Naurettavia aikoja, eli miksi vihaan Haihurrikaaneja

Sharknado eli Haihurrikaani jatko-osineen on ilmiö, joka herättää allekirjoittaneessa lähinnä puistatuksia.

Haihurrikaanit ovat korkeintaan tahra kiikareissa, jolla hipsteri etsii ironiahorisontiasta jotain noloa mille nauramalla osoittaa omaa nokkeluuttaan.

Mitä roskaelokuva ylipäänsä tarkoittaa? Termi on yleensä aivan perseestä. Se lähtee ajatuksesta, että on jotenkin absoluuttisesti hyviä elokuvia ja sitten taas roskaa, epäkelpoa. Tämä näkökulma on binääriajattelua ja vastenmielinen.

Käsitykseni mukaan jokaisella ihmisellä on jokaiseen näkemäänsä elokuvaan erilainen suhde kuin muilla. Pyhien teosten kaanonit ovat henkilökohtaisia, ja toisen roska on toisen aarre. Minusta häiriintynyttä liberaalihulluutta ja umpikonservatismia sokerikakkuna myyvä Forrest Gump on kuvottavinta roskaa, ja Gaspar Noén kohtuuttomat elokuvat ovat sata kertaa kiinnostavampia kuin Alejandro Inarritun tai Lasse Hallströmin teennäiset lössöt. Juuri eilen jätin ”hyvin vakavan”, Oscar-kaliiberin elokuvaksi väitetyn Southpawin pöyristyneenä kesken, kun se oli niin paksua tuplajuustoa. Kaikki saavat olla vapaasti eri mieltä! (En voi sietää myöskään guilty pleasure -käsitettä.)