Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Nälkäpelit ja kahden Lawrencen elastinen zeitgeist

Blogit Kuvien takaa 19.11.2015 13:58
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Kuolema on läsnä Nälkäpeli: Matkijanärhi, osa 2:ssa aivan alusta alkaen. Elokuvaa ei ole ehtinyt kulua kuin hetki, kun Philip Seymour Hoffmanin kasvot täyttävät valkokankaan.

Edesmenneen Hoffmanin vakava ja rauhallinen olemus määrää elokuvalle sielua värisyttävän melankolisen vireen, vaikka leffa toisaalta on edeltäjiensä tapaan aika muovinen, aina keinotekoisen tuntuinen. Eikä tämä ole ainoa ristiriita.

Nälkäpeli-elokuvat kertovat ihmissuhteista, vastuusta, moraalista ja kaikesta näistä suhteessa heittelehtivään tunne-elämään. (Niin varmasti ne kirjatkin, en ole lukenut.) Menestyksen syitä teini-ikäisen ydinkohdeyleisön piirissä ei siis aihepiirin osalta tarvitse kummastella.

Elokuvasarjan viimeisessä osassa, joka on ”trilogian neljäs osa”, pohditaan myös millaista on jättää vanha ja aloittaa uusi. Tai ei sittenkään.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu