Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Ninja Assassin: tästä ei elokuva väkivaltaisemmaksi muutu

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 28.12.2009 08:01

Ruumisluku on sadoissa, ja joka kerta kun miekka heilahtaa, lentää verta, raajoja ja vaikka mitä. Tietokonetehosteiden kehitys on mahdollistanut elokuviin uudenlaisen hyperväkivallan.

Ninjat olivat hetken ajan muotia 1980-luvun alussa, videobuumin aikoihin. Cannon-yhtiön tuottamia ninjailuja tuotiin Suomeen vain vhs-kasetteina – ennen kaikkea siksi, että silloinen sensuurimme olisi estänyt valkokangaslevityksen.

Nyt nuo kasarininjat näyttävät kesyiltä, ja tietysti tahattoman koomisilta. Nelonen on esittänyt Cannonin Ninjat pariin otteeseen yösarjoissaan viime vuosina.

Uutta ninjabuumia luova Hollywood-tuotanto Ninja Assassin ikään kuin lunastaa ne lupaukset, joita ninjailuihin melkein 30 vuotta sitten kohdistui. Se pelaa samoilla korteilla kuin Sylvester Stallonen neljäs Rambo, josta nimenomaan mielettömän brutaali, suorastaan surrealistinen väkivalta teki hitin.

Hihattomissa paidoissa ja huppareissa viihtyvät korealaistähti Rain esittää ninjaa, joka taistelee omaa klaaniaan vastaan eri puolilla maailmaa, mutta jostain syystä lähinnä Berliinissä. Naomie Harris on Interpolin tutkija, joka saa vihiä salaperäisestä ninjasalamurhaajakoplasta. Se juonesta.

Heti elokuvan alussa paljastetaan pelin henki, kun ninja iskee Japanissa (englantia puhuvien tottakai) yakuza-gangsterien kimppuun. Ensimmäinen väkivallanteko on pään katkaiseminen melko yksityiskohtaisesti keskeltä kahtia. Sitä seuraa verilöyly, joka lyhyin suvannoin kestää koko elokuvan loppuun. Raatoja tulee ainakin sata, ehkä lähemmäs 200. Kuvittele Kill Bill vol. 1:n loppuhuipennus – ja kerro se viidellä, ainakin.

Elokuvan takana ovat Matrixeista tunnetut Wachowski-veljekset ja kultasormituottaja Joel Silver (joka käyttää tuttua kaavaansa: otetaan musta ja aasialainen päähenkilö ja luukutetaan alusta loppuun häpeilemättömällä eksploitaatio- ja B-tyylillä kuten vaikkapa elokuvissa Romeo Must Die ja Cradle 2 the Grave – tosin veripaltun määrä on ihan eri sfääreissä eikä huumori tällä kertaa kuki).

Ohjaaja on James McTeague, jonka edellinen teos oli kohtuullisen onnistunut Alan Mooren graafisen romaanin filmatisointi V niin kuin verikosto.

Tyylivaikutteita on haettu Japanista, jossa osattiin jo 1970-luvulla tehdä sangen veristä miekkabalettia. Selkein esikuva on suurenmoinen Shogun Assassin (elokuvan nimilogon ruudulle ilmestymistä myöten), mutta valitettavasti ei sisällössä. Ninja Assassin (traileri) on saumattoman hölmö tekele.

Vastenmielisenä elokuvaa on vaikea pitää. McTeaguen verilöyly on selkeästi fantasiaa ja veri- sekä silpomisefektit näyttävät (kiusallisenkin) selvästi tietokoneella kuvan päälle liimatuilta. Kaikesta yrmeästä machoilusta huolimatta tai todennäköisemmin juuri sen vuoksi elokuvassa on vähän koominen vire.

Harmillisinta on, että toimintajaksot on leikattu sekasotkuksi, jossa ei edes oikein näe, mitä tapahtuu. Esimerkiksi Shogun Assassin (ja sen pohjana olleet Lone Wolf and Cub -elokuvat) edustavat täsmälleen päinvastaista tyyliä, jossa jännitteet luodaan ennen yhtään miekaniskua.

Elokuva ei siis ole action-skaalallakaan erityisen hyvä.

Hollywood-ilmiönä tällainen ääriveripalttu on kuitenkin mielenkiintoinen. Rambostahan tuli jättimenestys ja jatkoa puuhataan jo. Ninja Assassin ei kuitenkaan iskenyt USA:ssa yleisöön erityisen hyvin. Suomessa se ilmestyi maahantuojan julkaisulistalle vain kuukausi ennen ensi-iltaa, mistä voisi päätellä, että levitysratkaisu tehtiin lähinnä siltä pohjalta, ettei samoihin aikoihin ole teattereissa kilpailemassa muuta mättötoimintaa eikä kauhua.

Ninja Assassin ensi-illassa 8. tammikuuta.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Lisää nipotusta: on muuten McTeigue tuo ohjaajan nimi, ei McTeague.

Kyyninen kriitikko ei koskaan saa kaikkea irti elokuvasta.
arvostelun arvostelu: 2/5

Näitä luetaan juuri nyt