New Yorkista se alkoi - ostaako Netflix nyt elokuvateattereita?
Netflix hankki ison elokuvateatterin New Yorkista. Uutinen kuulostaa oireelta suuresta muutoksesta.
Mitä seuraavaksi? Ostaako Netflix elokuvateattereita Euroopasta, Suomestakin? Rakentaako se oman ketjun?
Ei varmasti. Jos Netflix olisi halunnut tarttua elokuvajakelun teatteripuoleen bisneksenä, se olisi ostanut saman tien jonkin pienen tai keskisuuren elokuvateatteriketjun Yhdysvalloissa. Sillä olisi varaa, ei epäilystäkään. Jos se haluaisi elokuvilleen laajaa jakelua, noin sen täytyisikin toimia: suuret teatteriketjut eivät ota Netflix-elokuvia kankailleen, koska ne ovat sitoutuneet siihen, etteivät esitä elokuvia jotka tulevat saman tien myös striimaus- tai dvd-jakeluun. Suuret ketjut edellyttävä 90 päivän eksklusiviteettia. Se ja iso kangas ovatkin ainoat asiat, jolla persoonaton multiplex voi kilpailla elokuvien jakelussa.
Mutta Netflixin bisnes ei ole valkokankaissa vaan sen striimauspalvelussa. Sille elokuvien tuominen valkokankaalle on palvelun markkinointia ja tietysti myönnytys ja palvelus sellaisten elokuvien kuin The Irishman ja Suomessa tällä viikolla joillekin valkokankaille saapuva Marriage Story tekijöille, Martin Scorseselle ja Noam Baumbachille.
New Yorkin yli 500-paikkaisen Paris-teatterin ainakin kymmenen vuoden vuokrasopimus oli käytännöllinen toimenpide: nyt Netflixillä on oma paikka ensi-iltojen järjestämiseen ja tukikohta. Los Angelesista Netflix on tavoitellut Egyptian Theatrea, joka on kuuluisa ja näkyvä paikka. Sen hankinta olisi suuri symbolinen ele. Nämä hankinnat ovat ajankohtaisia juuri nyt, sillä aiemmin Yhdysvalloissa elokuvien jakelijoita oli lailla estetty pyörittämästä myös elokuvateattereita.
Bisnestä – ei. Paris-teatterin siirtymisessä Netflixille suurin uutinen allekirjoittaneelle oli se, että kyseessä oli koko New York Cityn viimeinen yhden salin elokuvateatteri. Kaikki muut yksisaliset ovat siis lopettaneet taloushaasteiden edessä. Niitä oli vielä kymmenisen vuotta sitten useita, itse muistan esimerkiksi upean Ziegfeldin, jossa näin Steven Soderberghin Chen yli tuhannan muun katsojan kanssa. Monisaliteatteri on parempi liiketoimintamalli.
Sinänsä Netflixin elokuvilla olisi paljon, paljon enemmän valkokangaspotentiaalia. Yhtiö pitää katsojaluvut pitkälti salassa, mutta The Irishman sai Suomen ensi-iltaviikonloppunaan vain reilut 1500 katsojaa. Luku olisi moninkertainen, mikäli jakelu olisi normaaalia eli se olisi nähty myös markkinajohtaja Finnkinon kankailla. Loistavalla erodraamalla Marriage Story olisi myös erittäin hyvä, nyt suurelta osin globaalisti hukkaan menevä valkokangaskatsojapotentiaali, koska siinäkin on isot tähdet Scarlett Johansson ja Adam Driver, ja se(kin) tulee samaan loistoarvostelujen lisäksi useita Oscar-ehdokkuuksia.
Kuten sanottu, juuri nyt Netflix haluaa näyteikkunan ja juhlapaikan. Kaupan päälle Paris ja mahdollinen Egyptian ovat kuin patsaita jotka se pystyttää itselleen: Netflix on se toimija, jolla on fyrkkaa ja itseluottamusta pyörittää vanhanaikaista yhden salin teatteria, nostalgista ja arvokasta elokuvan keidasta.
Ei olisi mahdotonta, että vielä joskus Suomessakin Netflix pyörittäisi jotain Helsingin yksisalisista teattereista. Jos se kasvaa globaalisti tavoitteiden mukaisesti, miksei se nappaisi täältäkin näyteikkunaa. Tapahtuisiko tämä vielä kymmeneen vuoteen – epäilen. On myös mahdollista, että kasvuyritys kaatuu omaan kunnianhimoisuuteensa.