, mutta demonstroi se siitä huolimatta hyvin sitä, kuinka pitkälle kännyköiden kameroissakin on päästy. Sen lisäksi että tämä on tietysti markkinointitemppu, itse tulos on kuitenkin katsomisen arvoinen, eikä sen suhteen tarvitse viisastella, kuinka paljon parempaan jälkeen oltaisiin päästy käyttämällä studion vakiokameroita. Koska vastaus on: se ei ole tuloksen kannalta olennaista. Tämä tehtiin N8-kameroilla, koska ne olivat käyttötarkoitukseen riittävän hyviä.