Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Netflix sodassa Cannesin elokuvajuhlia vastaan

Blogit Kuvien takaa 10.4.2018 16:13
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Vai toisinpäin?

Cannesin elokuvajuhlien odotettuun ohjelmistonjulkistukseen on alle kaksi vuorokautta aikaa ja itse festivaaliin neljä viikkoa. Huhumylly siitä, mitkä elokuvat ovat mukana kilpasarjassa, on kuumempi kuin ehkä koskaan.

Kiistakapula on Alfonso Cuarónin ohjaama Roma, perhedraama, joka sijoittuu 1970-luvun Mexico Cityyn. Espanjankielinen elokuva, jonka pääosissa on aiemmin tuntemattomia meksikolaisnäyttelijöitä, ei kuulosta sinänsä alan merkkitapaukselta etenkään, kun juuri kukaan ei ole sitä vielä nähnyt. Cuarón on kuitenkin yksi elokuvamaailman kuumimpia nimiä, ja edellisestä ohjauksesta Gravity on jo viisi vuotta.

Roman piti olla varma tapaus Cannesin kilpasarjaan, mutta viime viikolla Netflix julkisti ostaneensa elokuvan.

Sen lisäksi Netflixillä on myös kolmen melko varmana Cannesiin-menijänä pidetyn korkeaprofiilisen näytelmäelokuvan, Paul Greengrassin Norwayn, Jeremy Saulnierin Hold the Darkin ja Orson Wellesin keskeneräisen ja nyt yli 40 vuotta kuvausten jälkeen viimeistellyn The Other Side of the Windin oikeudet.

Voimassa on nyt uusi Cannes-sääntö, ettei Netflixin tai kenenkään muunkaan elokuvia enää esitetä kilpasarjassa, elleivät ne varmasti saa myös elokuvateatteriensi-iltaa Ranskassa. Ennen sääntöä viime vuonna Netflixin elokuvat Okja (jonka Netflix rahoitti) ja The Meyerovitz Stories (jonka Netflix osti juuri ennen Cannes-julkistusta) pääsivät kilpasarjaan ja saivat hyvän vastaanoton sekä nostetta ja huomiota Netflixille. Cannesin pomo Thierry Fremaux on kertonut pettyneensä, kun ne eivät sitten tulleetkaan Ranskassa valkokankaille. Ehkä sellaista oli luvattu, ehkä ei, mutta ainakin Ranskan elokuva-ala lobbasi erittäin voimakkaasti Netflixiä vastaan.

Kysymykset kuuluvat, haluaako Cuarón elokuvaansa vähempiarvoiseen sarjaan – ja haluaako Netflix nyt haastaa koko Cannesin säännön.

Väitetään, että Netflix on vetämässä kaikki elokuvansa, eli ainakin nuo mainitut neljä pois Cannesin ohjelmistosta (ja voi olla muitakin, joiden ei ole kerrottu päätyneen Netflixille). Saulnier jo vahvisti, että hänen elokuvaansa ei Cannesissa nähdä.

Kyse on arvovallasta sekä laista.

Laista sikäli, että Ranskassa elokuvan valkokangasensi-illan ja elokuvan striimauspalvelusaatavuuden välillä tulee olla 36 kuukautta. Kuulostaa ehkä mielettömältä, mutta maassa todella suojellaan le cinémaa.

Arvovallasta sikäli, että Cannes nimenomaan edustaa le cinémaa.

Siis elokuvataidetta, joka kuuluu valkokankaalle. Ei televisioon, ei läppärin ruudulle, vaan valkokankaalle.

Kuvio voi kuulostaa pikku nokittelulta, mutta kyse on alan maailmanlaajuisen instituution ja hurjaa vauhtia kasvavan digipalvelun yhteenotosta, joka ei ole elokuvantekijöillekään simppeli juttu. Vaikka Netflix maksaa elokuvista hyvin ja tuottaa rohkeammin kuin Hollywood, ”levitys” sen striimausvalikoimassa ei tuo tekijöille prestiisiä. Cannes ja etenkin sen kilpasarja taas ovat elokuvataiteen Olympos. Cannesin palkinnot ovat arvokkainta mitä alalla on – Oscarit toki tarkoittavat amerikkalaisten arvostusta, mutta niiden maailmassa englanninkielisyys ja viihteellisyys ovat aina lähtökohta.

Pattitilanne ratkeaa torstaina, kun Fremaux julkistaa festivaalinsa ohjelmiston.

Niin tai näin, varmaa on se että Roma, Norway, Hold the Dark ja muut nähdään Suomessa ja muualla Ranskan ulkopuolisessa maailmassa pian – todennäköisesti viimeistään alkusyksystä – Netflixin tarjonnassa. Ei valkokankailla, vaan striimauksena kuukausimaksun maksajille.