Näitä et näe valkokankaalla
Helsingin elokuvateatterien vähentynyt salimäärä on iso ongelma elokuvakulttuurille Suomessa. Nyt siitä on taas pari ikävää esimerkkiä.
FS Filmiltä kerrotaan, että Charlie Kaufmanin esikoisohjaus Synecdoche, New York viskataan Suomessa suoraan dvd-levitykseen.
Muun muassa Being John Malkovichin ja Adaptationin kirjoittaneen Kaufmanin elokuva oli tämänvuotisen Cannesin festivaalin kilpasarjan omaperäisin makupala. Se kertoo masennusalttiin älykkö-teatterinohjaajan (Philip Seymour Hoffman) vuosikymmeniä kestävästä yrityksistä saada aikaan suurtuotanto, joka onkin hänen koko elämänsä näytelmä, kirjaimellisesti.
Synecdoche, New York on suuruudenhullu teos, komediaa ja farssia, draamaa sekä satua samaan aikaan ja rajoja huoletta rikkoen. Mutta vaikka ohjakset eivät Kaufmanin käsissä täysin pysy, on se silti parhaita tänä vuonna näkemiäni uusia elokuvia. Katsoisin uudelleen vaikka heti. Oikein mielelläni. Valkokankaalta, kiitos.
Philip Seymour Hoffmania ei ilmeisesti FS Filmillä siedetä, kun myös Sidney Lumetin erinomainen Before the Devil Knows You’re Dead (toisessa pääosassa Ethan Hawke) päätyi firman käsissä suoraan dvd:lle viime kesänä.
Toinen vain videohyllyihin haudattava ehdottomasti huomionarvoinen elokuva on Pineapple Express. Kun jo muutama viikko sitten aavistelin näin käyvän (Suomessa elokuvan oikeudet omistava Disney siirteli ensi-iltaa siihen malliin, eikä lehdistönäytöksiä kuulunut), kävin katsomassa sen Lontoossa, kun ennen paluulentoa sopivasti ehdin. Yleisö hirnui valtoimenaan. Juonen käänteisiinkin reagoitiin innostunein äänin.
Hillitön K15-traileri antaa kuvaa siitä, millaisissa äkkiväärän huumorin ja itseaiheutetun paniikin tunnelmissa tämä kirjoittaja-tuottaja Judd Apatowin ja hänen kaveriensa komediapajalta (Paksuna, Superbad) lähtöisin oleva, mutta arvostetun arthouse-tekijän David Gordon Greenin ohjaama komedia liikkuu.
Jos Pineapple Express ei vuoden kymmenen parhaan elokuvan joukkoon nousekaan, taitaa se kuitenkin olla tänä vuonna näkemäni elokuva (Tropic Thunder on katsomatta, myönnän häpeäkseni).
Siihen on ollut pakko tottua, että ei-englanninkielisistä elokuvista Suomeen päätyy vain ne 15-20 nimikettä vuodessa. Liike-elämän tosiasiat on pakko hyväksyä. Mutta että kahdelle näin muikealle amerikkalaiselokuvallekin osuu nyt kohtaloksi dvd-kuolema – todella ikävää.
Tietysti on periaatteessa parempi että dvd:lle pian (eli keväällä) kuin ei edes dvd:lle ollenkaan tai todella myöhässä. Siitäkin on esimerkkejä, vaikkapa Tommy Lee Jonesin vahva esikoisohjaus Three Burials of Melquides Estrada, joka ilmestyy joulukuussa Suomessa dvd:nä, ensimmäistä kertaa, vaikka elokuva on jo melkein neljä vuotta vanha.
Tosin tässä tapauksessa viive johtuu vain elokuvan oikeuksien hitaista kaupoista, Luc Bessonin tuotantofirma on pyytänyt siitä tolkutonta ylihintaa.